Eläkkeestä, kuolemanpelosta ja kultaisesta keskitiestä (eli kuinka nauttia nykyhetkestä ja silti varautua tulevaan)

Kuulin joku aika sitten ensimmäistä kertaa 4 % säännöstä (The 4% Rule). Sääntö ottaa kantaa siihen minkä ikäisenä eläkesäästöjen nostamisen voi aloittaa ja minkä verran eläkesäästöjä kannattaa nostaa, jotta varat riittävät kestävällä pohjalla loppuelämäksi.

Aihe kiinnosti minua, sillä olen miettinyt tätä paljon viime aikoina. Ehkä minulla on neljänkympin kriisi, koska olen muutenkin miettinyt elämän syvällisiä kysymyksiä hiljattain. Näistä yksi on juurikin tämä eläkekysymys.

Mitä jos en eläkään eläkeikään asti? Mitä jos säästän ja sijoitan kurinalaisesti koko nuoruuteni, mutta en koskaan ehdikään nauttimaan varallisuudestani? Missä menee kultainen keskitie säästäväisyyden ja elämästä nauttimisen välillä? Mikä tavoitteeni oikeastaan on ja milloin olen saavuttanut sen? Voisinko alkaa nauttimaan säästöistäni jo ennen eläkeikää?

Toin aiheen esille myös somen puolella. Kirjoitin 4 % säännöstä oman postauksen ja kuolemanpelosta jaoin stoorien puolella. Nämä olivat kaksi irrallista aihetta, mutta myöhemmin tajusin, että omassa päässäni ne liittyivät toisiinsa.

Sain useita kuolemanpelkoon liittyviä viestejä, joka oli lohduttavaa. En ole yksin ajatuksieni kanssa. Sain luvan jakaa kommentteja tännekin.

The 4% rule

Mistä 4 % säännössä siis tarkalleen ottaen on kyse?

·         Säännön mukaan nostamalla ensimmäisenä eläkevuonna 4 % eläkesäästöistä, ja saman rahamäärän seuraavina vuosina inflaatiokorjattuna (2%) säästöt riittävät ainakin 30 vuodeksi.

·         Oletuksena on, että eläköidyt 65-vuotiaana.

Ajatuksena on, että nostot koostuvat pääosin sijoitusten tuotoista ja osingoista. Näin varallisuus kestää monta vuosikymmentä. Laskelmat perustuvat yli 50 vuoden dataan osakkeiden ja bondien tuotoista.

Kyseinen sääntö on peräisin Yhdysvalloista, jossa Suomen kaltaista eläkejärjestelmää ei ole olemassa. Kaikilla täytyy siis olla omat eläkesäästöt, jos eläkepäivistä meinaa selviytyä.

Bongasin keskustelun aiheesta Kasvussa-podcastista, jossa haastateltavana oli Nina Nordlund. Linkki jaksoon tässä.

Kuinka paljon eläkkeelle pitää säästää?

Skenaario 1 – eläkejärjestelmä kaatuu

4 % säännön inspiroimana ryhdyin laskemaan minkä kokoisella salkulla voisin eläkkeellä pitää nykyisen elintasoni, olettaen, että valtiolta saamani eläke olisi nolla euroa.

Omalla kohdalla tässä skenaariossa salkkuni tulisi olla 1,2 miljoonaa euroa, jotta se riittäisi 30 vuodeksi nykyisellä elintasolla ja hintatasolla. Laskelmien oletuksena on, että 50 % nostetusta summasta on pääomatuloverotettavaa (30 %), eli joko voittoa tai osinkoa, ja loppu on omaa sijoitettua pääomaa, eli ei-verotettavaa.

Oletetaan siis, että tavoitteeni tulisi olla tuo 1,2 miljoonaa euroa. Kuinka nopeasti olen saavuttanut tuon tavoitteen vai onko se edes realistinen?

Nykytahdilla 1,2 miljoonan euron sijoitussalkun kerryttämiseen menee korkoa korolle -laskureiden mukaan minulla noin 20 vuotta, jolloin olen vielä alle 60-vuotias. Oletuksena laskelmissa 125 000 euron alkupääoma, 1 500 euron kuukausisäästöt ja 6 % vuosituotto-odotus.

Esimerkki korkoa korolle -laskurista tässä.

Vauhtini on siis nopea, sillä voisin saavuttaa tavoitteen reilusti ennen eläkeikää. Kannattaisiko himmata? Vai jatkaa samaa rataa ja himmata (eläköityä), kun tavoite on saavutettu? Siinäpä pohdittavaa.

Skenaario 2 – eläkejärjestelmä ei kaadu

Työeläkeyhtiön mukaan minulle on kertynyt yli 1 000 euron kuukausieläke tähän mennessä kertyneillä ansioilla.

Eläkeyhtiön ennusteen mukaan nykyisellä tulotasolla 67-vuotiaana eläköityessäni eläkkeeni olisi yli 3 800 euroa kuukaudessa. Tästä menee nykyverotuksella yli 29 % veroa (tieto poimittu Veronmaksajien sivuilta). Käteen jäisi siis noin 2 700 euroa.

Kyllähän tuolla elelisi, mutta kuka uskoo joulupukkiin, ja kuka jaksaa tehdä töitä melkein 70-vuotiaaksi? En usko, että tulen koskaan saamaan noin muhkeita eläkkeitä järjetelmän puitteissa.

Jos näin onnekkaasti kuitenkin kävisi, laskelmieni mukaan minulle voisi silloin riittää 200 000 euron salkku eläkepäivänä numero yksi. Voisin nostaa sieltä vuosittain 4 % täydentämään minulle maksettua eläkettä ja säilyttää elintasoni mukavana. Toki täytyy huomioida, että laskelmat on tehty tämän hetken hintatason mukaan, jolloin todellisuudessa salkun tulisi olla hieman isompi (oletuksena, että inflaatio vuosien saatossa nostaa hintatasoa).

Tämä kyseinen summa minulla kuitenkin on jo kasassa, itseasiassa 3,5-kertaisesti, kun korkoa korolle -efektin ottaa huomioon 29 vuoden ajan (aika, joka minulla on jäljellä eläkötymiseen). Vaikka en siis säästäisi enää euroakaan kuukausittain ja antaisin nykyisen pääoman kasvaa korkoa korolle -tuottoa eläköitymiseen asti, salkun arvo nousisi melkein 700 000 euroon.

Lopetanko siis säästämisen eläkepäiviä varten nyt kokonaan? No, ei ehkä niinkään... Kerron kohta mikä kultaisen keskitien -suunnitelma minulla on.

Entä jos en pääse sinne asti?

Mutta mitä järkeä on millään edellä mainituista skenaarioista, jos en koskaan pääse sinne asti? Olen kipuillut tämän asian kanssa, ja hain tukea aiheeseen somen puolella.

Kysyin ajatteleeko kukaan muu näitä asioita, ja yllätyksekseni sain useita viestejä.

Varoittavat esimerkit lähipiiristä

Moneen saamaani viestiin liittyi varoittavat esimerkit lähipiiristä.

Tässä muutama niistä:

-”Mietin useinkin, koska muutamalla ystävällä kävi, että mies sairastui vakavasti eivätkä pääseet maailmanympäri kiertoon. Mihin olivat säästäneet monia vuosia. Kehoittivat elämään just nyt elämää. Yhdellä syöpägeeni ja hän elää just sitä elämää nyt eikä eläkkeellä. Hänen äitinsä kuoli nuorena eikä ehtinyt nauttimaan säästöistään.” Nainen, 49 vuotta

-”Kyllä, täysin samat ajatukset. Ja valitettavasti lähipiirissä on monta sellaista esimerkkiä, jossa sitku -ajankohtaan ei koskaan päästykään.” Nainen, 46 vuotta

-”Joo tottakai sitä miettii. Asuntosijoittaminen on sikapitkää peliä, eikä siihen sidotusta varallisuudesta pääse nauttimaan kuin joskus horisontissa. Ystävän isä kuoli ensimmäisenä eläkepäivänään. Sai sydänkohtauksen.” Nainen, 53 vuotta

Omat terveyshuolet

Myös omaan terveyteen liittyvät huolet herättävät ajattelemaan elämään.

Tässä kommentissa kerrottiin, että oma sairastuminen sai ensin melkein jättämään kaiken ja karkaamaan ulkomaille, mutta sitten kannustikin entistä tiukempaan taloudelliseen suunnitteluun:

-”Siinä vaiheessa kun jouduin odottamaan niitä tuloksia ja kaikki oli epävarmaa, mietin, että mitä järkeä missään on. Oli olo, että haluaisi paeta omaa elämää siinä hetkessä ja sitten muuttaisi tulevaisuutensa. Että jos vaan myisi kaiken ja muuttaisi Espanjaan. …

Se merkityksellisyyden ajatus ja kokemus on itsellä elämässä kovin tärkeää. …

Ehkä enemmänkin toiseen suuntaan, ollaan entistä tiukempaan suunniteltu kaikkea sijoitustoimintaa, että päästään yhdessä viettämään enemmän vapaata joskus. … Me oltiin aikaisemminkin puhuttu siitä, että jompikumpi menehtyy ensin. Sen mun sairastuminen sai kyllä aikaan, että alettiin suunnitella sille pitempään elävälle turvaa ja toimintaohjeita.” Nainen, 53 vuotta

Koko tarinan pääset kuuntelemaan täältä: Syöpä on paskamainen opettaja.

Tasapainon löytäminen

Toisaalta saamissani viesteissä korostui tasapainon löytäminen ja kohtuus:

-”Ehkä sellainen kohtuus elä nauti nyt mut laita jotain sukanvarteen on hyvä tasapaino.” Nainen, 49 vuotta

-”Tuntuu välillä haastavalta tasapainoilla tämän asian kanssa ja löytää se hyvä balanssi.” Nainen, 46 vuotta

Myös unelmien toteuttamiseen kannustettiin, vaikka se tarkoittaisikin kuukauden tai kahden breikkiä säästämisestä:

-”Mietin, siksi olen reissannut ympäri maailmaa paljon ja toteuttanut haaveitani heti, kun mahdollista. Siksi sijoituksia ei vielä ole kovin paljoa, vaikka onkin jo kiva summa. ... Kannattaa elää nyt. Mutta hyvät säästöt tottakai kannattaa olla eläkkeelle myös. ...

Enjoy on mun vinkki. Tee kaikkia asioita, mitä haluat tehdä juuri nyt! … Tottakai sijoittaminenkin on tärkeää ja turvata tulevaisuus, mutta ajattelen, että ei mun suunnitelma mene pilalle, jos joskus pidän pari kk vapaata säästämisestä jonkun unelman takia.” Nainen, 39 vuotta

Minun kultaisen keskitien -suunnitelma (tällä hetkellä)

Miten tuon tasapainon voisi sitten löytää?

Itse olen ajatellut seuraavaa suunnitelmaa:

1.       Kuukausisäästämisen jatkaminen rahastoihin ja puskureihin taloudellista turvallisuutta tuomaan ennen kaikkea tähän hetkeen.

2.       Satunnaiset osakeostot fiiliksen mukaan, koska tämä on minulle myös harrastus ja olen osinkojen suuri ystävä.

3.       Osinkojen ja korkotuottojen käyttäminen, jos siltä tuntuu.

4.       Sijoitusten realisointi verovapaan luovutusvoiton rajoissa (enintään 1 000 euroa vuodessa), jos siltä tuntuu.

Edellä mainitulla suunnitelmalla ”nostan” säästöistäni jo tässä vaiheessa reilu 3 %, mutta koska jatkan säästämistä, varallisuuteni kasvaa.

Voin siis nauttia hyvillä mielin jo nyt sijoittamani pääoman tuotoista ja samaan aikaan jatkaa varallisuuden kartuttamista siten kun parhaalta tuntuu.

Loppuun haluaisin vielä tuoda yhden toiveikkaan kommentin:

-”Todennäköisyys pitkään elämään on hyvillä elämäntavoilla suurempi, kuin siihen, että kuolee ennen vanhuutta. Sitä ajatusta vasten kannattaa sijoitustoimintaa harrastaa, jos tulot sellaiseen riittää.” Nainen, 53 vuotta