Me elämme maailmassa, jossa on koko ajan tarjolla uutta; entistä hienompaa, tehokkaampaa ja parempaa. Muoti muuttuu sellaista vauhtia, että ihmisillä on vaikeuksia pysyä perässä. Sehän on toki markkinavoimien tarkoituskin; saada ihmiset ostamaan aina vain enemmän ja enemmän, useammin ja useammin. Tuoko se kuitenkaan muuta kuin tyhjyyttä ammottavan pankkitilin?

Aiemmassa tekstissäni kerroin, että ihailen minimalistisia ihmisiä. Itse olen enemmän vielä asteella "wannabe"-minimalisti. Haluaisin tyytyä vähempään, omistaa vähemmän ja pystyä keskittymään olennaiseen.

Lisää neliöitä suuren tavaramäärän vuoksi?

Olen miettinyt sitä, kuinka usein ihmiset muuttavat isompaan asuntoon siksi, että olisi enemmän tilaa säilyttää tavaroita? Tarvisiko sitä tilaa niin paljon, mikäli tavaraa olisi vähemmän? Jos hankkii enemmän tilaa tästä syystä, tavaroiden säilyttämiselle tulee hintalappu, eikä se ole pieni.

Myönnän itsekin ajoittain haaveilevani isommista neliöistä. Todellisuudessa haaveilen vain suuresta kodinhoitohuoneesta, jossa mahtuisi tekemään koko pyykkihuollon. En usko, että omistamalla tavaraa enemmän olisin onnellisempi.

Tavara-ahdistus

Olen jo joitain vuosia kokenut lievää tavara-ahdistusta. Tykkään siitä, että kotona on siistiä, tavaroita harkitusti ja kaikelle on paikkansa. Valitettavasti arki lapsiperheessä on usein täynnä eteisen valtaamia kenkiä, lattioilla lojuvia vaatteita ja kuivumassa roikkuvia jääkiekkovarusteita. Elämä täyttyy tavaroiden viemisestä paikalleen. Ajattelen, että mitä vähemmän tavaraa on, sitä vähemmän aikaa kuluu niiden järjestelyyn ja enemmän jää itselle tärkeisiin juttuihin.

Arki lapsiperheessä näyttää usein tältä. Kuva Pixabay.

Kuinka paljon tavaraa on tarpeeksi?

Tätä olen pohtinut paljon. Kuinka monet housut/sukat, lakanat, pyyhkeet ja niin edelleen ihminen tarvitsee? Ajattelen, että kun vaatteita on vähemmän, tulee myös vähemmän pyykättävää, ripustettavaa ja viikattavaa. Vaatteista pitää paremmin huolta, kun niitä on vähän. Rahaa kuluu tekstiiliostoksiin vähemmän kun ostaa harkiten ja vain tarpeeseen.

Ilana Aalto on kirjoittanut paikka kaikelle-sivustolleen postauksen "tavaramatikkaa". Siinä on laskettu auki esimerkkien avulla, paljonko tavaraa tarvitaan eri tilanteissa. Itse en ole vielä niin tarkkaa laskelmaa tehnyt, mutta monissa asioissa minulla on selvät ajatukset.

Valitettavasti olen omien vaatteiden suhteen todellinen aliostaja. En todellakaan nauti vaatekaupoissa pyörimisestä. Unelmoin, että omistaisin täydellisen, keskenään yhteensopivia ja laadukkaita vaatteita sisältävän vaatekaapin, josta voisi valita mitä tahansa päälle ja kaikki sopisivat hienosti yhteen. Totuus on valitettavasti kaukana tuosta! Silloin harvoin, kun vaatteita itselleni ostan, pyrin ostamaan kuitenkin laadukkaita ja kestäviä vaatteita kertakäyttövaatteiden sijaan.

Laadukas ja minimalistinen vaatekaappi kannattaa myös taloudellisesti.

Perheenjäsenet huomioon mimimalismipelissä

Itselle on helppo tehdä sääntöjä tavaramäärästä, mutta kun taloudessa asuu muitakin, täytyy myös heidän mielipiteet ottaa huomioon. Vanhempi lapsistani on erittäin kiinnostunut pukeutumisesta ja haluaisi täydentää vaatevarastoaan usein. Lisäksi hän haluaisi säästää suurimman osan kotiin kannetuista tavaroista. Nuorempi toki seuraa isoveljensä jalanjäljissä jonkin verran mutta ei ole niin kiinnostunut tavaroista ja heti, jos hän kokee, ettei tarvitse enää jotain tavaraa, on siitä valmis luopumaankin.

Tuoko shoppailu mielihyvää vai huolta kasvavasta tavaramäärästä?

Muistan ajan, jolloin tykkäsin shoppailla tavaraa. Kun lapset olivat pieniä, oli heille mukava ostaa leluja, pelejä ja vaikka mitä muuta! Nopeasti huoneet alkoivat kuitenkin täyttyä tavarasta. Nyt kun lapset ovat jo isoja koululaisia, ei tätä tavaraa kotiin enää kulkeudu.

Tykkäsin myös ostaa itselleni erilaista kosmetiikkaa siten, että kylpyhuoneen kaapit pursusivat vähän käytetyistä purnukoista. Nykyään onneksi ostan vain ne omat luottotuotteet joita tulee varmasti käytettyä. En tarvitse ripsivärin alle erikseen ripsien tuuheuttajaa tai jotain muuta yhtä järkevää. Vähemmän on parempi.

Harkitun ostamisen lisäksi olen karsinut kotoa tavaraa paljon viime aikoina ja tehnyt itselleni säännön, että enemmän tavaraa pitää lähteä ovesta ulos mitä tulee sisään. En halua käyttää vapaa-aikaani tavaroista huolehtimiseen. Käytän siitä vapautuvan ajan mieluummin lukemiseen, liikkumiseen tai vain oleskeluun. Samalla koen taloudellista mielenrauhaa, kun minun ei tarvitse juosta jokaisen uutuustuotteen perässä täyttämässä kotimme neliöitä tavaroilla, joita en oikeasti tarvitse.

-Essi