Blogiesittely: Arvovalintoja

1994

Kahdeksantoistavuotiaana kuljin paljain jaloin pitkin ilomantsilaisen ekoyhteisön luomupeltoja. Olin uunituore ylioppilas ja satavarma siitä, että en koskaan tule menemään yliopistoon enkä omistamaan autoa, asuntoa enkä ainakaan osakkeita. Halusin parantaa maailmaa ja olla vapaa kuin taivaan lintu.

Tuohon aikaan minulla ei ollut edes pankkitiliä, mutta sitäkin enemmän ystäviä, multaa kynsien alla ja niitä valoisia, valvottavaksi luotuja öitä. Kesä 1994 oli tilastojenkin perusteella poikkeuksellisen kuuma. Toivoin sen jatkuvan ikuisesti.

2024

Kun pikakelataan aika tarkalleen kolmekymmentä vuotta, on rehellisesti todettava, että metsään meni. Tuli nimittäin syksy, tuli kahteen yliopistotutkintoon ja moneen muuhun tutkintoon johtanut opiskelujen reitti ja vieläpä joitakin autoja. Jopa osakkeita on tullut ostettua, joskin toistaiseksi vain vaatimattomissa määrin lapsilleni.

Kaikkein eniten päin Patvinsuon mäntyä haaveideni ja todellisuuden välillä olen kuitenkin mennyt asunnon omistamisen suhteen. Tällä hetkellä nimittäin omistan omakotitalomme puolikkaan lisäksi useampia sijoitusasuntoja ja olen taustalla hallinnoimassa myös perheyhtiön asuntojen vuokrausta. Minusta on tullut asuntosijoittaja ja vuokranantaja, joka silti edelleen haluaa parantaa maailmaa ja olla vapaa kuin taivaan lintu.

Arvomaailmani ei ole olennaisesti muuttunut, mutta arkirealismi on pakottanut laittamaan kengät jalkaan ja perustamaan kummasti arkea helpottavan käyttötilin lisäksi kasapäin pankkitilejä eri säästökohteisiin ja eri sijoitusasunnoille.

Se, mikä tuntui kahlitsevalta kahdeksantoistavuotiaasta maailmaparantajasta, tuntuukin vapautta ja turvaa yhtä aikaa tuovalta keski-ikäisestä maailmanparantajasta: Oman ja läheisten varallisuuden kartuttaminen asuntojen avulla.

Vastuullinen asuntosijoittaminen ja hyvänä vuokranantajana toimiminen

Asuntojen ja arjen reput auki

Blogia siis kirjoittelee muutamien Joensuun kaupunkialueella sijaitsevien sijoitusasuntojen onnellinen ja velallinen omistaja sekä yksivuotiaan, pääasiassa pääkaupunkiseudulle asuntosijoittavan perheyhtiön taustatuki. Tavoite on molempien suhteen kasvaa kiirettä pitämättä, niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Kuten pitkän matikan lukeneet varmaan ehditte jo laskea, noilla ei elä. Minulla on myös hyvin merkityksellinen erityisluokanopettajan työni, hoivatyön keikkoja ja kirjoittajan hommia.

Maadoitusta elämääni Pohjois-Karjalassa tuovat se puolikas talo, puolikas auto, kokonainen puoliso ja kaksi fillaria. On myös liuta poikalapsia ja tyttökoira.

Porkkanoita en tässä elämäntilanteessa yritä kasvattaa, mutta kaikeksi onneksi niitä saa kaupasta.

Arvovalintoja

Koska blogini nimi on arvovalintoja, muutama sananen arvoistani asuntosijoittajana ja kirjoittajana. Monet näistä ovat tärkeimpiä arvojani myös koko elämässäni, mutta jotkut muuhun elämääni liittyvät arvot haluan pitää vain omassa ja lähipiirini tiedossa.

Kestävän kehityksen edistäminen on ollut kestävä arvo elämässäni. Kestävään kehitykseen lasken minäkin kuuluvaksi ympäristön, ihmisten ja talouden hyvinvoinnin. Niihin pyrin vaikuttamaan arjen valinnoillani, työelämän valinnoillani, sijoitusvalinnoillani ja äänestämällä.

Ihailen laajaa sivistystä ja laatujournalismia ja pyrin minimoimaan someaikaani. On tosin pakko myöntää, että kun asunnoille on antanut pikkusormensa, niihin saa kyllä aikaa uppoamaan. Vaikka haaveeni on sen laajan yleissivistyksen saavuttaminen, en vieläkään puhu täydellistä ranskaa enkä ole lukenut lähellekään kaikkia maailmankirjallisuuden klassikoita. Tästä syytän Etuovea ja asuntosijoituspodeja!

Tärkeää arvomaailmassani on myös kohdata toiset ihmiset ystävällisesti ja kunnioittavasti heidän taustoistaan tai arvomaailmoistaan riippumatta. Pyrin olemaan luotettava, empaattinen ja avarakatseinen. Niin vuokralaisille, sijoittajakavereille kuin muillekin tutuille ja tuntemattomille.

Olen kokenut, että asuntosijoittaminen sopii arvoihini hyvin. Asunnot puolestaan auttavat minua kohti arvojeni mukaisia tulevaisuuden haaveitani ja tavoitteitani:

Tavoittelen kiireettömyyttä, terveyttä, aikaa läheisille, juoksemiselle ja lukemiselle.

En sen sijaan haaveile merkkilaukuista, kaukolomista, kalliista autoista tai palkkatöistä kokonaan poisjäämisestä.

Tavoittelen onnellista ja riittävän vapaata arkea. Ihan niin kuin kahdeksantoistavuotiaanakin.

BLOgini punainen lanka

Blogissani aion kirjoittaa keskikokoisesta asuntosijoittamisesta maakuntakeskuksessa, pääkaupunkiseudulle asuntosijoittamisesta, asuntosijoittamisesta perheyhtiössä sekä kaikesta vastuullisesta sijoittamisesta, johon myös nuo kaikki asuntosijoittamisen strategiat mielestäni kuuluvat.

Omaan asuntosijoittajan arkeeni viime aikoina hiippailleita uusia asioita ovat olleet remontoiminen, verkostoituminen ja valmentautuminen. Ja aivan uusimpana, kuvitelkaa, Airbnb, vaikka vielä muutama kuukausi sitten olin varma, että se olisi liian sitovaa. Kirjoitan parhaillani myös kirjaa asuntosijoittamisesta ja hyvänä vuokranantajana toimimisesta.

Hyvänä vuokranantajana ja vastuullisena asuntosijoittajana toimiminen onkin blogini punainen lanka, jota tulen varmaan jokaisessa kirjoituksessa ainakin sivuamaan. Se on minulle paitsi arvovalinta, myös innostava oppimispolku.

Blogissani haluaisin pohtia myös sitä, mitä hyvän tekemistä vaurastuminen voi mahdollistaa.

Entä minkälainen arvomaailma on muilla asuntosijoittajilla?

Mitä vauraus tai taloudellinen vapaus merkitsee eri ihmisille? Miten sen voi saavuttaa ja mitä sitten?

Jostain syystä asuntosijoittamisen alussa monia vähän nolottaa koko homma.

Blogini kautta paljastan omat karvani, olen asuntosijoittaja päästä varpaisiin.

Tuntuu joka päivä hyvältä voida tarjota hyviä vuokrakoteja niitä tarvitseville, ja samalla luoda itselle ja läheisille taloudellista turvaa.

Vastuullista vapautta etsien.

Kengät jalassa ja välillä ilman.

Seikkailen myös Instagramissa!

Edellinen
Edellinen

Verkostot ja niiden merkitys - Miksi verkostoituminen kannattaa?

Seuraava
Seuraava

Isä jäi vauvan kanssa kotiin ja äiti lähti töihin