Olen murrosikäisestä saakka pyrkinyt tekemään parhaani sen eteen, että en kohtuuttomasti kuluttaisi planeettamme rajallisia luonnonvaroja. Välillä olen onnistunut siinä vähän paremmin, välillä huonommin. Eri elämäntilanteissa mahdollisuudet valintojen tekemiseen ovat myös olleet erilaisia.

Koskapa tämä on ollut pitkä tie, olen pystynyt muokkaamaan elämääni niin, että suurimmaksi osaksi valintoihin ei tarvitse kiinnittää arjessa mitään huomioita. Ne eivät tee elämästäni yhtään hankalampaa, vaikeampaa tai ankeampaa. Toisaalta on asioita, joissa ekologinen elämäntapa haastaa positiivisella tavalla keksimään uusia ratkaisuja, kokemuksia ja elämyksiä.

En ole kilpailuhenkinen, enkä pyri yhtään missään asiassa täydellisyyteen. Vuodesta toiseen uuden vuoden tavoitteeni on seiska puoli. Voin olla tyytyväinen, jos olen seiska puolen opettaja, kirjoittaja, ystävä ja perheenjäsen. Tai ekoilija, itseäni tai toisia syyllistämättä.

Ja sitten asiaan.

KODIN LÄMMITYS JA SÄHKÖKULUT

Meidän kotimme on puolivalmiista talopaketista itse rakentamamme 140 neliön omakotitalo. Kymmenisen vuotta sitten valmistunut rakennus sinällään ei ole erityisen ekologinen, mutta rakentamisvaiheessa tekemiemme valintojen vuoksi pienennämme hiilijalanjälkeämme kuluttamalla maltillisesti sähköä.

Valitsimme lämmitysmuodoksi maalämmön ja leivinuunin. Näitä molempia hyödyntämällä meillä on ollut koko ajan vuosittainen kokonaissähkönkulutus keskimäärin noin 6500 kWh.

Puu tulee omasta metsästä, joten se maksaa meille lähinnä vain aikaa. Uunin lämmitys toki itsessäänkin vie myös aikaa, mutta on ihan mukavaa puuhaa. Elävä tuli luo myös ihan omaa tunnelmaansa kotiin.

Lämmitämme leivinuunia talvella päivittäin ja laitamme siinä paljon ruokia. Meillä on myös puuhella, mutta sitä lämmitämme harvemmin kuin kerran viikossa. Puulla lämmittäminen ei ole päästötöntä, mutta pyrimme lämmittämään niin, että päästöjä tulee mahdollisimman vähän.

Meillä on kuusihenkinen perhe, josta ympäri vuoden kotona koko ajan asuu neljä. Pesen astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen aina täytenä, mutta muuten emme varsinaisesti säästä emmekä pihistä sähköä arjessa.

Kokonaisuudessaan pieni sähkönkulutuksemme säästää luontoa ja rahaa, mutta ei aiheuta vaivaa tai ylimääräistä ponnistelua.

ELÄMÄNTILANTEESEEN SOPIVA KODIN SIJAINTI

Kotia tai kodin paikkaa kymmenisen vuotta etsiessämme perheessämme oli koululaisia ja vauva. Kokemusta oli kertynyt lasten kanssa asumisesta maalla ja kaupungissa. Toiveissa oli, että arki ei olisi tulevaisuudessa illasta ja viikonlopusta toiseen täynnä lasten kuskaamista harrastuksiin tai kavereiden luokse. Emme halunneet myöskään lapsille kohtuuttoman pitkiä koulumatkoja ja koulupäiviä. Kaiken tämän lisäksi emme halunneet kaupungin keskustaan.

Loppujen lopuksi löysimme kuin löysimmekin sijainniltaan sopivan kodin paikan taajama-alueen rajalta. Lasten koulut peruskoulun loppuun saakka löytyvät kahden kilometrin säteiltä. Päiväkotiin oli matkaa kilometri, kun sitä vielä tarvittiin. Kirjasto sekä kaikki lasten harrastukset ovat samaisen kahden kilometrin säteillä. Uimarantaan ja bussipysäkille on alle sata metriä. Hiihtoladulle pääsee suoraan kotipihasta.

Meidän vanhempien työpaikat ovat viiden kilometrin päässä. Minä pyöräilen joka päivä ruokakaupan ohi ja tuon usein pieniä ruokaostoksia pyörän korissa.

Kun mietimme kodin sijainnin tarkkaan, pääsemme arjessa lähes kaikkialle pyörällä tai kävellen. Meillä on perheessämme yksi auto, jolla pärjäämme ihan hyvin, koska bussi lähimpään kaupunkiin isovanhempien luo ja Airbnb-asunnoille lähtee totta tosiaan alle sadan metrin päästä kotiovelta.

Periaatteessa olemme sopineet, että voimme käyttää tiukan paikan tullen vuokra-autoa tai taksia, mutta toistaiseksi niille ei kuitenkaan ole ollut tarvetta.

Vuosien varrella olemme säästäneet pitkän pennin rahaa, valtavasti aikaa ja myös luonnonvaroja, kun arjessa henkilöautoilua tarvitaan niin vähän.

Jälleen kerran emme kuitenkaan ole emmekä pyri täydellisyyteen. Kesämökeille autoilemme vanhalla dieselautollamme. Suurin haaste sähköauton hankintaan on hintojen lisäksi se, että tarvitsemme vetokoukkua melkein jokaisella mökkireissullamme.

KIERRÄTYS HELPOKSI

Jätteiden kierrätys on sitten murrosikäni muuttunut koko ajan helpommaksi ja helpommaksi, kiitos kauppojen yhteydessä olevien kierrätyspisteiden.

Omaan keittiöömme suunnittelimme neljän jäteastian roskakaapin, johon on helppoa lajitella muovit, biojäte ja poltettava jäte omiin astioihinsa. Lasille ja metallille on yhteinen astiansa roskakaapissa. Paperit ja pahvit kokoamme omiin keräysastioihinsa olohuoneen puolelle tupaa.

Täydet jäteastiat viemme joko puuvarastoon tai suoraan autoon, ja pudotamme ne noin kerran viikossa kauppareissuilla kierrätysastioihin. Biojätteet kompostoimme kotipihan kompostorissa.

Poltettavaa jätettä tulee todella vähän, joten 240 litran jäteastiamme tyhjennysväli on kahdeksan viikkoa. Silloinkin se on harvoin lähellekään täysi, mutta sen harvempaa tyhjennysväliä ei ole saatavilla.

Kun kierrätysastiat on suunniteltu kotona toimiviksi, on kierrättäminen todella helppoa. Lapsetkin oppivat ja kasvavat kierrättäjiksi aivan itsestään.

JOUSTAVA, KASVISPAINOTTEINEN RUOKA

Meidän perheessämme kaikki ovat sekasyöjiä. Sekasyöjiä siinäkin mielessä, että myös kasvisruoat maistuvat kaikille hyvin. Itse syön lihaa hyvin harvoin, osa taas kuta kuinkin päivittäin.

Perheessämme on hirvenmetsästäjä ja kalastellaankin jonkin verran, joten lihasta ja kalasta merkittävä osa on itse pyydettyä. Maitotuotteet eivät ole pannassa, mutta jääkaapissa on aina myös vegaaneja vaihtoehtoja.

Tavoitteena tulevaisuudessa voisi olla sellainen perinteinen suomalainen ruokavalio, jossa lihaa kulutetaan maltilla, marjat ja sienet hyödynnetään, ja suositaan lähellä tuotettua ruokaa. Kun arkiruoan tekeminen tuppaa olemaan vähän tylsää, on hauskaa etsiä uusia reseptejä vegaanikeittokirjoista.

Kaupassa olen tarkka siitä, että valitsen aina kotimaisen vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Myös luomutuotteita suosin ostoskorissa.

Keittiössä ekologiset vaihtoehdot ovat tuoneet vaihtelua ja uusia elämyksiä, mutta mistään emme ole joutuneet luopumaan kokonaan.

HARKITTUJA LENTOJA, LÄHILOMIA ja INTERRAIL-haaveita

Luulenpa, että ilman kestävän elämäntavan tavoittelua olisin reissannut todella paljon. Olisi ollut ihan mahtavaa nähdä maailmaa paljon enemmän, sekä yksin, että perheen kanssa.

Koska tieto lentämisen aiheuttamassa hiilijalanjäljestä on kuitenkin sieltä murkkuiästä asti ollut takaraivossani, matkustaminen on ollut paljon maltillisempaa. Lentolomia olemme tehneet keskimäärin muutaman vuoden välein tai harvemmin, ja kahta poikkeusta lukuun ottamatta vain Euroopan sisällä. Opiskeluihin ja töihin liittyviä lentomatkoja on ollut vain muutamia.

Olenko minä ja perheeni menettänyt paljon? Kyllä ja ei. Matkailu avartaa ja rikastuttaa kyllä elämää. Eri kulttuureihin voi kuitenkin tutustua myös tutustumalla täällä asuviin maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin sekä lukemalla kirjoa ja katselemalla elokuvia ja dokumentteja. Rakastamme kaikki lomailun tunnelmaa, mutta sen voi kokea myös muualla kuin kaukolomalla. Jos olisimme aina lähteneet lomalle jonnekin kauas, olisi monta ikimuistoista lomaa lähempänä jäänyt elämättä ja kokematta.

Mistä sitten haaveilen? Todennäköisesti harkittuja lomalentoja on luvassa tulevaisuudessakin. Haaveilen myös pidemmästä asumisesta ulkomailla perheen kanssa. Haaveilen Interrailista perheen kesken. Haaveilen siitä, että pääsisimme koluamaan Suomea ja muita Pohjoismaata vielä paljon monipuolisemmin kuin tähän asti. Paljon on vielä näkemättä.

SEISKA PUOLEN KULUTUSJUHLAT

Nämä arjen ekoteot ovat olleet helppoja ja sopivia meille, mutta eivät varmastikaan kaikille sopivia eivätkä mahdollisiakaan.

Olen lähes 100 % varma, että arvovalintani eivät ekologisen elämätavan osalta tule muuttumaan, mutta tavat toteuttaa tätä voivat hyvinkin muuttua.

Tulevaisuudessa saatan asua jossakin ihan syrjässä maalla, kun koulujen tai kiekkokaukaloiden sijainnilla ei ole enää merkitystä. Tai ehkä sittenkin jossakin vanhassa talossa kaupungin keskustassa palvelujen äärellä?

On myös asioita, joihin kulutan surutta. Tilaan paperista sanomalehteä, ostan jonkin verran paperisia kirjoja, käyn elokuvissa, teatterissa ja fudispeleissä. Ostan kierrätettyjä vaatteita ja vastuullisesti tuotettuja vaatteita. (Niistäkin tulee päästöjä enkä ihan oikeasti tarvitsi kaikkea ostamaani.) Ostan lapsille heidän toivomiansa vaatteita ja juttuja pois lukien pikamuoti ja ultrapikamuoti.

Isohkon lapsikatraan äitinä halua kantaa oman vastuuni planeetan suojelusta siitäkin huolimatta, että yhden suomalaisperheen kulutus onkin pienempi kuin pisara meressä.

Vaikka joukossa tyhmyys tiivistyisi, haluan kantaa vastuun omista teoistani. Täyttä kymppiä en tavoittele, mutta seiska puoleen tähtään päivästä ja vuodesta toiseen.

Vihreää kevättä!

Outi

Ps. Arjen ekotekoja ovat täällä blogissa pohtineet myös Paula sekä erityisesti vaatehankintojen osalta Kati. Minut puolestani löydät myös Instagramista.