Kun suru saapuu kylään – oma hyvinvointi tärkeimmäksi projektiksi

Olen pitänyt Instagram-tiliä nimellä @varallisuusprojekti vuodesta 2018, jossa olen jakanut matkaani taloudelliseen mielenrauhaan ja oman talouden hallintaan. Vuosien aikana saimme maksettua pois korkeakorkoiset velat, rakennettua muutaman kuukauden menoja vastaavan puskurin, sijoitettua rahastoihin ja osakkeisiin sekä jopa ostettua sijoitusasunnon. Seuraavat askeleet olivat kasvattaa sijoitusten kuukausittaista ostomäärää, ostaa toinen sijoitusasunto ja maksella asuntolainoja rauhassa kuukausittain.

Tammikuun lopussa perhepiirissä kuolema tuli lähelle, suru kylään, ja viimeiset kolme kuukautta ovat menneet kuolinpesän hoitamisen parissa. Tällaiset tapahtumat muuttavat mittasuhteita.

Olen alkanut pohtia oman elämän kokonaisuutta. Vaikka taloudellinen hyvinvointi onkin nyt vakaalla pohjalla, muut hyvinvoinnin osa-alueet eivät ole samalla tasolla. Voimavarojen palautuessa olen päättänyt, että nyt on aika ottaa seuraava askel ja tarkastella hyvinvointia myös muista näkökulmista: fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kautta.

Fyysinen hyvinvointi – kehon viestien kuuntelemista

Opiskelin töiden ohella YAMK-tutkinnon, jolloin arki helposti painottui istumiseen ja päätetyöhön niin töissä kuin kotona. Vaikka mukana on ollut syketreenejä, paritanssia ja kesäisiä porrastreenejä, keho kaipaa vielä tasapainoa. Fyysinen hyvinvointi ei ole pelkkää liikkumista – se on myös palautumista, ravintoa ja sitä, että osaa pysähtyä.

Nyt haluan kuunnella enemmän kehon viestejä ja rakentaa arkeen rutiineja, jotka tukevat jaksamista. Haluan löytää harrastuksen, jossa olen vain minä, oman kehoni kanssa, läsnä hetkessä.

Fyysinen hyvinvointi

Parhaimmalta pään tuuletukselta on tuntunut HIIT-treenit tiistaisin.

Yksinkertaisia liikkeitä, joissa kehon jaksaminen on vain rajana.

Henkinen hyvinvointi – tilaa tunteille ja ajatuksille

Suru tuo mukanaan paljon ajatuksia. Omaa elämää ja sen suuntaa tulee katsottua uusista kulmista. Olen suorittaja, joka paahtaa menemään ja sysää surunkin tunteet helposti toiseen hetkeen. Se ei ole hyväksi – ja vaikka olen ollut siinä parempi, en vielä tarpeeksi.

Olimme maaliskuun alussa lomalla, kun yhtenä aamuna tunsin sellaista pohjatonta väsymystä, jota en ollut tuntenut vuosiin. Se oli henkistä väsymystä, jota oli vaikea edes pukea sanoiksi. Tyhjensin sen päivän suunnitellut tekemiset ja istuin vain – katselin ihmisten puuhia auringossa ilman kuulokkeita, ilman puhelinta. Tajusin jälkikäteen, että se aamu taisi olla ensimmäinen hetki kahteen kuukauteen, kun aivot eivät suorittaneet seuraavaa tehtävälistan kohtaa.

Henkinen hyvinvointi ja voimavarojen kerääminen on nyt aloitettu melko alhaalta, joten suuntahan on vain ylöspäin. Minun tulisi antaa itselleni lupa pysähtyä ja unelmoida. Tarvitsen tilaa käsitellä, mutta myös haaveilla: mitä haluan elämältä nyt, 5, 10 tai 20 vuoden kuluttua?

Sosiaalinen hyvinvointi – yhteys muihin ja jaettu elämä

Suru on tuonut myös tärkeän muistutuksen olla yhteydessä toisiin. Haluan vahvistaa ihmissuhteita ja olla enemmän läsnä. Yhdessä nauraen tai siinä, että on joku, jolle voi soittaa silloin, kun itkettää.

Aikuisilla ystävillä yhteisten hetkien saaminen kalenteriin on välillä melkoista palapeliä. Työ, perhe, harrastukset – jokaisella on omat aikataulunsa, ja viikonloput täyttyvät huomaamatta. Ihmissuhteet vaativat huomiota, aikaa ja vaivannäköä – juuri siksi kalenterien sovittelu on vaivan arvoista.

Välillä käy kuitenkin niin, että se ekstemporeena ehdotettu kahvilassa käynti tai kyläily onnistuu helpommalla kuin kolmen kuukauden päähän suunniteltu tapaaminen. Ja lenkkeillä voi vaikka eri paikkakunnilla – kuulokkeet korvilla!

Maaliskuussa näin ystäviäni brunssin merkeissä.

Huomaan itse tästä kuvasta, että tsemppaan olotilaa paremmaksi kuvaa varten. Huulipuna onneksi toimii aina olotilan piristäjänä!

Yhteenveto – kokonaisvaltainen hyvinvointi hyvän elämän perustana

Talous on tuonut turvaa, selkeyttä ja rauhaa. Mutta hyvä elämä ei synny tasapainoisesta budjetista tai pikku hiljaa kuukausittain kasvavasta sijoitussalkusta. Se syntyy kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista – siitä, että keho voi hyvin, mieli saa hengittää ja ympärillä on rakkaita ihmisiä.

Nyt on hetkeni katsoa elämääni tarkemmin. Olen unelmoinut tähän asti realistisesti – laskelmoiden, suunnitellen, varautuen. Mutta onko se edes unelmointia? Osaanko unelmoida ilman rajoja? Taloudellinen projekti ei ole ohi – se kulkee yhä mukana. Mutta nyt sen rinnalle nousee jotain vielä tärkeämpää. Isompi, merkityksellisempi projekti: minä itse.

- Mari @varallisuusprojekti