Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, kun oivalsin, miten taloudellisen vapauden voi saavuttaa sijoittamalla asuntoihin. Olin kuuntelemassa Tellu Uotilan puheenvuoroa eräässä asuntosijoittamiseen liittyvässä tapahtumassa, jossa hän kertoi omasta matkastaan asuntojen kanssa. Vuosi oli 2018 ja päivämääräkin tarkkaan tiedossa, sillä tein muistiinpanot, jotka ovat tallessa vieläkin.

Olin tuolloin ostanut kolme ensimmäistä sijoitusasuntoani – tai niiden osaa, sillä omistan nykyäänkin vain kaksi asuntoa täysin yksin. Takana oli vasta yksi remontti, mutta niitä tulisi myöhemmin useita lisää: juuri nyt meillä on alkamassa neljästoista arvonnostoremontti 50-luvun yksiössä Oulun Tuirassa. Tätä kirjoittaessa siellä on käynnissä lattiamaton abestipurku – sekin vuosia ”pelätty” asia osui viimein kohdalle!

Mitä sitten oikein oivalsin tuona tammikuisena iltana vuonna 2018? Tajusin Tellun esimerkistä, että sijoitusasuntojen ostaminen on mahdollista käyttämättä juuri ollenkaan omaa rahaa, ja tällä tavoin saa rakennetuksi rahantekokoneen, johon pienituloisellakin on mahdollisuus. Kohti taloudellista vapautta voi edetä portaittain, ja ensimmäinen askel on taloudellisen turvan saavuttaminen. Se tarkoittaa (Tony Robbinsin määritelmän mukaan), että salkun tuloilla voi kattaa arjen pakolliset kiinteät kulut.

Niin minä sain vahvistusta tekemiselleni ja ryhdyin rohkeasti hommiin. Keskityimme seuraavina vuosina ostamaan pommikuntoisia pikkukoteja, jotka remontoimme 50-luvun tyylillä. Miten? Vapauttamalla aina vakuutta remontoiduista asunnoista. Tajusin myös silloin, että olen luonut kilpailuedun vuokranantajana, kun vuokralaisehdokkaat ihastuivat vaaleansinisiin tapetteihin ja kunnostettuun lautalattiaan.

Kuusi tonnia kuussa tulevaisuudessa vai…

Olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että olen päässyt operoimaan asuntosijoittajana nollakorkojen aikaan. Se on tietysti vauhdittanut matkaa, etenkin, kun käsissä on ollut sellainen pommikasa, jota ei mitenkään ole voinut laittaa vuokralle ennen remonttia. Vuonna 2022 meillä oli kaikkiaan 27 tyhjää kuukautta. Kovemmilla lainankoroilla tämä ei tietenkään olisi mitenkään ollut järkevää.

*Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina järjestän kotikaupungissani Oulussa* *afterwork-tapahtuman teemalla Taloudellinen vapaus asunnoilla. Saan vieraaksi Katja Meriläisen, joka saavutti taloudellisen vapautensa jo kolmekymppisenä. Tapahtuma tulee olemaan rento ja keskusteleva.*

Korona-aikaan kiittelin asuntosalkkuamme perheemme kolmanneksi raatajaksi. Parin tonnin ylimääräinen ”kuukausipalkka” tulikin tosiaan tarpeeseen, kun freelancereina työmme vähenivät hetkellisesti radikaalisti. Nyt, kun korot ovat nousseet, voin kutsua salkkuamme enää osa-aikaiseksi. Laskin juuri, että kun tämänhetkiset koronlaskut konkretisoituvat rahoitusvastikkeisiin, salkkumme kassavirta on noin 1500 euroa kuukaudessa. Sillä kattaa perheemme pakolliset kiinteät kulut, eli taloudellinen turva on saavutettu.

Tällä summalla ei tietenkään vielä vapaaherrattareksi jäädä, eikä ole tarkoituskaan. Maksamme sijoitusasuntolainaamme vielä pitkään, ja niin on myös tarkoitus. Fokuksessa on kuitenkin koko ajan ajatus, että jonain päivänä asuntomme ovat velattomia ja tuottavat meille mukavasti kassavirtaa. Jos kaikki asuntomme olisivat velattomia (myös yhtiölainoista) tänään, tuottaisivat ne nykyisillä vuokrilla ja vastikkeilla vajaan kymppitonnin kuukaudessa. Tuosta reilu puolet olisi oma osuuteni. Ei huono!

…kaksi ja puoli tonnia heti?

Mitä jos haluaisin taloudellisesti vapaaksi heti paikalla? Silloin voisin myydä kaikki asunnot nyt ja sijoittaa rahat pörssiin. Minulla on henkilökohtaisesti noin puolen miljoonan euron sijoitusnettovarallisuus, joten saisin sille kuuden prosentin tuotolla noin 30 000 euroa tuottoa vuodessa. Tämä tekisi 2500 euroa kuukaudessa bruttona. Itse asiassa 30 000 euroa näyttää olevan summa, jonka olen muistiinpanoihini kirjannut taloudellisen vapauden tavoitteekseni, Tellun inspiroimana. Enää se ei kuitenkaan ajatuksen tasolla riitä (ja hei, sanomattakin on selvää, että pääomaa en aio syödä!).

Miksi en siis tee niin, että myyn kaiken ja heittäydyn helppoon elämään? Koska silloin jättäisin käyttämättä asuntosijoittajan supervoiman, velkavivun! Tänäkin vuonna vuokralaisten rahaa valuu tileillemme noin 150 000 euroa. Se on pienen yrityksen liikevaihdon verran! En tietenkään myy asuntoja, sillä silloin minulta jäisi tämä toisten maksama apu kokonaan saamatta! Pitää siis vielä malttaa odottaa.

Lue myös neljä vuotta sitten kirjoittamani blogipostaus Matkani kohti taloudellista vapautta jossa listaan (lähinnä itselleni) useita eri keinoja saavuttaa taloudellinen vapaus nopeammin.

P.S. Remonttimme vaiheita voit seurata Instatililläni Taloushaukka.