Aamuihminen, vaali aamujasi
Olisin voinut aloittaa päiväni tänään siivoamalla keittiön, vastailemalla sähköposteihin, säätämällä asioita vuokralaisten kanssa ja soittelemalla Ikean asiakaspalveluun. Sen sijaan, koska olen jo oppinut tuntemaan itseäni hiukan, asetuin jämäkästi koneelle, kieltäydyin avaamasta sähköpostia ja aloin naputtaa henkilöjuttua yritysjohtajasta, jonka uraan ja ajatuksiin perehtyminen ja niistä vetävän jutun kirjoittaminen vaati pienen ekstrasiivun ymmärrys- ja keskittymiskapasiteetistani.
Olin vitkuttanut jutun kirjoittamista jo jonkin aikaa, odotellen sopivaa aamua. Minä olen nimittäin aamuihminen. Tekisin mieluiten kaikki asiat aamulla: kävisin kaupassa ja salilla aamulla, hoitaisin rästihommat aamulla, tekisin kirjoitustyöt aamulla. Mutta koska on mahdotonta tunkea kaikkea aamuihin, olen oppinut varjelemaan aamujani. Ja se tarkoittaa sitä, että käytän aamut kaikkein arvokkaimpaan, eli kirjoittamiseen.
Olenkin kronotyypiltäni aamuihminen!
Koin herätyksen oikeastaan reilut kolme vuotta sitten, kun kuin Daniel H. Pinkin kirjan Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito. Siinä oli hyvää tietoa kronotyypeistä eli siitä, mikä on meille kullekin tyypille (aamuvirkut, iltavirkut ja siltä väliltä olevat) aivojen kannalta optimaalisin työaika. Ymmärsin yksinkertaisesta laskukaavasta olevani aamuihminen, vaikken koskaan ollut mieltänyt itseäni sellaiseksi.
Enpä aavistanut, että uusi rutiinini nousisi arvoon arvaamattomaan, kun korona keväällä 2020 sulki koulut ja meidän piti miehen kanssa jotenkin suoriutua sekä lapsen kotikoulusta että omista freelance-töistämme. Minä, meistä selvästi aamuvirkumpi, otin tavakseni tehdä työpäivän kello 7.30-11.30. Tuona aikana mies huolehti jälkikasvusta ja lounaan pöytään. Älysin, että pystyn näköjään aivan hyvin tiivistämään työpäiväni neljään tuntiin, kunhan pidän huolta häiriöttömästä työskentelytilasta ja teen hommat tärkeysjärjestyksessä.
Todo-lista pelastaa sälältä
Oivallus on ollut mullistava. Kuinka helposti sitä heti aamusta uppoutuukaan sähköpostin syövereihin ja toisaalta laahustelee iltapäivällä tietokoneen läheisyydessä, kirjoitustöitä välttelemässä. Nykyään en iltapäivisin edes vilkaise keskittymistä vaatiiviin töihin, kun tiedän, että niiden aika on aamulla.
Tottakai teen usein töitä myös iltapäivisin (enimmäkseen teen kyllä neljän tunnin työpäivää), mutta sinne juuri voin siirtää kaikenmaailman sälähommat, haastattelut ja hoidettavat asiat, taustatyöt ja kevyemmät pähkäilyt. Käytän puhelimen muistiinpanoissa todo-listaa, johon kirjaan heti hoidettavan asian, kun se pälkähtää mieleeni. Näin voin keskittää sälän hoitamisen tiettyihin hetkiin vuorokaudesta – niihin, kun aivojeni ei tarvitse olla kaikkein skarpeimmillaan. Enää en myöskään säikähdä notkuvaa todo-listaa, kun tiedän, että saan kyllä hoidettua siinä roikkuvat asiat, vaikka en ehkä juuri tänään.
Aamuihminen, näin teet hyvää aivoillesi ja ajanhallinnallesi:
Jätä suosiolla huomiseen. Älä edes yritä ottaa isoa tehtävää työn alle iltapäivän kitutunteina vaan päätä, että sen aika on seuraavana aamuna esimerkiksi kello 7.30.
Vaali häiriötöntä aikaasi. Tee selväksi muillekin, että aamun ensimmäiset tunnit ovat rauhoitettuja osaltasi.
Älä myöskään itse aiheuta häiriötä itsellesi. Jos mahdollista, älä edes avaa sähköpostia ja somea, ennen kuin olet tehnyt päivän tärkeimmän työsuorituksen.
Huolehdi riittävästä levosta. Tarvitset riittävän määrän unta, jotta voit olla tehokas ja keskittynyt päivän aikana. Mene siis ajoissa nukkumaan!
