Kiertotalouden edistäminen versus ultrapikamuodin nousu – kumpi iskee enemmän nuoriin ja lapsiin?

Jokunen aika sitten uutisoitiin siitä, kuinka suomalaiset ostavat keskimäärin 38 vaatetta vuosittain. Kuitenkin, tutkimusten mukaan planeetan rajoissa sopiva luku uusien vaatteiden ostamiselle on maksimissaan viisi per vuosi. Eikä tässä kaikki, sillä Kaupan liiton mukaan suomalaiset ovat vähentäneet ostamista suomalaisista verkkokaupoista samalla kun kiinalaiset jätit  kasvattavat suosiotaan.  Nämä Sheinin ja Temun kaltaiset toimijat tekevät erittäin voimakasta markkinointia ja ostaminen esimerkiksi Tiktokista nähtyjen suositusten perusteella on tehty helpoksi. Kuten Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja aiemmin linkatussa artikkelissa mainitsee, niin kasvava kysyntä ultrapikaverkkokauppaa kohtaa ohjaa entisestään näitä Temun ja Sheinin kaltaisia ekosysteemejä tuottamaan jatkuvasti sellaisia tuotteita, joita ei ole edes tarkoitettu pitkäkestoisiksi.  

Itse näen huolestuttavana nimenomaan sen, että nuorissa ja lapsissa on paljon kuluttajia, jotka ovat tottuneet halpoihin hintoihin ja tilailevat halvoilta vaikuttavia tuotteita sen enempää miettimättä. Samaa keskustelua olen käynyt omien lasteni – 9 ja 11-vuotiaat pojat – kanssa. He ovat löytäneet Temun ja Sheinin ja sieltä haluaisivat tilata erilaisia pipoja ja hattuja ja myydä niitä sitten eteenpäin kavereilleen. Itse huudan, että ’ ei, ei näin’, mutta juuri tuon ikäisten lasten parissa niitä äidin oppeja ei enää mukisematta niellä.

Olen muutamissa aiemmissa kirjoituksissani kertonut omasti pyrkimyksestäni kuluttaa vastuullisesti ja kestävästi. Mutta voi pojat kuinka tämän saman ‘aatteen’ saisi siirrettyä omille lapsille? Ei ole helppoa! Tässä kirjoituksessa päätin pohtia, kuinka voisimme tehdä kestävästä kuluttamisesta trendikkäämpää nimenomaisesti lasten ja nuorten parissa. Uskon täysin, että moni itseni kaltainen, kestävyysarvot omaava vanhempi, omalla esimerkillään haluaa ohjata lastensa kulutuskäyttäytymistä, mutta helppoa se ei ole, kun kavereiden parista ja somesta tuleva paine on niin kovaa. Onko mitään tehtävissä vai tuleeko vain odottaa, että ajan myötä näidenkin lasten ja nuorten arvot muuttuvat ja aikuisena viimeistään tietävät, että krääsä ei tuo onnea eikä huppareita tarvita niin monia.

Kiinnostaako lapsia ja nuoria vastuullisuus?

Samalla tavoin kuin yhteiskunta aikuisten parissa vaikuttaa tällä hetkellä hyvin polarisoituneena, on se sitä mielestäni myös nuorten parissa. Siinä missä varmasti moni lapsi ja nuori on kiinnostunut luontoarvoista ja harrastaa vapaa-aikanaan patikointia, niin samaan aikaan saamme lukea uutisista kuinka agressiivinen käytös ja roadman-ilmiöt ovat lisääntymässä nuorten parissa. Esimerkiksi OAJ (Opettajien ammattijärjestö) on jo pidemmän aikaa ollut huolissaan nuorten lisääntyvästä väkivaltaisesta käytöksestä ja varoittanut, että se saattaa levitä yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Helppo olettaa, että väkivallan lisääntyessä nuorten parissa, vastuullinen kuluttaminen, ja vastuullinen toimintapa ylipäätänsä, ei ole noususuunnassa. Sen sijaan, roadman-ilmiöstä, on ruvettu hissukseen puhumaan useamman kaupungin osalta. Tähän kuuluu tietynlainen pukeutuminen olennaisena osana ja vaatetus on usein rikollisella tavalla hankittua.

Juuri tämähän se itseäkin vaivaa: miten saadaan nuorten pariin, ja laajemmin koko yhteiskuntaan, entistä enemmän erilaisuuden hyväksymistä? Vaatteet ei ole sun aatteet eikä määritä ihmisarvoa. Lähteekö se muutos kuitenkin meistä aikuisista? Ihannoiko yhä liian moni uusista tavaroista ja tuotteista, vaikka vähemmälläkin pärjäisi? Kestämätön talousrakenne kuluttamisen ja tuottamisen kautta ei ole kuitenkaan luonnon laki, vaan ihmisten itsensä tuottama tapa toimia. Tämä on myös mahdollista korjata.

Somevaikuttajista apua?

Kuinka saada aikaan muutosta nuorten parissa, jotka näitä halpoja tuotteita suosivat? Kuten aiemmin mainitsin, niin Temu ja Shein tekevät erittäin voimakasta markkinointia erityisesti Tiktokissa. Yksittäiset videot voivat saada miljoonia katselukertoja ja samalla uusia tilauksia tippuu näiden jättien ostoskoroihin. Entä kiertotalousbrändien iskevät Tiktok-videot? Varmasti monella kiertotalousbrändillä on TikTok halussa, mutta kyetäänkö tekemään nuoriin iskevää sisältöä? Omat lapseni ovat Tiktokista oppineet moniakin hyödyllisiä juttuja ja tuntuvat seuraavaan uutisointia sitä kautta. Myös ilmastonmuutoksesta olemme puhuneet, mutta sellainen halu vähentää omia materiaalisia tarpeita ei ole vielä Tiktok-videoiden kautta opittua.

Suomalaisilla kiertotalousbrändeillä ei olettavasti ole samanlaisia rahasummia laittaa sosiaalisen mediaan markkinointiin eivätkä varmasti kykene yhtä suuria summia maksamaan vaikuttajille. Usea kiertotalousbrändi tekee yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Ja tämä vaikuttamistyö ylipäätänsäkin on äärimmäisen tärkeä silloin, kun uutta markkinaa ollaan rakentamassa. Markkinoinnin lisäksi ikään kuin valistetaan kuluttajaa mistä kiertotaloudesta on kyse ja miksi ostoja kannattaa näille markkinoille ohjata.

Mutta kykeneekö kiertotaloustoimijat tekemään samanlaista nuoriin ja lapsiin vetoavaa markkinointia kuin Shein ja Temu? Mikä on se tapa saada lapset ja nuoret kääntymään pois ultrapikamuodista? Tähän varmasti tarvittaisiin someyhteistyötä nuoria kiinnostavien vaikuttajien kanssa. Olisiko joku Roni Backin tai muu vastaava henkilö kiinnostunut edistämään kestävää kuluttamista nuorten parissa? Vai olisiko joku muu nuoriin vetoava hahmo, joka ottaa sanansaattamisen kestävästä kuluttamisesta Youtube-videoidensa sisältöihin?

Mitkä voisi olla nuorille suunnattuja kestävän kuluttamisen malleja?

Positiivista kuitenkin on, että erilaisia kestävää taloutta tukevia kuluttamisen muotoja, malleja ja trendejä syntyy jatkuvasti lisää. Esimerkiksi viiden vaatteen-vuosi haaste on levinnyt niin sanotun keski-ikäisen väestön pariin. Tässä ideana on, että vuoden aikana ostetaan enintään viisi uutta vaatetta. Rahamedian porukassa esimerkiksi Kati on kertonut kuinka hänelle viiden vaatteen-vuosi on nykyään joka vuotinen lupaus. Itsekin huomaan tämän omaksuneeni ihan luonnostaan ja tänä vuonna olen ostanut vain yhden neuleen ja senkin käytettynä. Toki, lasten suhteen tämä on haastavampaa ja uusien vaatteiden ostoon joutuu turvautumaan ajoittain.

Toinen hyvä trendi on vaatelainaamot, joita on eri puolilla Suomea. Näissä ideana on, että voi lainata tietyksi ajaksi vaatteita itselleen joko kiinteällä kuukausimaksulla tai muun tyyppisellä hinnoittelulla. Tosi hieno juttu! Uskon vahvasti, että tämä vaatteiden vuokraaminen on tulevaisuuden trendi, mutta asenneilmapiiri ei vielä ole täysin kypsä tähän.

Omassa perheessämme käytettyjen tavaroiden ostaminen on täysin normaalia. Lapsetkin tietävät, että aina ensiksi sanon ‘tsekataan löytyykö se käytettynä’. Yleensä tämä sitten tarkoittaa Tori.fi valikoiman läpikäynti ja välillä kirpparilla kiertelyä. Hyvä esimerkki tästä on muutaman viikon takaa, kun nuorimmainen sai ‘uuden’ pyörän. Kaverinsa kysyi ‘onko sulla uusi pyörä’, ja lapsi ‘no joo, on se uusi, siis sillälailla uusi, että mulle uusi, mutta käytettynä ostettu’. Olen tosi tyytyväinen, että eivät tätä peittele, vaikka kaverinsa saisivat pyöränsä täysin uusina kaupoista. Vastaavasti lisätienestien toivossa lapset pyytävät minua laittamaan vaatteitaan myyntiin nettikirppiksille ja ovatpa he myös innostuneet muutaman kerran järkkäämään omatoimisesti pihakirppiksen talomme edessä.

Itse koitan lapsiani kannustaa myös tavaroiden ja tuotteiden vuokraamiseen. Tätä koitan houkutella lisätulojen avulla. Asumme järven läheisyydessä ja meiltä löytyy SUP-lauta. Koitan nyt innostaa, että kesällä sitä vuokraisivat rannalla muille ihmisille. Ehkä tälläinen toiminta saa muitakin ajattelemaan, että mitähän sitä voisikaan laittaa vuokralle.

Trendikkäiden kierrätyskauppojen lanseeraaminen?

Lapsiin ja nuoriin tuntuvat vetoavan nämä Normalin ja Flying Tigerin kaltaiset liikkeet, jossa hinnat ovat tasahintoja, liike saadaan hyvin käveltyä läpi ja tuotteet on aseteltu juuri oikeisiin korkeuksiin, jotta tuotteiden hypistely - ja ostoskoriin laittaminen - olisi mahdollisimman vaivatonta. Nämähän myös on niitä omien lasteni suosikkiliikkeitä; joka kerta jotain tarttuisi mukaan ja jo parilla eurolla löytyy ostettavaa. Juuri tämä ‘pieni hinta’ saattaa olla se houkutin, eli vanhemmille helppoa antaa muutama euro matkaan, jolla näistä liikkeistä löytyy ostettavaa.

Ihastuttavia secondhand löytyy tänä päivänä pilvin pimein, mutta ne on tehty enemmän sellaisen ‘aikuisen naisen’ makuun. Ei niissä lasteni ikäiset pojat viihdy. Kuka ottaisi lanseeratakseen kivijalka secondhand-liikkeen, josta innostuvat nämä lasteni kaltaiset pojan koltiaiset ja vähän vanhemmat nuoret? Ei ehkä ihan helppo rasti ole.

Uusien kumppanuuksien kautta?

Voisiko kierrätysbrändit lähteä luomaan sellaisia kumppanuuksia, jotka lapsia innostavat? Mielenkiinnolla olen seurannut kuinka secondhand brändi Emmy on luonut uusia kumppanuuksia vauhdittamaan liiketoimintaansa. Kumppanuuksia on esimerkiksi Silmälasiaseman ja Ingeron kanssa. Ideana näissä yksinkertaistettuna on, että myymällä vaatteensa Emmyssä, myyntituotoilla voi ostaa kumppaneiden valikoimista tuotteita.

Itse näkisin helposti, että lapsia voisi houkutella esimerkiksi liput jääkiekko-otteluihin tai elokuviin. Voisiko joku taho järjestää sellaisen lapsille suunnatun tempauksen, jossa näitä kiertotalouden mahdollisuuksia tuotaisiin trendikkäästi esille?

Toivoa on

Olen läpi tämän kirjoitukseni kertonut omien lasteni tavoista edistää kiertotaloutta. Kyllähän sitä löytyy: tarvittavien tuotteiden ja vaatteiden osalta tsekataan aina ensiksi löytyykö niitä käytettyinä, omia vaatteita ja tuotteita ollaan halukkaita myymään. Kiertotaloutta parhaimmillaan. Voiko sanoa, että kyllä me ne Kiina-jätit niiden agressiivisestä markkinoinnista huolimatta päihitetään ja jatkossa jätetään myös Tiger-liikkeet rauhaan? No, en ehkä vielä sitä uskalla luvata. Tilausta olisi somevaikuttajalle, joka tekee lapsille ja nuorille suunnattua kestävään kuluttamiseen liittyvää sisältöä, liikkeille, jotka on suunnattu näille nuorille ja lapsille, jotka totuttelavat itsenäisesti kaupungilla liikkumaan pienen taskurahan kanssa. Ja tilausta on myös meille vanhemmille, että emme arvoita ketään ulkoisen habituksen tai materian perusteella.

Siinä missä lainsäädännön kautta pyritään suitsemaan kiertotaloutta ja kestävyyttä, haluan uskoa, että myös lapset ja nuoret nämä samat arvot voivat omaksua ihan vapaaehtoisesti ja mielellään, ne vaan täytyy osata sanoittaa nuorten kielelle sopivaksi. Nyt tarvitaan luovuutta!

**

Ps. Julkaisin tämän kirjoituksen 19.5 ja heti kävi niin, että seuraavana päivänä (20.5) Kauppalehti ja Arvopaperi kirjoittivat kuinka Temun omistava kiinalaisyhtiö PDD Holdings on osakesijoittajien suosiossa New Yorkin pörssissä. Vuoden takaisesta kurssi on noussut reilut 110 prosenttia! Tämä taas pistää miettimään mikä on vastuullisen sijoittamisen suosio.