Kuluttaminen on kannanotto, halusi niin ajatella tai ei. Kulutuspäätöksemme ja ostomme vaikuttavat suoraan siihen millainen on tarjonta. Se mitä ostoskoriinsa lappaa, vaikuttaa suoraan tarjolla olevaan valikoimaan sekä siihen, millaista tuotantoa, yrittäjyyttä ja arvoja konkreettisesti tukee. On turha vaatia muutosta esimerkiksi vastuullisemmasta valikoimasta, jos itse juoksee pelkästään hinnan perässä eikä ajattele omien valintojensa vaikutusta ja kokonaiskuvaa. Kysynnän ja tarjonnan lakia vähänkään ymmärtävät tietävät, että se mitä kulutetaan, sitä myös tuotetaan. Ja päinvastoin, sellaista ei ole kannattavaa valmistaa ja myydä, jota kukaan ei osta.

Kerronpa tässä blogissa hieman minusta kuluttajana ja mitkä ovat niitä asioita, joita haluan omassa kuluttamisessani tukea eli mihin panostan (rahallisesti), sekä niitä asioita joiden kuluttamista pyrin minimoimaan, eli missä pihistän.

Näihin panostan

+ RUOKA

Panostan ruokaan monestakin syystä. Ensinnäkin pidän hyvästä ruoasta, syön paljon ja hyvä ruoka on minulle eräänlaista itseni ja muiden hemmottelua. Suosin laadukkaita raaka-aineita, valitsen mieluusti kotimaisia vaihtoehtoja, enkä osta kovinkaan usein valmisruokaa. Sen lisäksi että panostan ruokaan rahallisesti keskivertoa enemmän, panostan siihen myös ajallisesti paljon.

Olen tavanomaista enemmän kiinnostunut koko ruokateollisuudesta sekä myös perillä siitä ihan työnikin kautta. Olen kiinnostunut ruoan alkuperästä, missä se on tehty/ viljelty/ tuotettu sekä olen kiinnostunut myös valmistajasta/yrityksestä itsessään siinä taustalla. Pyrin omilla kulutusvalinnoillani tukemaan sellaista ruoantuotantoa, mitä arvostan. Olen tavannut työurani aikana yli sata elintarvikeyrittäjää ja arvostan heitä paljon. Suomalaisen elintarvikevalmistajan työ on rankkaa, heikkotuottoista, eikä sitä arvosteta lähellekään sen verran mitä olisi syytä. Haluan omilla ostovalinnoillani ehdottomasti tukea laadukasta (kotimaista) ruokatuotantoa.

Haluan myös tukea ravintola-alaa ja sen yrittäjiä, joten pyrin panostamaan ravintolapalveluihin. En valitse halvinta vaihtoehtoa ja olen valmis maksamaan annoksesta hieman enemmän, jos tiedän että esimerkiksi työntekijöiden työolot ovat kohdallaan, raaka-aineet laadukkaita ja verot maksetaan Suomeen eikä kierretä ties kuinka monen maan kautta.

+SIJOITTAMINEN

Etenkin tällä hetkellä sijoitan rahaa aika paljon suhteessa tuloihini. Pyrin minimoimaan muuta kuluttamistani niin, että sijoittamiseen jäisi mahdollisimman paljon rahaa. Panostan sijoittamiseen myös ajallisesti, sillä opiskelen ja tutkin aihetta viikkotasolla useita tunteja. Haluan käyttää aikaa ja rahaa sijoittamiseen nyt, jotta minulla olisi enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

+PALVELUT

Olen valmis maksamaan hyvästä palvelusta - tai ylipäänsä palvelusta, jos koen että saan rahoilleni vastinetta. En voi yhtään ymmärtää sitä, että palvelusta ei oltaisi valmiita maksamaan mitään. Esimerkiksi se, että käydään kivijalkaliikkeessä hakemassa palvelu ja valitsemassa tuote mikä halutaan, mutta sitten se tilataankin netistä (ulkomailta) halvemmalta, on mielestäni todella törkeää. Jos saan palvelua jostain, maksan siitä mielelläni ja ammattilaiselle kuuluu ammattilaisen palkka. On toki paljon asioita joissa en tarvitse palvelua enkä halua maksaa siitä ja toivon, ettei sitä siinä tapauksessa ole leivottu tuotteen hintaan jo valmiiksi.

+HYVINVOINTI

Pyrin panostamaan hyvinvointiini usealla eri saralla. Huollatan kehoani ja mieltäni säännöllisesti, sillä se on mielestäni paras panostus tulevaisuuteen. Se on myös tietynlainen kannanotto siihen, että välitän itsestäni. Olen huomannut, että jos olen laiminlyönyt tätä osiota elämässäni, se kyllä kostautuu aivan varmasti jossain vaiheessa. Tähän hyvinvointi-kohtaan lasken myös itsekseni tehdyt lyhyet viikonloppureissut. Muutamia kertoja vuodessa lähden aivan yksikseni johonkin (vuokramökille, toiseen kaupunkiin) latamaan akkuja ja tekemään sitä mikä huvittaa. En ajattele tätä varsinaisesti reissaamisena, koska se ei ole pääjuttu vaan se, että saan olla rauhassa ilman suorittamista ja tehdä juuri niitä asioita joille normiarjessa ei löydy tilaa.

Tässä kuva viime keväältä kun vietin muutaman päivän omissa oloissani ihanassa vuokramökissä Turun liepeillä.

NÄISSÄ PIHISTÄN

-asuminen

Tällä hetkellä pihistän asumisesta. Meidän kolmihenkinen perhe asuu melko ahtaasti. Työhuone kodissamme on yhtä kuin pieni nurkka makuuhuoneen vaatekaapin edessä. Saunamme on täynnä tavaraa ja pyykkitelineet ovat osa lapsen huoneen sisustusta. Haaveilen isommasta ja käytännöllisemmästä kodista, jossa olisi enemmän tilaa hengittää. Tällä hetkellä pihistämme asumismukavuudesta, lähinnä siksi koska olemme niin kiintyneitä asuinalueeseemme ja siksi, että minä en haluaisi maksaa asumisesta kovinkaan paljoa.

Asumismenoni ovat todella maltilliset, kun ottaa huomioon että asumme pk-seudulla halutulla ja kivalla alueella omassa rivitalossa. Kuukausittainen lainanlyhennykseni on pieni ja hoitovastikemaksu on kohtuullinen. Minulla ei ole myöskään mikään kiire lyhentää lainaani pois, vaan ennemmin käytän rahojani sijoittamiseen.

-vaatteet

Viimeisten vuosien ajan olen säästänyt huimia summia vaatehankinnoissa. Olen aiemmin kirjoittanut kaksi vuotta kestäneestä ostolakostani ja tämän jälkeenkin tapahtuneesta radikaalista shoppailun vähentämisestä. Ostan vaatteita todella harvoin, lähinnä aitoon tarpeeseen ja pääosin kirppareilta. Tässä kun on jo kohta kaksi vuotta pyöritty lähinnä kotona, niin vaatetuksen ulkonäöllä ei ole ollut merkitystä. Karsiminen on helpottanut elämää muutenkin, sillä mitä vähemmän on valikoimaa, sitä helpompaa on myös päätöksenteko "mitä tänään laittaisi päälle".

Myös lapselleni ostan vaatteet pääsääntöisesti kierrätettynä ja edelleenkin jopa esikouluikäiselle pojalle on mahdollista löytää ehjiä, hyväkuntoisia ja laadukkaita vaatteita kohtuuhintaan. Ostan todella usein myös ennakoiden, eli saatan ostaa vaikkapa vasta seuraavalle vuodelle sopivan talvitakin, jos teen ohittamattoman löydön.

-auto

En itse omista autoa. Meidän perheessä on pari vuotta vanha auto, mutta mies omistaa ja maksaa sen kokonaan. Joskus tankkaan siihen bensaa toki. Itse olin aiemmin sitä mieltä ettemme tarvitsisi autoa ollenkaan, mutta pakko se on myöntää, että elämä menisi aika säätämiseksi jos sitä ei olisi. Mutta jos itse ostaisin auton, ostaisin halvimman kotteron millä vain pääsee paikasta a paikkaan b. Minulle auton ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Auto (tai mikään muukaan materia) ei ole mulle egon jatke. :D

-Kirjat, suoratoistopalvelut ja muu viihde

Sattuneesta syystä viimeisten vuosien ajan en ole juurikaan käyttänyt rahaa mihinkään viihteeseen. Keikat, leffat ja muut kulttuuririennot ovat jääneet todella taka-alalle. Olen myös aika tarkka siitä mihin nykyään aikani kulutan, ja en voi sille mitään ettei minua kauheana kiinnosta käydä taidenäyttelyissä tai mennä keikoille humalaisten joukkoon. Vuosien saatossa minusta on kehkeytynyt enemmän kotihiiri enkä jaksa enää oikein bilettääkään. Jos nyt tarkastelisi tätä kulutustani siihen mitä se oli ollessani parikymppinen, ero olisi radikaali.

Vaikka olen lukenut viimeisen kolmen vuoden aikana yli 200 kirjaa, olen ostanut vain kaksi kirjaa itselleni. Käyn miltei viikottain kirjastossa ja olen ahkera kirjojen ja lehtien lainaaja. Äänikirjapalvelua ja erilaisia suoratoistopalveluja käytän silloin tällöin. Minulla on harvoin päällekkäisiä tilausjaksoja menossa ja pyrin vaihtelemaan eri palvelujen välillä. Kun vuosi sitten kirjastot olivat pitkään kiinni, maksoin enemmän erilaisista äänikirja- ja suoratoistopalveluista, mutta nyt olen taas karsinut niitä.

MINÄ KULUTTAJANA

Uskoisin olevani pääsääntöisesti melko harkitsevainen ja vastuullinen kuluttaja. Olen pohtinut omia kulutustottumuksiani melko paljon ja pyrin siihen, että kuluttamiseni olisi tasapainossa oman arvomaailman kanssa. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, sillä valitettava tosi asia on, että vastuulliset valinnat ovat usein kalliimpia, hankalammin saatavilla ja valikoima on niukempi. Rahallisesti en useinkaan pysty tai ajallisestakaan jaksa aina käyttää ihan kauheana aikaa ja vaivaa parempien valintojen tekemiseen. Hätiköityjä päätöksiä tulee kuitenkin tehtyä kokoajan vähemmän ja tietynlaista harkitsevaisuutta on tullut enemmän.

Pyrin tekemään arjessa paljon pieniä hyviä valintoja kuluttamisen suhteen. Pyrin myös aktiivisesti kyseenalaistamaan onko tarve aito vai perustuuko vain pelkkään haluun, "en oikeasti tarvitse tätä kahdeksatta laukkua, mutta tämä olisi niiiiin kiva".