Kompakti rahakirja noin 10-vuotiaalle lapselle

19. huhtik.

*sisältää mainoslinkkejä lasten rahakirjoihin

Lapsille suunnattuja raha-aiheisia kirjoja ei löydy aivan liikaa kirjakaupoista. Yksi kivasti kuvitettu ja helposti luettava lasten rahakirja on Terhi Majasalmen & Camilla Tuomisen Koululaisen rahakirja, jonka lukaisin läpi joku aika sitten.

Tässä lyhyt kirja-arvio ja muutamia ajatuksia mitä teos herätti minussa. Kirja oli lainattu kirjastosta, joten ihan uusimmasta painoksesta ei varmaankaan ollut kyse. En silti usko, että mitään suuria eroavaisuuksia uudempiin painoksiin on. Kommentoi ja korjaa toki jos näin olisikin. Tämä postaus on julkaistu alunperin vanhoilla blogisivuillani.

Yleisasu: Värikkäitä kuvia ja sivuja muistiinpanoille

Kirja on jaettu viiteen kappaleeseen ja siinä on noin 80 sivua. Kirja oli helposti selattavissa ja värikkäät kuvat herättävät varmasti lapsen mielenkiinnon. Kuvat paranevat mielestäni kahdessa viimeisessä kappaleessa. Kirjan on kuvittanut Camilla Tuominen ja tekstin on kirjoittanut Terhi Majasalmi.

Kirjassa käsitellään niin positiivisia kuin negatiivisiakin teemoja rahan ympärillä. Kirjassa on myös julkkisten, kuten Isac Elliotin ja Chisun tositarinoita rahaan ja unelmiin liittyen.

Loppuun on jätetty noin 10 tyhjää sivua muistiinpanoja ja unelmointia varten. Lopusta löytyy myös lyhyt käsitelista, esim. mitä pääoma tarkoittaa.

Teemat (1): Kateus, velkakierre ja epäonnistuminen

Majasalmi aloittaa kirjan puhumalla ensimmäisessä kappaleessa unelmista ja niiden saavuttamisesta. Ensimmäisessä kappaleessa hän kirjoittaa myös vertailun, itsensä epäilyn ja kateuden aiheuttamista tunteista. Lukijalle jätetään pohdittavaksi miten kateuden voi muuttaa positiiviseksi voimaksi.

Toisessa kappaleessa Majasalmi kirjoittaa ns. pikaratkaisusta unelmien saavuttamiseksi. Pikaratkaisulla tarkoitetaan tässä yhteydessä velanottoa ja velaksi elämistä. Puhutaan muun muassa pääomasta ja koroista.

Toisessa kappaleessa avataan myös velkakierrettä, eli velan ottamista toisen velan maksamiseksi ja perintää. Laskelma lainan kasvavista koroista löytyy neljännestä kappaleesta.

Kolmas kappale käy läpi suhtautumista rahaan ja rahan herättämiä tunteita. Tässä kappaleessa Majasalmi kannustaa lukijaa työntekoon, ahkeruuteen ja kokemuksen kartuttamiseen. Hän kirjoittaa myös epäonnistumisesta ja yrittämisestä. Lukijalle jätetään pohdittavaksi milloin omista teoista on poikinut jotain yllättävää.

Teemat (2): Säästäminen, sijoittaminen ja unelmien saavuttaminen

Neljännessä kappaleessa päästäänkin itse asiaan, eli rahankäyttöön sekä säästämisen ja kuluttamisen suhteeseen. Tässä kohdassa esitellään muun muassa ajatus useamman tilin olemassaolosta ja korkokone, eli korkoa korolle -ilmiö.

Tässä kappaleessa Majasalmi kertoo myös erilaisista omaisuuslajeista mihin rahaa voi konkreettisesti sijoittaa. Näitä ovat arvopaperit, jalometallit ja hyödykkeet, asunnot ja kiinteistöt sekä yritystoiminta.

Neljännen kappaleen lopussa on kuvitettu laskelma sijoitustuotoista ja toisaalta lainan korkoa korolle -ilmiöstä.

Viidennessä ja viimeisessä kappaleessa Majasalmi kirjoittaa kolmesta supervoimasta: ihmissuhteista, terveydestä ja taloudellisesta turvasta sekä näiden vaikutuksesta unelmien saavuttamiseen.

Viimeiseen kappaleeseen on kerätty myös ajatuksia itsetunnosta, ajan käytöstä, työn arvottamisesta, pitkäjänteisyydestä, menestymisestä ja yritteliäisyydestä.

minkä ikäiselle kirja mielestäni sopii?

Arvioni siitä minkä ikäiselle kirja sopisi pohjautuu fiilikseeni siitä kenelle siskojeni lapsista tämän kirjan voisin ajatella antavani. Yksi on tarhalainen, kaksi ala-asteella, yksi opiskelee ammattiopistossa ja yksi on jo lukiosta valmistunut. Näistä voisin ajatella antavani kirjan näille kahdelle ala-asteikäiselle.

Koululaisen rahakirjaksi tässä kirjassa esitellään melko kypsiäkin ajatuksia rahaan liittyen, esimerkkinä velkakierre tai ajan tehokas käyttö. Toisaalta mitä aiemmin asioista lapsen kanssa puhuu, sen paremmin ne iskostuvat alitajuntaan.

Myös filosofinen pohdinta epäonnistumisesta ja pari muuta kohtaa saivat välillä unohtamaan, että lukijaksi on tarkoitettu koululainen! Aikuisillekin siis ihan hyviä asioita pohdittavaksi.

Intuitiivisesti sanoisin siis, että kirja sopii 3.-5. luokkalaiselle, eli about 9-11 -vuotiaalle. Perusteluina se, että 3.-5. luokkalainen saa jo mahdollisesti viikkorahaa, on käynyt pienillä ostoksilla ja alkaa ymmärtämään työntekoa ja palkitsemisasiaa. Tätä nuoremmalle konseptit saattavat olla liian vaikeita.

Olen itse tuon ikäisenä käynyt yksin kioskilla ja kaupassa ostoksilla sekä saanut pientä taskurahaa. Jos en ihan väärin muista, perustin juuri tuon ikäisenä myös oman ”firman”, jossa tarjottiin lastenhoitopalveluita. Saimme ystäväni kanssa jopa yhden asiakkaan tolppiin liimaamiemme mainoslappujen ansiosta. Inspiraationa yritykselle toimi Baby Sitters Club -kirjat! Lukeminen siis kannattaa😊

Lyhyenä sivukommenttina mainittakoon vielä, että kirjan prosenttilaskut saattavat olla hieman hankalia noin 10-vuotiaalle, sillä ymmärtääkseni vasta 7.-9. luokalla alkaa edistyneempien prosenttilaskujen harjoittelu. Toki, ei pidä aliarvioida tätä nuorempien kykyä ymmärtää näitä laskelmia. Ehkä tästä he saavat ensikosketuksen korkoa korolle -laskelmista!

Ajatuksia kateudesta

”Toisilla on juuri sitä, mitä me haluaisimme: uudet kengät, upea paita ja uutuutta hohtava tietokone”, kirjoittaa Majasalmi.

Kirjan alku, jossa puhutaan vertailusta, epäilystä ja kateudesta sai minut pohtimaan kateutta. Lapsethan näkevät kaikki samanlaisina, tasavertaisina, ennen kuin heille toisin kerrotaan. Lapset eivät lähtökohtaisesti ole vertailevia tai kateellisia.

Oli oikein pakko kysyä omalta äidiltäni olimmeko lapsena kateellisia muille tavarasta tai vaatteista. Ei hän muistanut. Ehkä isosiskolleni olin kateellinen joistain asioista, mutta tämä lienee normaalia sisarusten kesken. Nämäkin liittyivät ei-materialistisiin asioihin.

Rehellisyyden nimissä en lapsena edes tiennyt mikä on merkkivaate, koska vanhempani eivät koskaan koreilleet merkkivaatteilla. Pukeuduimme kyllä aina tosi nätisti, välillä vaatteet olivat jopa äitini itseompelemia. Ehkä 12-vuotiaana opin mikä on merkkivaate.

En myöskään muista omien vanhempieni vertailleen tai olleen kateellisia muille aikuisille lapsuudessani tai myöhemminkään. Tämä siitäkin huolimatta, että he olivat hyvin nuoria vanhempia verrattuna muiden vanhempiin, aina nuorimpia. Tulotaso ei siis ollut sama kuin muilla vanhemmilla.

Vanhemmat ja aikuiset syöttävät ajatuksia, asenteita ja ennakkoluuloja lapsen päähän oman esimerkin ja keskustelujen kautta. Sitten nämä siirtyvät lapsen mukana esimerkiksi kouluun pahimmassa tapauksessa kiusaamisen muodossa. Siksi aikuisilla on niin tärkeä rooli olla kylvämättä vertailua, epäilyä omiin kykyihin tai kateuden tunteita lapseen.

Ehkä sen sijaan voisi painottaa vaikkapa kiitollisuuden tunteen, itseensä uskomisen ja sinnikkyyden tärkeyttä. Niinkuin tässäkin kirjassa osittain tehtiin.

Vaikka tätä kateusteemaa ei välttämättä olisi tarvinnut kirjassa käsitellä, niin ainakin sen lähtökohta oli rakentava.