Joskus se alihinnoiteltu helmi osuu kohdalle, ja niin kävi meille eräänä syyskuisena torstai-iltana vähän yli kymmenen illalla. Mies kuorsasi jo vieressä, kun huomasin Etuoven vahdista inboksiini kilahtaneen viestin. Asunto täytti kaikki kriteerimme – ja oli mielestäni hinnoiteltu noin kymppitonnin alakanttiin. Laitoin heti sähköpostin välittäjälle, pyysin yhtiön paperit ja kysyin, voisiko asuntoa tulla aamulla katsomaan.

Aamulla selvisi, että yhteydenottoja oli tullut useita kymmeniä. Tämä välittäjä oli kuitenkin päättänyt näyttää ensin nopeimmalle. Asunto oli siis meidän.

Melko alkuperäisessä kunnossa olleeseen huoneen ja keittiön asuntoon tehtiin remontti verotuksellisista syistä hiukan myöhemmin, eli sitten kun se oli ensin ollut muutaman kuukauden vuokralla sellaisenaan. Huoneen puolella ei tarvittu kuin maalia (yllättävän monta työtuntia meni siihenkin, sillä katto oli edellisessä remontissa maalattu vääränlaisella maalilla ja mureni käsiin), isompi muutos oli pienessä eteisessä ja keittiössä.

"Teemme remontit mieheni kanssa itse ja hyödynnämme mahdollisuuksien mukaan kierrätettyä, käytettyä ja tarjouksia."

Teemme remontit mieheni kanssa itse ja hyödynnämme mahdollisuuksien mukaan kierrätettyä, käytettyä ja tarjouksia. Keittiön vanhat kaapit olivat säilytettävissä ja ne viimeistelivät suunnittelun ja tyylin. Kierrätettynä hankittiin muun muassa pyykkikone, jääkaappi-pakastin, keittiön työvalot, eteisen kalusteet naulakosta kenkäkaappiin, kodinhoitotilan kalusteet ja tilpehöörit sekä verhotangot ja joitakin kalusteita, kuten vitriinikaapit keittiöön.

Tietysti myös vanhat valokatkaisijat saivat jäädä, samoin kuin lankavetimet, joita vanhoista alakaapistoista riitti myös uusiin ikealaisiin. Vanhasta, metallisesta ruokakomeron naulakosta tuli söpö mukiteline keittiöön paraatipaikalle. "Kierrätettyä" oli myös värimaailma: ihastuin keittiön vanhaan vihreään ja vain raikastin sitä hieman, Tikkurilan sävyyn "Gorgonzola". Samaa sävyä maalattiin myös huoneen puolelle.

Keittiö koki remontissa suurimman muodonmuutoksen. Laminaatti vaihtui vinyylimattoon ja vanhat kaapistot maalattiin.

Olemme yksinyrittäjiä ja teemme remontit omien töiden ohessa, kuitenkin niin, että pyrimme järjestelemään työt siten, että pystymme olemaan kokonaisia päiviä työmaalla. Eli esimerkiksi siten, että maanantaina ja tiistaina tehdään ”oikeita töitä” ja loppuviikko remontoidaan. Kahden kuukauden kesto on kaunis tavoite, joka käytännössä venyy aina.

Meillä ei ole remontti- tai sisustusalan koulutusta, mutta sitäkin vahvempi visio siitä, että jotain lisäarvoa pitää tehdä, ei riitä pelkkä valkoiseksi maalattu seinä ja vaalea laminaatti. Tämä puuverhoiltu kivitalo suorastaan huusi omanlaistaan ilmettä. Mahtava ekstra oli keittiön kyljessä oleva pieni ruokakomero, johon suunnittelin pikkuruisen kodinhoitokopperon mankeleineen ja siivouskaappeineen.

Vanhaan ruokakomeroon rakentui kodinhoitokoppero.

Meillä on periaatteena, että jokaisessa remontissa otamme haltuun uuden alueen. Tällä kertaa opimme kantapään kautta vinyylimaton asennuksen, joka meni myyjän väärien ohjeiden vuoksi ensin pieleen. Noh, mieheni sanoin: ”nyt me osataan!”. Ihana materiaali tuo kyllä onkin, pehmeä ja lämmin. Tulee varmasti käyttöön myös tulevissa remonteissa.

Remonttiin meni rahaa 4473 euroa, josta remonttiajan vastikkeet ja lainanlyhennykset olivat 1107,97 euroa. Remontin jälkeen pyysin uuden arvion tutulta välittäjältä, joka ei siis ollut sama kuin alkuperäinen alihinnoittelija (matalaan hintaan selvisi syynsäkin: myyjä oli perinyt asunnon ja oli erittäin motivoitunut pääsemään siitä pikaisesti eroon). Uusi välittäjä arvioi hinnaksi 25 000 euroa enemmän kuin mitä maksamamme hinta oli, joten remonttikulut vähentäen arvonnousua oli parikymmentä tonnia. Asunnon arvonnousu oli siis huomattava.

Omalle työllekin on tietysti järkevää laskea hinta, mutta koska remontointi ei ole työmme ja tuntuu suurimman osan ajasta mukavalta harrastukselta ja parisuhteen laatuajalta, emme ole niin nuukia näissä laskelmissa. Käytännössä siis emme kuitenkaan olisi viettäneet kaikkia noita tunteja omiin, laskutettaviin töihimme uppoutuneina, vaan haemme remonteista nimenomaan vastapainoa koneen ääressä kököttämiselle.

Täsmennettäköön, että olemme osta ja pidä -sijoittajia. Tämä asunto on meidän toivottavasti vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin. Arvonnousu ei siis näy tilillä käteisenä, mutta se tuotti pankin silmissä mukavan vakuusarvon nousun ja helpot neuvottelut seuraavalle lainalle.

Ota seurantaan Instatilini jos haluat seurata DIY-remonttejamme!