Kulutus ja Tunteet
Sitä voisi nopeasti ajateltuna luulla, että rahalla ja tunteilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Asia on kuitenkin päinvastoin – kulutustamme ja rahankäyttöämme ohjaa rationaalisuuden sijaan puhtaasti eri tunnetilat. Rahataidot on kotoa opittu käytösmalli, jota jokapäiväinen käytöksemme vahvistaa. Suurin osa kulutustottumuksistamme toimii niin sanotusti autopilotilla, eli emme tiedosta kaikkia päätöksiä, jotka lopulta johtavat ostopäätökseen.
Minun velkaantumiseni alkoi siitä, kun jäin äitiyslomalle ensimmäisestä lapsestani keväällä 2010. Vuorotyön jälkeinen arki tuntui tyhjältä, ja päivät pitkiltä. Tätä tyhjyyttä oli helppo täyttää ostelulla, ja pystyinpä vielä oikeuttamaan tätä sillä, että onhan mulle vauva tulossa, ja olen vieläpä yksinhuoltaja. Pikkuhiljaa osamaksuerä toisensa jälkeen tipahti postista, ja niitä makseltiinkin sitten vuosikaudet. Vaikka välillä sainkin yhden osamaksun kokonaan maksettua, niin olin pian tilaamassa uutta vaatetta ja tavaraa.
Äitiyslomat ja vanhempainvapaat ovat olleet mulle ne ajanjaksot, jolloin kulutukseni nousee. Kuten moni tietää, näiden jaksojen aikana yleensä tulotaso tippuu reippaasti, joten kulutuksen lisääminen ei ole se kaikista fiksuin tapa toimia. Miksi näin sitten käy? Siksi, koska mulla on tylsää. Niin ihania kuin vauvat ovatkin, ei äitiyslomat oo koskaan ollut mulle mitenkään kovin nautinnollista aikaa. Ei sillä, ettenkö rakastaisi lapsiani, mutta haluan tehdä elämässäni muutakin kuin olla kotona heitä hoitamassa, ja hoitovapaiden aikana koen vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta muusta maailmasta. Mielestäni äitiyslomalla on tylsää, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Kun minulla on tylsää, mitä teen? Ostelen. Ja kun ostelen liikaa, minua alkaa ahdistamaan. Mitä teen kun ahdistaa? Ostelen lisää. Tadaa! Kierre on valmis.
Kun aloin aktiivisesti muuttamaan kulutustottumuksiani vajaa viisi vuotta sitten, vaikeinta siinä kaikessa oli omien tunteiden kohtaaminen. Olin niin monta vuotta turruttanut eri tunnetilojani ostamisella, että minun oli vaikea nähdä ostamisen juurisyytä. Mutta kun sen vihdoin tajusin, pystyin muuttamaan kulutuskäyttäytymistäni kertaheitolla. Oli se toki rankkaakin, koska jouduin kohtaamaan kauan poissulkemani tunteet, joita erinäiset tapahtumat elämässäni olivat aiheuttaneet.
En sano, etten nykyään koskaan osta hetken mielijohteesta tai tylsyyteeni, koska näin ei ole. Pointti onkin siinä, että enää en tee sitä 99 prosenttia ajasta, vaan vain silloin tällöin. En kuitenkaan edes pyri mihinkään täydelliseen pidättyväisyyteen, vaan sallin itselleni (budjetin rajoissa huom!) välillä pienen ostelun ihan puhtaan huvin vuoksi. Se mikä on muuttunut, on se, mitä ostelen. Ennen tuhlasin vaatteisiin ja tavaraan, nykyään hyvään ruokaan tai osakkeisiin (kyllä, myös osakkeisiin voi tuhlata). Tavaroiden ja vaatteiden ostamista en näe enää mitenkään mielekkäänä asiana, eikä vähiten sen epäekologisuuden takia. En saa mitään iloa siitä, että kannan kotiini turhaa tavaraa tai vaatteita, joita en kuitenkaan käytä. Mutta siitä saan iloa, että voin aina välillä hyvällä omalla tunnolla tuhlata, ja siksi en olekaan sitä itseltäni kieltänyt kokonaan.
Miksi velkansa pois maksanut velkaantuu uudestaan?
Yksi isoimmista syistä sille, miksi velkaantunut velkaantuu lisää, tai jopa uudelleen, on juuri se, ettei tiedosta omaa kulutuskäyttäytymistään. Kuulen usein, niin töissä, vapaalla kuin Instagramin viestiosiossa, miten velkaantunutta ahdistaa lainojen pirstaleisuus, eli se, että on velkaa pieniä määriä useaan eri paikkaan. Näistä pienistä määristä on kuitenkin kerääntynyt valtava summa, jota velkaantunut ei enää koe hallitsevansa. Tätä koitetaan hoitaa ottamalla yksi iso laina, jolla maksetaan kaikki velat pois, jonka jälkeen velkaantunut maksaa vain tätä yhtä lainaa takaisin.
Ajatuksena tämä on loistava. Valitettavasti totuus on usein toinen. Ennen kuin velkaantunut huomaakaan, hän on uudestaan samassa tilanteessa, nyt erona on vain se, että niiden miljoonan pienen lainan lisäksi hänellä on taakkanaan myös se iso laina. Miksi? Siksi, että kulutuskäyttäytyminen ei ole muuttunut mitenkään. Ei se yhdistelylaina ketään viisaammaksi tee, ellei tosissaan pohdi sitä, mikä ylipäätään triggeröi kuluttamaan. Pysyvä muutos kulutuksessa vaatii pysyvää muutosta myös pään sisällä. Pohdi itseksesi tai ystävän kanssa miksi kulutat rahaa kuten kulutat. Haetko hyväksyntää? Oletko tylsistynyt? Ahdistaako rahatilanne? Lupaan, että vaikka alkuun saattaa ahdistaa vielä enemmän, ja tuntua, ettet millään halua kohdata omaa tilannettasi, se kannattaa silti. Vain siten voit kontrolloida omaa kulutuskäyttäytymistäsi. Älä anna rahalle valtaa.
Silloin kun rahatilanne on heikko, eikä tilistä ole kahden päivän päästä jäljellä kuin heikko muisto, yksi hyvä tapa aloittaa muutos yllä olevien asioiden lisäksi on budjetointi. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miksi kannattaa budjetoida, pääset tekstiin tästä. Kannattaa lukea sekin teksti läpi, ja todella todella ottaa jo oma rahatilanteesi haltuun. Tsemppiä!