Himoshoppaajasta sijoittajaksi

Kaksi vuotta sitten olin vielä innokas shoppaaja, jonka mielestä parasta hyötyliikuntaa oli kauppojen kiertely ja uudet vaatteet sekä tavarat tuottivat valtavasti mielihyvää. Toukokuussa 2016 päädyin kuitenkin ensimmäistä kertaa kurssille, jossa opetettiin henkilökohtaisen talouden hallintaa sekä puhuttiin sijoittamisesta. Kurssi herätti ajattelemaan suhtautumistani rahaan, pohtimaan omaa rahatarinaani.

Alitajunnassa oli pitkään muhinut ajatus asuntosijoittamisesta, mutta vihdoin sain avaimet käteen lähteä toteuttamaan sitä käytännössä. Haluan huomauttaa, että tämä yksi kurssi ei tehnyt minusta asuntosijoittajaa. Vaan ostin lisää valmennuksia sekä kirjoja, jotta oppisin enemmän sijoittamisesta.

Millainen olin ennen valmennusta?

Valmennuksessa käytiin läpi erilaisia rahapersoonallisuuksia. Löysin listauksesta itseni; TUHLAAJA. Tuhlaaja vastasi minua niin hyvässä kuin pahassa. Vahvuudet: voimakastahtoinen, kova tekemään töitä, taistelutahtoa sekä ”aina se raha jostain löytyy” asenne. Heikkoudet kuuluvat myös asiaan ja valitettavasti ne kolahtivat. Heikkoudet: välitön tarpeen tyydytys, status, riittämätön kassavirta ja velkaantuminen.

Onneksi voin huokaista, että tuhlaamiseni ei ole koskaan päätynyt pikavippeihin, enkä ole myöskään ollut ahkera nettishoppailija ja kulutusluottojen ystävä. Heikkouteni oli se, ettei ollut väliä tienasinko 600 euroa vai 4000 euroa, siltikään ei ikinä jäänyt rahaa säästöön. Välitön tarpeen tyydystys ohjasi rahan käyttöäni. Kun vihdoin ymmärsin heikkouteni ja vahvuuteni, saattoi muutos himoshoppaajasta sijoittajaksi alkaa.

Epäonnistuneet yritykset

Aina ennen kun olin aloittanut säästämisen, se tapahtui niin, että kulutuksen oli loputtava eikä mihinkään saanut tuhlata. Tarpeeksi kauan kun kituuttelee, niin jossain vaihessa pato aukesi ja visa vinkui. Vähän sama asia, kun ihmiset yrittävät laihduttaa juomalla pelkkää vichyä tai syövät vain salaattia. Hetken päästä itsekuri loppuu ja sitten siinä pettymyksen keskellä syödään suklaata kaksin käsin.

Niin laihduttamisessa, kuin säästämisessäkin, pitää etsiä pysyviä ratkaisuja, sen sijaan että tingitään elämänlaadusta. Tekemisen pitää olla mielekästä ja taustalla täytyy olla motivoiva syy. Lisäksi pelkällä säästämisellä ei rikastu. Tai ainakin se on mielestäni hidasta ja epämotivoivaa. Tämän takia halusinkin opetella sijoittamista, jotta polku vaurastumiseen olisi nopeampi.

Muutos himoshoppaajasta sijoittajaksi

Tiedostettuani heikkouteni olen onnistunut kääntämään ne vahvuuksiksi. Välitön tarpeen tyydytys näkyy elämässäni siten, että asioiden on tapahduttava nopeasti. Niinpä sijoittamisesta innostuttuani päätin ryhtyä mahdollisimman nopeasti toimeen ja ostin ensimmäisen sijoitusasunnon, vain neljän kuukautta ensimmäisestä valmennuksesta. Kohde ei välttämättä ollut paras mahdollinen (eikä se ensimmäinen kuulemma koskaan ole ), mutta minulle oli tärkeää päästä nopeasti alkuun ja saada heti tuloksia. Sen sijaan, että olisin etsinyt ”täydellistä” kohdetta loputtomiin.

Kannustankin ihmisiä opiskelemaan ja sen jälkeen mahdollisimman pian tekemään asioita käytännössä. Pelkkä tieto ei vaurastuta ja sijoittamista oppii parhaiten tekemällä. Tulen kertomaan seuraavissa blogikirjoituksissani, miten itse pääsin konkreettisesti alkuun asuntosijoittamisessa.

Sisäinen tuhlari asuu minussa edelleen, enkä tiedä häviääkö se koskaan kokonaan. Rakastan matkustelua, uudet vaatteet tuovat edelleen iloa, kuten myös kodin sisustaminen. En kuitenkaan ”tarvitse” enää kaikkea niin paljon kuin ennen. Osaan harkita ostoksiani paljon paremmin. Parasta on, että sijoittaminen on alkanut tuottaa suurempaa mielihyvää kuin shoppailu. Tällä kertaa olen oikealla polulla vaurauteen, koska nyt en koe tinkiväni elämänlaadusta.

• Johanna