Asuntomarkkinoiden alennustila avaa mahdollisuuksia
Viime vuoden syksystä jatkunut asuntomarkkinoiden alennustila on kestänyt medioiden juttuaihelistan kestosuosikkina loppuvuodesta lähtien.
Erityisesti yhtiölainojen ihmettely sekä tarinat 10-kertaistuvista vastikkeista ovat nousseet suuren kansan tietoisuuteen kuin se Jere Vantaalta vihreine asuineen viisuhuuman jälkeisessä hypessä.
Pelottavien otsikoiden ja maailmanlopun tunnelman takaa monet kokeneemmat konkarit ja vastavirtaan kulkijat ovat kuitenkin tunteneet tutun tuulahduksen vuosien takaa - ostajan markkinat ovat palanneet.
Tuo tuttu tuulahdus onkin innoittanut monet sosiaalimedian klikkiotsikkojen ulkopuolella operoijat takaisin sorvin ääreen.
Ice ice baby
Asuntomarkkinoiden tilannetta kesäkuussa 2023 kuvastaa Suomea hellivistä kesähelteistä huolimatta lienee parhaiten Vanilla Icen klassikoksi nousseen biisin nimi Ice Ice Baby.
Erityisesti uudisasuntojen kauppa on yskinyt KVKL:n raportoimien kauppamäärien pudotessa maltillisesti kevään kuukaudesta riippuen noin 80-90% vuodentakaiseen verrattuna. Absoluuttisina lukuina se tekee esimerkiksi tammikuun osalta laskua reilusta 1500 kaupasta noin 150 kauppaan.
Kun tähän lasketaan yhteen edelleen lähes ennätystasolla oleva valmistuvien asuntojen varasto, ymmärtää myös hesarista talousoppinsa ammentavat kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon olevan jotenkin hassusti.
Kasvukeskuksiin on rakennettu 2010-luvun jälkipuoliskosta lähtien sanalla sanoen paljon. Vaikka Suomessa verrattaen myöhään käynnistynyt kaupungistuminen on koronan jälkimainingeissa kohonnut jälleen ennätystasolle, korostaa muutaman vuoden muuttotilastojen yskähtely ostajien ja myyjien (tai vuokranantajien ja vuokralaisten) välistä kuilua entisestään.
Vuoden 2008 tasolle tippunut kuluttajien ostovoima ei sekään varsinaisesti piristä tilannetta.
Rakennusteollisuus taas raportoi Tilastokeskuksen avustamana hätähuutojen ohessa kuukaudesta toiseen lupien ja aloitusten olevan yhä alemmalla ja alemmalla tasolla - huhtikuun 2023 osalta mentiinkin jo mittaushistorian alhaisimmassa.
Kun ottaa kyseisen teollisuuden välittömät ja välillisen vaikutuksen (arvioiden mukaan lähemmäs 30% BKT:sta) huomioon Suomen talouteen ja työllisyyslukuihin, taitaa syksyllä olla Arkadianmäellä varsin kireät tunnelmat.
Toisaalta, onhan niitä konkurssejakin tainnut tulla alkuvuodesta jo ihan ennätystasolla oleva määrä.
Valoa tunnelin päähän ei löydy myöskään isompien pelureiden puolelta, vaan myös KTI kertoo ennätyksellisen alhaisista transaktiomääristä erityisesti asuntopuolella.
Kukaan ei oikein tunnu tietävän pitäisikö kauppaa tehdä, mihin hintaan sitä pitäisi tehdä tai miten ihmeessä niin alhaiseen hintaan pääsisi.
Kun yhtälön lähes kaikki tekijät menevät väärään suuntaan ja tarpeeksi nopeasti, ei investoinnista saa kannattavaa edes tulevaisuuden kassavirtojen ylioptimistisilla oletuksilla.
Maltti on valttia - vai onko sittenkään?
Jos tekstin olisi kylmäkiskoisesti päättänyt edelliseen kappaleeseen, olisi asuntomarkkinoiden tämänhetkinen tunnelma välittynyt varmasti parhaalla mahdollisella tavalla aina kotisohville asti.
Mutta koska mollibluesia löytyy jo valtamediasta Twitterin kommenteilla höystettynä aivan tarpeeksi, päätin Ikuisena optimistina tarkastella tilannetta myös positiivisemmasta näkövinkkelistä.
Nopealla katsauksella Helsinki-Espoo-Vantaa -akselilla on Etuoven mukaan tarjolla noin 14 000 asuntoa. Tästä luonnollista vaihtelua on varmasti useampi nelinumeroinen, mutta määrä kieltämättä tuntuu suurelta. Monella myyjällä kohde onkin seisonut markkinassa jo varsin pitkään.
Onni suosii usein rohkeaa ja monet tilaisuuden haistaneet ovat jo lähteneet liikkeelle. Kun kohdetta saa yksin tutkailla rauhassa ja käydä vaikka naapurustossa kurkistelemassa sekä haastattelemassa naapureita, ovat lähtökohdat päätöksenteolle varsin erilaiset kuin viime vuosien hakuvahtirumba meille opetti.
Useissa kohteissa kiinnostuksen osoittaminen välittäjälle saattaa olla se ainoa kontakti kohteen tiimoilta, jolloin väistämättä itsensä löytää varsin hyvästä asemasta kohteen tarjoamiseen nähden.
Toki itse tarjoaminen tässä maailmanlopun ilmapiirissä on henkisesti melko kova paikka, mutta sen esteen ylittyessä ovat mahdollisuudet onnistumiselle varsin korkeat.
Olen jo kevään mittaan kuullut useammista kaupoista, joissa alkuperäinen tarjous jätettiin muutamia kuukausia ennen kaupantekoa.
Saatesanoilla idiootti ja liian alhainen vietäväksi myyjälle tulleet bumerangit ovatkin kuukausien kuluessa kääntyneet ihan käyväksi valuutaksi ja itseasiassa helpotukseksi, kun asunnosta pääsee sittenkin eroon. Uskon näiden kauppojen vain lisääntyvän syksyn ja talven mittaan.
Markkinahinta on tunnetusti se hinta, jolla kauppa ollaan sekä myyjän, että ostajan puolelta valmiita tekemään kullakin hetkellä.
Se ei siis ole mikään staattinen luku, vaan vaihtelee ajanhetkestä ja ennen kaikkea tilanteesta toiseen.
Joskus maksimaalista hintaa korkeampi arvo voi myös olla kauppojen toteutumisella.
Ps. Päivittäistä sähläämistäni voi seurata parhaiten instagramin kautta. Jos yhtään ylläolevat aiheet kiinnostavat, heitä ihmeessä viestiä niin vaihdellaan ajatuksia