11 vuotta vanhalla tietokoneella pärjää vielä oikein hyvin!

Olen aina ollut säästäväinen. Jo lapsena olin se, jonka lauantaikarkit kestivät pisimpää ja nyt aikuisena olen se, joka kirjaa ostostoiveet listaan viikoiksi tai jopa kuukausiksi, ihan vain varmistaakseen, ettei tule tehtyä hankintoja puhtaasta mieliteosta, vaan vain ja ainoastaan tarpeeseen.

Vaikka lapsuudenperheessäni oli välillä tiukkojakin taloudellisia aikoja, en muista, että kotona olisi erityisesti kannustettu äärimmäiseen säästäväisyyteen. Ehkä äärimmäisyys ei muutenkaan anna oikeaa kuvaa säästäväisyydestäni, vaan olen enemmänkin ollut tasaisen säästäväinen läpi elämän.

Mutta kun ikää kertyy, alkaa hiljalleen ymmärtää, ettei pelkkä säästäminen tuo oikeastaan ollenkaan onnea. Mutta miksi rahan käyttäminen on niin vaikeaa, vaikka se on ansaittua ja tarkoitettu elämiseen?

Psykologiset juuret – miksi säästämme liikaa?

Luin hiljattain artikkelin Helsingin Uutisista, jossa psykoanalyytikko Anna Collander kertoi, että ihmisen suhde rahaan kehittyy jo kauan ennen kuin ymmärrämme, mitä raha edes on. Hän selitti, että varhaislapsuuden kokemukset arvokkuudesta voivat vaikuttaa rahasuhteeseemme.

Jotkut eivät esimerkiksi koe olevansa sen arvoisia, että heihin haluttaisiin käyttää rahaa. Toiset taas kokevat, että kelvatakseen ja ollakseen hyvä muiden silmissä, heidän täytyisi jatkuvasti ostaa uutta ja kuluttaa. Joku taas ostaa rahan avulla itsenäisyyttä. Lyhyesti tiivistettynä Collanderin mukaan jäämme varhaislapsuudessa aina jostain paitsi ja se vaikuttaa siihen, kuinka paljon haemme myöhemmin ulkoisia asioita tehdäksemme itsestämme arvokkaita.

En ollut ajatellut asiaa ihan noin pitkälle varhaislapsuuteen. Useimmin puhutaankin siitä, että jos lapsuuden kasvuympäristö on ollut sellainen, jossa rahasta on ollut aina niukkuutta tai raha on ollut tabu, olemme saattaneet oppia, että raha on jotain, jota pitää jatkuvasti varjella ja suojella. Vanhempien taloudelliset ongelmat, huolet tulevaisuudesta tai ylipäänsä tapa puhua rahasta voivat muokata mielikuvaamme siitä, mikä on riittävä tai turvallinen määrä varallisuutta. Osa meistä oppii säästämään liikaa, koska pelkäämme sitä, että rahaa ei ole tarpeeksi silloin, kun sitä todella tarvitaan.

"Osa meistä oppii säästämään liikaa, koska pelkäämme sitä, että rahaa ei ole tarpeeksi silloin, kun sitä todella tarvitaan."

Säästäminen voi siis olla eräänlaista turvanhakua, jopa kontrollointia. Jos rahaa on riittävästi sukanvarressa, voi tuntua siltä, että hallitsemme elämämme paremmin. Jossain kohtaa voi kuitenkin kysyä itseltään, hallitseeko tämä ajatus minua enemmän kuin haluan myöntää?

Säästäväisyys on pesiytynyt minuun

Vaikka itse olen hiljalleen oivaltanut, että rahaa voisi käyttää enemmän, tunnen siitä kuitenkin syyllisyyttä. Psykologinen syy tähän on yksinkertainen: säästäväisyyteen tottuneen mieli on oppinut arvostamaan rahaa sen keräämisen, ei käyttämisen, kautta. Mutta eihän rahan käytöstä pitäisi tuntea syyllisyyttä, jos sitä käyttää asioihin, jotka tuovat onnea ja rikastuttavat omaa tai läheisten elämää?

Oma säästäväisyyteni ei ole sitä, että pihistelisin jatkuvasti. Kyse on enemmän siitä, etten edes osaa haluta enempää. Se on eräänlaista tyytymistä. Tyytymistä ilman tunnetta, että olisin kuitenkaan joutunut tekemään uhrauksia. Tavallaan ihan hyvän kuuloinen tilanne, eikö?

Se ei kuitenkaan ole pelkästään sitä.

"Rahalla voi ja pitää rakentaa elämää, joka tuntuu omalta. "

Enää en pidä säästäväisyyttä pelkästään hyveenä, vaikka siitä saakin turvallisuuden tunnetta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän olen ruvennut pohtimaan elämän rajallisuutta, elämästä nauttimista, unelmien toteuttamista ja sitä, mitä oikeastaan omaisuudellani haluan tehdä. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä useammin muistutan itseäni siitä, että raha ei ole itseisarvo, vaan väline onneen ja tyytyväisyyteen. Ja siksi sitä tulisi myös käyttää.

Olen oivaltanut, että rahalla voi ja pitää rakentaa elämää, joka tuntuu omalta.

Tietenkin taloudellinen turva on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on käyttää rahaa asioihin, jotka tuovat iloa, hyvinvointia ja merkityksellisiä kokemuksia. Se voi olla perhedinnerit, kesämökki, harrastaminen, unelmamatka, oppiminen ja valmentautuminen tai yksinkertaisesti arjen pienet ja suuremmat nautinnot.

Rahalla ökyilyä

Ylen kuluttamiseen liittyvässä artikkelissa kulutustutkija Terhi-Anna Wilska muistuttaa, että Suomessa meitä ei kasvateta tienaamaan mahdollisimman paljon rahaa, eikä pyrkimys rikastua kuulu meidän tasa-arvoiseen arvomaailmaan. Omaisuutta samaan aikaan ihaillaan, mutta toisaalta isoja rahamääriä pidetään “paheksuttavana ökyilynä”, jotka johtavat turmioon. Suomessa rahaa arvostetaan, mutta sitä tulee käyttää kohtuullisesti ja vastuullisesti.

Nyky-yhteiskunnassa on myös tosi paljon ristiriitaisia viestejä rahan käytöstä. Toisaalta kannustetaan säästämään, sijoittamaan ja varautumaan tulevaan. Kuitenkin se joka säästäessään vahingossa vaurastuu, päätyy muiden silmissä helposti tuonne Terhi-Anna Wilskan mainitsemaan ökyilijöiden kategoriaan.

Samaan aikaan meillä on ihan järjetöntä ylikuluttamista ja olemme piiritettyjä markkinoinnilla, joka houkuttelee ostamaan ja käyttämään rahaa koko ajan uusiin hankintoihin ja elämyksiin. Ja vaikka joku yrittäisikin parhaansa tehdäkseen vastuullisempia ja harkittuja kulutuspäätöksiä, niin loppupeleissä kaikki rahankäyttö laaritetaan helposti samaan vastuuttomaan ylikuluttamisen laariin - erityisesti jos rahaa käytetään keskivertoa enemmän. Mediassa varsinkin näkyviin asioihin rahaa käyttävät nostetaan tikun nokkaan ja heidän rahankäyttöään soimataan joukolla kommenttikentissä. Siihen ajattelutapaan on helppo lähteä mukaan.

Ei ole ihmekään, että rahan tasapainoinen käyttäminen on vaikeaa.

Rahan käyttäminen vapaammin ei tarkoita tuhlaamista, vaan arvovalintoja

En voi sanoa, ettenkö olisi nauttinut myös matkasta. Mielestäni olen siihen aina pyrkinytkin ja yrittänyt varoa sitä, että elämä jäisi elämättä säästämisen takia. Olen matkustellut ja toteuttanut itseäni. Satsannut lapsiin ja perhe-elämän puitteisiin. Vaikka olen mielestäni osannut myös nauttia matkasta, niin en varmasti ihan sillä tasolla, mitä nykyään ajattelen.

Olen rahamatkallani siinä vaiheessa, että on myös aika nauttia työn hedelmistä. Rahan käyttäminen vapaammin ei tarkoita tuhlaamista, vaan arvovalintoja.

"Kun tietää, mikä tekee onnelliseksi, rahaa voi käyttää siihen ilman syyllisyyttä. "

Tärkeintä on muistaa, että raha on vain väline – ja sen tehtävä on auttaa sinua elämään mahdollisimman hyvää elämää. Kun tietää, mikä tekee onnelliseksi, rahaa voi käyttää siihen ilman syyllisyyttä.

Silloin kun on vuosikymmeniä elänyt säästeliäästi, niin rahan käyttämistä ei opi ihan hetkessä.

Mutta on jo korkea aika opetella.

Onko sinulla kokemuksia vastaavasta? Oletko säästäväisyyskoukussa tai oletko itse tehnyt kenties muutoksen säästäjästä kuluttajaksi tai tuhlarista säästäjäksi?

Mielellään luen kokemuksia, kommentoi!

Jaan ajatuksiani myös Salkunkasvattajan Instagram-tilillä, tule seuraamaan!