Miten arvotan omaa vapaa-aikaani?

Arjessa joutuu päivittäin tekemään valintoja sen suhteen mihin omaa vapaa-aikaa ja rahojaan käyttää. Perheellisenä sitä ei ole tilivelvollinen omasta ajankäytöstä vain itselleen, vaan tulee huomioida myös muut perheenjäsenet. Itse tässä jokin aika sitten pohdiskelin asiaa ja huomasin, että itselle valinnat tulevat aika luonnostaan ja priorisointeja on helppo tehdä. Oman vapaa-ajan suhteen on selkeästi havaittavissa aika ennen lapsia, pikkulapsiaika ja nyt kun lapset ovat koululaisia: jokaisessa eri elämänvaiheessa aikaa ja rahaa on tullut käytettyä eri perustein. Tässä kirjoituksessa kerron miten arvotan omaa vapaa-aikaani niin ajan- kuin rahankäytön suhteen.

Taustaa: elämäntilanne vaikuttaa

Omasta taustastani sen verran, että vapaa-ajan rientojen priorisointiin vaikuttaa oma elämäntilanne. Ehkä johtuen, siitä, että sain lapset päälle 30-vuotiaana ja sitä ennen olin ennättänyt maailmalla seikkailla, matkustellen ja oleskella opiskeluiden ja töiden merkeissä niin Vietnamissa, Intiassa, Argentiinassa ja Keniassa, niin arkiset puuhastelut on nyt ihan best. Ensimmäisen lapseni saadessa muutin takaisin Helsingistä synnyinseudulleni Jyväskylään, kun täällä omien vanhempien kautta oli turvaverkostoja lapsille ja elämänlaatu aika lungia. Seesteinen lapsielämä ei ole oikeastaan missään vaiheessa vanhemmuutta vielä ahdistanut. Toki sitä malttinsa menettää ja lapset saavat verenpaineen nousemaan lähes päivittäin, mutta kaipuuta muuhun tällä hetkellä ei ole.

Lasten ollessa pieniä tuli päivittäin ulkoitua heidän kanssaan ja minnekään ei päässyt ilman mittavia hoitojärjestelyitä. Vuodet kuitenkin suhahtivat vauhdilla, kun nyt mietin viimeistä kymmentä vuotta taaksepäin. Nyt tässä ajassa ja vielä muutamien seuraavien vuosien ajan, vapaa-ajan prioriteetti on perhe ja lasten harrastusten tukeminen. Itse olen sellainen luonne, että kun selkeät valinnat tekee ja ymmärtää elämän rajallisuuden, niin on helppo pysyä tehdyissä päätöksissä.

Kuitenkin, samalla lasten ollessa nyt 9- ja 11-vuotiaita, huomaan miettiväni elämää eteenpäin ja rakentavani alustaa sille seuraavalle elämänvaiheelle, kun lapset muuttavat pois kotoa. Pyrin siihen, että päälle viisikymppisenä, lasten (toivottavasti) muuttaessa pois, talo menee myyntiin ja itsellä olisi vielä energiaa, terveyttä sekä seikkailunhalua jäljellä. Uusi elämänjakso alkaa taas silloin ja uudet seikkailut odottavat.

Lasten harrastuksiin satsaaminen

Olen innolla mukana kaikissa lasten harrastuksiin liittyvässä toiminnassa. Kuskaan harrastuksiin, seuraan kaikki mahdolliset kotipelit ja vähintään kerran kaudessa menen mukaan myös vieraspaikkakunnalla oleviin turnauksiin. Nautin tästä suunnattomasti. Kiireet, stressi ja murheet unohtuvat ainakin hetkeksi, kun seuraa kiivaita kamppailuita pelikentillä. Samalla tulee myös tutustuttua lasten kavereihin ja näin vähän paremmin tietää mitkä asiat näitä nykylapsia ja nuoria liikuttaa.

Harrastuksiin liittyy myös talkootoimintaa, johon pyrin löytämään aikaa. Ja tähän liittyy ihan taloudellinen aspekti, kun rahainkeruun kautta saadaan pelimatkojen kuluja laskettua. Vuosien varrella olen ollut kahvioita pyörittämässä, liikenteenvalvojan hommissa ralleissa, kasaamassa festareiden lavasteita, paketoimassa joululahjoja ja parin viikon päästä menen inventaariohommiin. Mukavaa puuhastelua, oppii kaiken kaikenlaista uutta ja tutustuu muihin vanhempiin.

Nyt harrastustalkoilun rinnalle voi tulla myös koulun luokkaretkien varainhankintaan osallistuminen. Ja velvollisuuden tuntoisena ihmisinä ilmoittauduin olemaan ’varahenkilön varahenkilö’ luokan vanhempaintoimikunnassa, tosin toivon, ettei kovin usein kutsua kokouksiin tulisi.

Lasten harrastuksiin satsaaminen vaikuttaa myös talouteen. Voisi arvioida, että vuositasolla kaikki kulut huomioiden (kuukausimaksut, pelimatkat, varusteet, bensat) harrastuksiin menee helposti reilusti yli pari tonnia per lapsi.

Mitä priorisoin omaa vapaa-ajankäyttöäni?

Oma vapaa-aika keskittyy tällä hetkellä kahteen teemaan: urheilemiseen ja oman itseni kehittämiseen Mielellään urheilisin päivittäin, mutta aina ei ole mahdollista. Viikottaiseksi keskiarvoksi pyrin saamaan sen 1 tunti/päivä liikuntaa, sillä kuten Alex Stubb usein toteaa ’tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa jokaiseen päivään’. Itse mieluiten käyn juoksulenkeillä, talvella hiihdän. Usein omat harjoitukseni teen samaan aikaan lasten treenien kanssa, koska joudumme heitä autolla kuljettamaan treeneihin, niin en näe järkeväksi ajella edestakaisin. Viikonloppuisin sitten tarvittaessa paikkaan viikon aikana ’lyhyeksi’ jääneitä treenejä. Kotonamme on myös hyvin tilaa, joten en näe tarpeelliseksi kuntosalin jäsenyyttä, vaan muutamaa punttia heiluttelen kotona. Kotijumppailun etu on, että säästyy rahaa sekä aikaa.

Toinen teema on sitten itseni ja osaamiseni kehittäminen. Tähän luen esimerkiksi tämän bloginkirjoittamisen ja sijoittamiseen liittyen teemojen seuraamisen laajemminkin. Kesällä tein verkkokurssin ja nyt syksylle myös suunnitelmia oman osaamisen kehittämiseen liittyen.

Maksullisia harrastuksia ei itselläni tällä hetkellä ole. Välineitä tulee tarpeen mukaan uudistettua sekä kirjallisuutta saatan ostaa. Tosiaan, haluamme satsata perheessä lasten harrastuksiin ja tinkiä sitten omista vapaa-ajan kuluista.

Mistä tingin vapaa-ajankäytön suhteen?

Aika, rahat eikä kiinnostus riitä kaikkeen, se on selvä. Vapaa-ajalla tingin ainakin kodin siisteydestä ja sisustamisesta. Toki siivoiltua tulee aktiivisesti, pyykit pestyä ja muut perusasiat ovat kunnossa, mutta mitään sisustuslehden kuvaajaa en luoksemme ottaisi.

Tässä elämäntilanteessa en myöskään lähde ulos syömään spontaanisti. En muuten juuri budjetoi menoja, mutta ulkonasyömiset ja vastaavat arjen perusrutiineista poikkeavat menot mielellään huomioin rahankäytössä ennakoivasti.

Tällä hetkellä olen mukana kahden eri yhdistyksen hallitustyöskentelyssä, mutta mietinnässä on tulisiko niistä luopua. Näin asiantuntijatyötä tekevänä (=siistiä sisätyötä paljon istuen) vapaa-ajan viettäisi mieluiten liikkuen ja liikkeessä.

Omakotitalon asukkaana ja jonkinlaisen puutarhan omaavana, vapaa-aikaa kuluu myös näihin ’kotitalousaskareisiin’. En niin suurta intohimoa aina tunne, mutta nämä ovat asioita, jotka on vain pakko tehdä.

Onko vapaa-ajalla hintaa?

Mielestäni vapaa-ajalla on hinta sekä ajan suhteen että rahallisten resurssien suhteen. Aikana ennen lapsia satsasin enemmän itseeni esimerkiksi matkusteluun ja spontaaneihin menoihin. Nyt ensimmäisenä aina haluaa satsata lasten harrastusten tukemiseen, niin ajan- kuin rahankäytön suhteen ja sen jälkeen miettii miihin muuhun on aikaa ja varaa.

Itse olen tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen, jos ennätän päivittäin päästä liikkumaan ja ajoittain kavereita ja tuttavia tapaamaan. Itselle ei tee tiukkaa tinkiä omista menoista, toki sitä vähän haaveilee, jos olisi mahdollista sitoutua säännölliseen (maksulliseen) harrastukseen, mutta tietäen tämän perheen ajankäytön hallinnan, niin ei helposti onnistu. Tiedän, että jos terveys vaan säilyy, niin vielä koittaa aika, jolloin itseä taas odottaa uudet seikkailut. Eihän sitä koskaan ole liian vanha uutta harrastusta aloittamaan tai verestämään niitä vanhoja.

**

Ps. Ota seurantaan Sijoittajaleidin somekanavat: Insta ja/tai Facebook.