Mitä olen oppinut pörssiromahduksista?

Ensimmäisellä kerralla se iski ihan puun takaa. Toisella kerralla osasin jo lukea vaaran merkkejä ja olla varuillani. Kolmannella kerralla tunsin oloni yllättävän rauhalliseksi. Neljännellä kerralla tiesin jo etukäteen, miten aion toimia.

Kyse on pörssiromahduksista. Sen kaltainen meillä on päällä taas tälläkin hetkellä huhtikuussa 2025, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti pistää tulleillaan maailman sekaisin.

Jos olet ollut sijoittajana pidempään kuin muutaman vuoden, tiedät hyvin miltä romahdus näyttää, kuuluu ja tuntuu. Pörssikurssit välkkyvät päivästä toiseen punaisena, sijoitusuutiset ovat vallanneet median paraatipaikat ja tutut ja tuntemattomat asiantuntijat maalailevat kaikissa kanavissa yhä vakavampia tulevaisuuden uhkakuvia. Iloinen pörssitunnelma muuttuu tunneissa ahneesta äärimmäisen pelokkaaksi. Tästä ei kuivin jaloin selvitä! Sijoitussalkkuun ei huvita kurkkia ja kaikki ilo saavutetusta sijoitussalkusta tuntuu katoavan kuin tuhka tuuleen, ihan kuin sijoittaminen olisi ollut huonoin mahdollinen idea. 

Mutta silti, jokaisen romahduksen jälkeen koittaa jossain vaiheessa uusi kirkkaampi aamu. Epätoivo ja huoli väistyy, pelokkaat uutiset katoavat ruuduilta ja markkinat rupeavat pikkuhiljaa virkoamaan. Joskus siihen menee vain päiviä, joskus viikkoja ja joskus jopa yli vuosikin. Markkinat kuitenkin nousevat ennen pitkää jälleen uusiin huippuihin ja euforia saa taas vallan. Tällaista se sijoittamisen kiertokulku on.

Pörssiromahdukset tuntuvat joka kerta epämiellyttävältä shokilta, mutta jokainen niistä on myös arvokas oppitunti.

Tässä viisi tärkeintä asiaa, jotka olen oppinut markkinamyrskyistä:

1. Paniikki voi käydä kalliiksi

Ensimmäisen suuremman oppitunnin sain finanssikriisin aikaan. Olin osakesijoittajana melko alkutaipaleella, sillä olin aloittanut osakesijoittamisen rahastosijoittamisen ohella vasta kesällä 2008. Siis vain kuukausia ennen Lehman Brothersin konkurssia ja finanssikriisin huipentumaa syyskuussa 2008.

Muistan fiiliksen, kun uutisten sävy alkoi syksyn mittaan hiljalleen synkistyä. Rupesin miettimään, pitäisikö itsekin varautua jotenkin, mutta tyypilliseen tapaani pohdin asiaa liian pitkään. Lopulta kriisi oli jo täydessä vauhdissa ennen kuin olin ehtinyt tehdä yhtään mitään. En tiedä, olisinko lopulta toiminut muutenkaan toisin. Mutta jälkikäteen toivon, että sen sijaan, että pyörittelin päässäni kysymystä: “pitäisiköhän tehdä jotain”, olisin kysynyt itseltäni suoraan: “mitä aion nyt tehdä?” ja tehnyt sitten toimintasuunnitelman. 

Kurssit laskivat päivä ja viikko toisensa jälkeen ja järisyttävät uutiset saivat miettimään, että nyt koko talousjärjestelmä sortuu. 

Fiilis oli epämukava, mutta en vain pystynyt tekemään mitään. Tiedän, että vielä kohtalokkaampaa olisi ollut lähteä paniikissa myymään ja siitä paniikista monet maksoivatkin isot rahat. Paniikkimyynnit harvoin kannattavat. Ne ovat luonnollinen reaktio, mutta sijoittajana yleiseen paniikkiin ei pidä reagoida. Pää on pidettävä kylmänä.

Paniikki aiheutti itselle kuitenkin sen, että en uskaltanut pitkään aikaan myöskään ostaa mitään ja näin koko pörssiromahdus jäi hyödyntämättä. Maku sijoittamiseen oli mennyt ja palasin ostolaidalle vasta vuonna 2010, jolloin kurssit olivat nousseet jo hyvän matkaa. Vaikken paniikkimyynyt, niin paniikkiin jähmettyminen tuli tällä tavalla kalliiksi.

2. Hyvä hajautus pelastaa kriisissä

Pörssiromahdus on armoton testi sille, miten hyvin salkku on rakennettu. Kun markkinat laskevat, paljastuu, kuka on ns. uinut ilman uikkareita.

Nykyään seuraan erityisen tarkasti, että salkkuni ei nojaa vain yhteen toimialaan, maanosaan, yhtiöön tai omaisuuslajiin. Hajautus ei estä salkkua laskemasta, mutta se voi suojata silloin, kun kriisi vavisuttaa yhtä osa-aluetta enemmän kuin toista. Tosiasiassa yhden osa-alueen tai maantieteellisen osan kriisi heijastuu melkein välittömästi koko markkinaan ja isoissa kriiseissä kaikki laskee. Mutta kriisin tullessa sijoittajien raha rupeaa välittömästi etsimään myös niitä vahvempia sijoituskohteita ja jos olet hajauttanut salkun hyvin, niin sieltä voi löytyä ns. markkinoiden voittajaa jo entisestään ja se voi estää salkun totaaliselta romahtamiselta. Myös se, että salkussa on mukana vähemmän volatiileja omaisuusluokkia, kuten korkorahastoja tai bondeja eli joukkovelkakirjalainoja, voi olla kriisin tullessa korvaamatonta. Vaikka nousumarkkinassa harmittaisikin, etteivät kaikki kohteet salkussa tuota maksimaalisella tavalla, niin kriisissä hajautus palkitaan.

Omassa salkussani pidän myös vakaampia osinko-osakkeita, joilla ei ole tapana heilua ihan kaksinumeroisissa prosenteissa kriisin hetkellä. Lisäksi mukavalta tuntuu, kun tilille kilahtaa aina silti osinkoja, vaikka kurssit laskisivatkin. 

Sijoitusten monipuolinen ja riittävä hajautus on asia, johon ei tule helposti havahduttua  nousumarkkinassa. Mutta se on ehdottomasti asia, joka on hyvä hoitaa kuntoon niinä aikoina, kun mitään hätää ei ole.

3. Käteinen on turvatyyny, ei pelkuruutta

Moni sijoittaja kokee, että iso käteispositio on merkki siitä, että olet jatkuva tuomiopäivän odottaja tai yksinkertaisesti liian varovainen. Mutta oikeasti käteinen on kuin turvatyyny ja kun törmäys tapahtuu, se pelastaa.

Itse olen suuri käteisen ystävä, enkä suinkaan pidä kaikkea rahaa aina sijoitettuna. Kyllä - vaikka siinä tuottoja voikin menettää. Saan niin paljon mielenrauhaa kunnollisesta käteispuskurista, etten ole valmis sitä tuottojen toivossa uhraamaan. Koska silloin kun sijoitussalkun kurssit ovat laskeneet pohjalukemiin, niin se ei yksinkertaisesti ole se hetki, jolloin haluaisin myydä salkustani jotain sen vuoksi, että minulla ei ollut kunnollista käteispuskuria vaikkapa äkillistä kodin tai auton remonttia tai pesutornin hankkimista varten. Tilillä makaavalla käteisellä on myös psykologisesti tärkeä vaikutus, sillä tiedän, että ainakin se pysyy siellä samana myrksyn yli, vaikka kaikki muut varat sijoitussalkussa katoaisivat.

Ja käteinen on yksinkertaisesti kuningas silloin, kun markkinoilla rytisee kunnolla! Kun markkinat sukeltavat ja tilillä on reilusti käteistä, avautuu mahdollisuus ostaa laatuyhtiöitä tai melkein mitä tahansa sijoituskohdetta alennusmyynnistä. Silloin isosta käteispuskurista on kiva ottaa rahaa sijoittamiseen ja silti säilyttää riittävä puskuri myös tilillä. Silloin omakin puskurini saattaa hetkellisesti huveta, mutta sen ehtii taas täyttämään pikkuhiljaa ennen seuraavaa kriisiä.

Usean pörssiromahduksen jälkeen hallitsen tämän jo: parhaat ostot olen tehnyt silloin, kun otsikot ovat olleet synkimmillään. Ja uskallan myös toimia!

Nykyään pidän siis salkun rinnalla reilun käteispuskurin. En siksi, että pelkäisin, vaan siksi, että haluan mielenrauhaa ja haluan olla valmiina, kun mahdollisuus tulee.

4. Romahdukset ovat osa matkaa

Vaikka jokainen pörssiromahdus on omanlaisensa ja joka kerta tuntuu, että nyt asiat ovat jotenkin uniikilla tavalla pielessä, niin yleensä näin ei ole. Pörssiromahduksen syyt voivat olla monenlaisia, mutta pörssiromahdukset eivät ole mitään poikkeuksia, eivätkä edes kovin harvinaisia. Romahdukset ovat osa normaalia sijoittamisen sykliä ja niitä valitettavasti tulee aika ajoin. 

Romahdukset eivät tule ennustettavissa sykleissä, vaan yleensä silloin kun niitä vähiten odottaa. Isoimmat romahdukset eivät tule yleensä silloin kun tuomiopäivän povaajat niitä lehdessä huutelevat, vaan yleensä jonkin äkillisen ulkoisen tapahtuman seurauksena. Kuten pankkikriisi, sodat, covid tai nyt viimeksi Donald Trumpin nopeat tullijulistukset. Väliin mahtuu vielä runsaasti pienempiä romahduksia, sillä aina aika ajoin pelko valtaa sijoittajat milloin mistäkin uutisesta.

Kun katsoo pidempää, vuosien ja vuosikymmenten välistä aikajännettä, niin jokainen romahdus näyttää lopulta pieneltä kuopalta nousevassa käyrässä. Keskellä kuoppaa kaikki tuntuu sysimustalta, mutta juuri niinä hetkinä on tärkeää muistaa sijoittamisen pitkäjänteisyys. Ja se, että sijoittaminen ei ole pelkkää ylämäkeä, vaan myös laskut kuuluvat valitettavasti sen luonteeseen. 

Kun sijoittajan aikäjänne on riittävän pitkä, se tasoittaa lopulta kaikki vuosien varrella tulleet kuopat.

5. Tunnelma markkinoilla muuttuu nopeasti ja ajoittaminen on lähes mahdotonta

Yksi pörssiromahdusten opetuksista on ollut se, että markkinareaktiot ovat monesti hyvin tunnepohjaisia ja tunteet - no, ne voivat muuttua yllättävän nopeasti. 

Usein markkinat alkavat nimittäin toipua juuri silloin, kun pelko on vielä voimissaan ja nousu lähtee liikkeelle ennen kuin uutiset ehtivät muuttua positiivisiksi. Sijoittaja, joka yrittää ajoittaa markkinoita ja odottaa "täydellistä pohjaa", jää usein rannalle nousun alkaessa. Suurin osa tuotosta syntyy yllättävän lyhyissä, voimakkaissa nousujaksoissa ja ne tapahtuvat usein yhtä varoittamatta kuin laskutkin. Kuopan pohjan metsästäjä on hyvin todennäköisesti myöhässä ja saattaa helposti missata ensimmäiset, tuottavimmat nousupäivät. Eli ne, jotka vaikuttavat koko sijoitusvuoden tuottoon.

Siksi on järkevämpää pitäytyä omassa suunnitelmassa ja sijoittaa johdonmukaisesti ja säännöllisesti myös silloin, kun tunnelma markkinoilla on heikko. Pitkäjänteisyys ja suunnitelmassa pysyminen voittavat ajoittamisen lähes poikkeuksetta. Itse annan kuukausisijoitusten rullata normaalisti läpi laskukauden, ehkä jopa nostan kuukausittaisia sijoitussummia hieman. Se on ollut mielestäni ihan hyvä strategia, jolla varmistan pysymisen markkinalla ja toisaalta pystyn hyötymään myös ajoituksesta sillä, että saan tehtyä ostoja alehintaan ja vielä korotetuilla kuukausisijoitussummilla. Isompi käteispuskuri toimii turvatyynynä tässäkin eli korotetut summat saa napattua sieltä.

Lisäksi ylimääräisiä ostoja lähestyn niin, että olen asettanut hintaportaita, joilla ostan lisää. Eli aina kun tiputaan reilusti lisää hintatasolle x, niin ostan hieman lisää. Se säästää siltä, että koko käteiskassa tulisi käytettyä liian aikaisin markkinoiden edelleen lasketelellessa alemmaksi.

Mutta myös ihan vain normaalin kuukausisijoittamisen jatkaminen tavallisilla summilla on huomattavasti parempi suunnitelma kuin se, että jättää ne tauolle ja yrittää odottaa markkinalaskun pohjaa sijoittaakseen enemmän silloin. Pohjan huomaa nimittäin vasta jälkikäteen, mutta harvoin silloin, kun siellä ollaan.

Mitä sinä aiot oppia tästä markkinamyrskystä?

Ja kun seuraava romahdus tulee, niin onko sinulla toimintasuunnitelma valmiina? 

Tsemppiä meille kaikille! Tästäkin kuopasta selvitään kyllä.

Jaan aktiivisesti sijoitusmatkaani ja inspiraatiota myös Instagramissa, ota seurantaan!