Lopetin budjetoinnin 3 kuukaudeksi - Maailma ei (ehkä) kaatunutkaan
Lopetin budjetoinnin kolmeksi kuukaudeksi. Olin varma, että osaisin jo.
Spoiler: en osannutkaan. Toinen spoiler: ei se haittaa.
Kaikki alkoi kuin vahingossa. Yksi kuukausi livahti keväällä ilman budjettia, sitten toinen. Kolmantena en enää muistanut enää rahakuoriani, jotta olisin voinut kaivella ne esiin täyttämistä varten. “Maksetaan tänään vaan kortilla,” kuiskasin itselleni, aivan kuin kyseessä olisi ollut vain jokin pikkujuttu.
Ja alkuun se ehkä olikin.
Pian kortti kuitenkin piippasi jo tottumuksesta, ei tarpeesta. Ja minä — entinen käteiskuningatar ja ruokasuunnitelmien mestari — huomasin jälleen käyväni ruokakaupassa kolmesti päivässä. Ennen kaikkea huomasin olevani jälleen siinä samassa tutussa paikassa: epämääräisessä ärsytyksen, huolen ja päänsisäisten syyllistämisserenadien ristitulessa.
Budjetointi ei koskaan ollut minulle rangaistus tai pakkopullaa. Se oli tapa tehdä arjesta vapaampaa ja rakastaa itseäni vähän enemmän. Vähän kuin vaihtaisi sänkyyn puhtaat lakanat tai täyttäisi vesipullon valmiiksi päivää varten. Se tuntui lempeältä ja järkevältä, ja mikä kaikkein tärkeintä: se toimi.
Kun sitten puolivahingossa lopetin sen, ajattelin että osaisin jo. Että “sisäinen talousguruni” muistaisi kyllä miten rahaa käytetään. Väärin meni.
Ei siksi, että olisin jotenkin holtiton tai tyhmä, vaan siksi, että elämä on elämää. Miehen tämän vuotinen lomautus, arjen sekoittuneet rytmit ilman suunnitelmaa, ruokaostokset ilman listaa… Niin vain katosi kontrolli, pikkuhiljaa, lähes huomaamatta.
Näinä kuukausina olen oppinut paljon itsestäni ja rahasta
Myönnän: On tämä hävettänyt. “Pitäisihän minun tietää paremmin.” Ja ehkä pitäisikin. Mutta tiedätkö mitä? Olen myös ihminen. Äiti. Luova mieli. Joustavuutta rakastava säästäjä.
Ja välillä se tarkoittaa, että opit unohtuvat hetkeksi, jotta ne voivat sitten jälleen juurtua uudella tavalla.
Eikä tämä ole ollut ollenkaan sellainen takapakki, mitä kannattaisi katua. Näinä kuukausina olen oppinut paljon uutta itsestäni ja rahasta.
Olen huomannut, että me pärjäämme kyllä. Ilman tiukkaa suunnitelmaa. Ilman kaiken optimointia. Ei ole tarvinnut kituuttaa. On ollut aikaa olla perheenä.
Ja onneksi tähän kiperään tilanteeseen löytyi myös puskuria, koska se tiukempi budjetointiversio minusta oli tehnyt hyvää työtä ja laittanut sivuun rahaa.
Kotiinpaluu
Silti uskon: budjetointi tekee elämästä pehmeämpää ja rennompaa. Ei siksi, että se rajoittaa, vaan siksi, että se kannattelee ja vapauttaa ainakin minulla valtavasti aivokapasiteettia tärkeämpiin asioihin.
Niinpä nyt aion palata takaisin rahakuorieni ja ruokasuunnitelmien maailmaan. En syyllisyyden takia, vaan siksi, että se tuntuu lempeältä ja helpolta tavalta johtaa itseäni. Ja koska kattolaina ei myöskään häviä itsestään, vaikka kuinka toistelisin affirmaatioita peilin edessä, uskoisin itseeni tosi kovasti ja toivoisin, että puff vaan, se katoaisi.
Ehkä joskus on hyvä vähän unohtaa, jotta voi muistaa uudelleen.
Kuinka nousta takaisin kyytiin
Sinulle, joka olet itsekin tipahtanut tänä vuonna toimivien rutiinien kelkasta: tiedän miltä sinusta tuntuu.
Tässä muutama lempeä idea joiden avulla nousta takaisin kyytiin, ilman itsesi syyllistämistä tai itsekuria, joka kuivattaa sielusi kasaan:
Aloita pienestä. Unohda kokonainen kuukausibudjetti ja tee vain yksi pieni teko: Aloita vaikka tämän viikon ostoslistasta.
Nosta käteistä yhteen kategoriaan. Vaikka vain ruokaan tai huvituksiin. Käteinen muistuttaa rahasta tavalla, johon kortti ei koskaan kykene.
Muista: mikään ei ole mennyt pilalle. Ei tarvitse aloittaa alusta. Jatkat vain siitä, mihin jäit.
Anna suunnitelman olla rakkauden teko.
Sinulle tänään, sinulle tulevaisuudessa ja sille taloudelliselle turvalle ja vapaudelle, joka antaa sinulle tilaa hengittää taas kevyemmin.
Muistatko sinä, milloin viimeksi hellit itseäsi oikein hyvällä suunnitelmalla?
Rakkaudella,
Natasa
Seuraa minua Instagramissa, sieltä löydät vinkkejä budjetointiin, säästämiseen ja lisätuloihin.
