Näin muutimme väsyneen kerrostalokaksion unelmiemme kodiksi

Vuosi sitten olimme ison päätöksen edessä: ostaisimmeko ensimmäisen oman asuntomme?

Olimme muuttaneet Helsingin keskustaan silloiseen kotiimme vasta alle vuotta aikaisemmin. Asunto ei kuitenkaan vastannut odotuksiamme ja elämänlaatumme vuoksi muutto oli väistämättä edessä.

Vuosi nukkekodissa

Emme olleet vuokrasopimusta allekirjoittaessa osanneet arvioida, että kadunpuoleinen ensimmäisen kerroksen asunto ei ole hyvä idea, jos keskustassa haluaa asua. Asuntoon kuului kaikki kadun äänet, muun muassa joka aamu kello 6-7 aikoihin makuuhuoneen ikkunamme alle parkkeeraava roska-auto.

Olimme lisäksi “downshiftanneet” asunnon koon suhteen, emmekä olleet hoksanneet kuinka paljon neliöitä oma sauna tulisi lopulta viemään. Olin vain onnellinen, että saisimme vihdoin oman saunan! Yli viisi neliötä pienempi saunallinen asunto tuntui kuitenkin merkittävästi pienemmältä kuin edellinen kotimme.

En ole koskaan halunnut tai kokenut tarvitsevani ylimääräisiä huoneita tai neliöitä, mutta tätä asuntoa kutsuin nukkekodiksi. Niin pieneltä se tuntui.

Onneksemme kyse oli vuokra-asunnosta, joten muutto uuteen kotiin oli astetta helpompi toteuttaa. Siispä ryhdyimme uuden asunnon etsintään.

Isompaa asuntoa etsimässä

Selasimme sekä vuokra-asuntoja että omistusasuntoja keskustan alueelta. Töiden takia emme halunneet muuttaa kauemmaksi.

Asuntovahti oli päällä molempiin vaihtoehtoihin, mutta tuntui, että kaikki yksityisten henkilöiden vuokraamat asunnot keskustassa olivat rupusia ja kalliita. Aloimme jo kalllistumaan omistuasunnon suuntaan, sillä miksi emme sijoittaisi samaa summaa omaan asuntoon ja remontoisi sitä samalla mieleiseksemme?

Saimme pankilta vihreää valoa haluamallemme budjetille ja olimme kiinnostuneita paristakin asunnosta.

Uusi koti löytyikin samasta talosta

Yllättäen saimme kuitenkin ilmoituksen samassa talossa vapautuneesta ylemmän kerroksen isommasta asunnosta. Koska pidimme sijainnista ja asunnon hintatasosta, laitoin heti viestin välittäjälle ja kävin katsomassa asuntoa.

Vaikka näin, että asunnossa tulisi olemaan paljon tehtävää, näin heti myös sen potentiaalin.

Kun asuntoon tultiin sisälle eteisessä odotti pienet portaat, josta noustiin asuntoon. Keittiössä ja suihkussa oli isot kattoikkunat, joista nousi ikkunallinen torni kohti taivasta. Asunnossa oli yli neljä metriä pitkä hyllyin ja tangoin varustettu vaatehuone, johon mentiin pienet portaat laskeutumalla. Kylpyhuoneessa oli iso sauna. Lisäneliöitäkin tulisi juuri tarvitsemamme verran.

Kerroin välittäjälle, että pidän asunnosta, mutta se kaipaa aika paljon tekemistä. Luettelin muutamia juttuja, joihin hän totesi, että luultavasti näitä ei tulla korjaamaan. Vastasin hänelle, että isännöitsijä tuntee minut jo tässä vaiheessa aika hyvin, että eiköhän pyytämäni asiat tulla tekemään. Olimme nimittäin olleet edellisen asunnon kanssa vähän huono-onnisia.

Edellisessä, eli silloisessa kodissamme jääkaappi oli posahtanut rikki, wc-pönttö jouduttiin liimaamaan useampaan kertaan, ulko-oven lukkoa jouduttiin korjaamaan, seinät halkeilivat, ilmanvaihto oli säädetty väärin ja asunnossa oli talvipakkasilla kylmempi kuin mitä saisi olla. Tämän johdosta olimme saaneet myös vuokrahyvitystä.

Kuten arvelin, sain tahtoni läpi ja meille luvattiin, että pyytämämme asiat korjattaisiin ennen muuttoa. Tässä vaiheessa mieheni ei ollut vielä nähnyt asuntoa livenä, mutta luotti näyttämiini videoihin ja kertomaani, joten päätimme muuttaa. Olihan asunto lisäksi samassa rapussa, joten mikä voisi mennä pieleen?

Yli 50 kohdan korjauslista

Kun olimme muuttaneet asuntoon, meille alkoi pikkuhiljaa valjeta, että asunnossa on aivan hemmetisti korjattavaa. Jos luulimme, että yksikään meidän edellisistä vuokrakodeista oli ollut työläs, olimme olleet väärässä.

Asunnossa oli jo ennen sisäänmuuttoamme tehty siivous ja korjattu edellisen asukkaan roinat pois, maalattu seinät, paikattu kylpyhuoneen ja keittiön laattojen silikonisaumauksia, uusittu uuni ja liesituuletin, asennettu astianpesukoneelle paikka keittiöön ja putsattu toinen kattoikkunoista.

Muuttopäivänä tilaamamme pesukoneiden asentaja, siis putkimies, löysi sekä keittiöstä että kylpyhuoneesta vielä yllätyksiä, jotka eivät olisi kuuluneet meidän korjattavaksi. Maksoimme kuitenkin itse nämä putkiin liittyvät korjaukset, mutta saimme tästä hyvityksenä sähkömiehen asentamana pistorasian vaatehuoneeseen, josta puuttui virtalähde.

Korjaukset eivät tähän loppuneet ja maaliskuun alkuun asti, siis yli kuukauden, meidän kodissa ramppasi joka toinen päivä milloin sähkömies, milloin putkimies, milloin kirvesmies, milloin huoltomies ja tähän vielä päälle itse tilaamamme asennustyöt. Jossain vaiheessa helmikuuta olin niin poikki, että meinasin saada hermoromahduksen.

Edellä mainittujen lisäksi kodissamme tehtiin muuton jälkeen vielä muun muassa seuraavia asioita:

• Uusittiin keittiön lavuaarin hajulukko, joka oli niin tukossa, että astianpesukoneemme ei saanut poistovesiä pois.

• Vaihdettiin kiuas ja saunan lauteet turvallisuussyistä.

• Uudelleenkytkettiin yhden kattolampun virtapistoke, koska se ei edellisen asukkaan omien sähkötöiden johdosta toiminut enää.

• Vaihdettiin kylpyhuoneen kattoikkuna kokonaan uuteen (olimme yli viikon ilman tätä ikkunaa, onneksi tornissa oli vielä tuplaikkuna, tämä ei tosin auttanut lämpötilan kanssa, vaan kylpyhuoneessa oli pahimmillaan vain +16 astetta).

• Myrkytettiin sokeritoukat.

• Korjattiin kymmeniä pienempiä kosmeettisia ja kuluneita / rikkinäisiä asioita.

Lisäksi maksoimme itse muutamia parannuksia, kuten vaatehuoneen seinän mittoihin sopivan peilin tilaus ja asennus, peililiukuovien ja mittoihin sopivan kenkähyllyn tilaus ja asennus eteisen takkisyvennykseen sekä tilasimme kuiva-ainekaappiin sopivat vedettävät korit (miten nämäkin voi maksaa yli 100 euroa?!). Toimme myös alakerran asuntoon tilaamamme tilanjakajan makuuhuoneen oveksi uuteen kotiin, jotta saimme kaikki neliöt käyttöön.

Kaikista omista parannustöistä maksoimme reilu 1000 euroa, joista työn osuudesta osa on onneksi verovähennettävää.

Laskin, että yhteensä tässä kodissa tehtiin yli 50 isoa ja pientä korjaustyötä. Lopullista hintalappua en tiedä, koska emme maksaneet suurimmasta osasta mitään. Puhutaan kuitenkin useammasta tuhannesta eurosta.

Miksi ihmiset eivät pidä vuokrakodeistaan huolta?

Olemme viimeisen 13 vuoden aikana asuneet kahdessa opiskelija-asunnossa, kaupungin vuokra-asunnossa ja nyt erään eläkeyhtiön omistamassa kiinteistössä. Näiden kokemuksien perusteella ei voi muuta kuin ihmetellä miten vuokralaiset kohtelevat kotejaan.

Jos sama vuokralainen asuu asunnossa viisikin vuotta, ei kunnioita asuntoa, eikä tee yhtäkään vikailmoitusta, kun asiat kuluvat tai menevät rikki, ei lopputulos voi olla muuta kuin asunnon rapistuminen.

Minusta tämä on järkyttävää, sillä mielestäni ei ole väliä onko asunto omistusasunto vai vuokra-asunto, se on joka tapauksessa oma koti, josta tulisi pitää huolta. Toki edellytyksenä on, että myös vuokranantaja on valmis pitämään asunnosta huolta ja suostuu korjauspyyntöihin.

Toivottavasti asenteet vuokra-asumista kohtaan muuttuisivat yleisellä tasolla. Ehkä silloin myös vuokralaiset oppisivat arvostamaan kotejaan eri tavalla!

Lue myös haastatteluni vuokralla asumisesta.