Viime syksynä kokeilimme ensimmäisen kerran uutta konseptia remontoinnissa. Ajatus pälkähti päähäni samana iltana, kun ostotarjouksemme hyväksyttiin. Ostokohteemme oli kiva kaksio, jossa edellinen omistaja oli aloittanut DIY-remonttia ruiskumaalaamalla ovet mustiksi ja tasoittamalla ja maalaamalla seinät valkoisiksi. Pinnat olivat kuitenkin aivan liian valkoiset ja lattia kaipasi totaalista uudistamista. Myös keittiötä olisi laitettava uuteen uskoon, jotta siihen saataisiin tiskikone ja liesituuletin.

Ei siis mikään totaalinen räjäytys, mutta aikaa vaativa homma kuitenkin. Meillä oli sattumoisin kaksi muuta remonttia pahasti leväällään, joten siitä se ajatus sitten lähti. Huutelin somessa, löytäisinkö remontti-innokkaan henkilön, joka haluaisi tehdä kanssani tästä itselleen kodin. Sain muutaman viestin, joista yksi valikoitu ylitse muiden, nimittäin toisessa asunnossamme asunut vuokralaisemme Jonna.

Vaikka tarkoituksella EN huhuillut remonttitaitoista vuokralaista, Jonnalla sattui taitoa olemaan. Sovimme, että edistämme projektia sitä mukaa, kumpi ehtii. Käytännössä muut projektit veivät aikani niin, että tehtäväkseni jäi toimia tässä proggiksessa lähinnä projektipäällikkönä ja Jonna otti työmaalla pääroolin. Toimitin matskuja paikan päälle ja auttelin siellä, missä ehdin.

Vuokralainen remonttihommissa – uhka vai mahdollisuus?

Jonna tunsi tyylimme ja kierrätysideologiamme, mikä varmasti auttoi väliin ehkä sekavankin lopputuloksen hahmottamista. Emme kokeneet tarpeelliseksi sopia remontista paperilla – en edes tiedä, mitä tuohon paperiin olisi kirjattu, kun mitään tarkkaa työsuunnitelmaa ei tehty.

En tietenkään välttämättä suosittele tätä tyyliä ihan jokaiselle, mutta toisaalta hoksauttaisin ajattelemaan boksin ulkopuolelta. Meille vaihtoehto olisi ollut pitää asuntoa kuukausikaupalla tyhjänä, jotta muut projektit olisi saatu alta pois. En myöskään lähtökohtaisesti ole niitä ihmisiä, jotka näkevät uhkia kaikkialla – tarjousiltana päähäni pälkähtänyt ajatus tuntui ennen kaikkea mahdollisuudelta! Kiitokseksi remppa-avusta Jonna sai pienen alennuksen markkinavuokrasta – sekä mahdollisuuden vaikuttaa moneen pikku päätökseen, jotka ehkä tekivät asunnosta hänelle enemmän Kodin isolla K:lla kuin jostain toisesta.

Saiko vuokralainen vaikuttaa remonttiin?

Paljonko vuokralainen sitten sai vaikuttaa remonttiin? Pääsikö hän valitsemaan maalit ja tapetit? Ei. Olin saanut lahjoituksena seinämaaleja, joista yhdessä valitsimme, mikä sävy tulee mihinkin huoneeseen. Muistan miettineeni, onko tumma harmaa liian tumma olohuoneeseen, johon Jonna tokaisi: ”Minähän oon semmonen pimiässä eläjä” – ja päätös oli tehty. Tapetti valikoitui Tapettitehtaan kakkoslaatuerän mukaan. Kuten kuvista voi helposti nähdä, kodista tuli täydellinen.

*Olohuoneen väriksi valikoitui lahjoituksena saatu tumma harmaa, sävy 1953.*

Sisustuksen väreihin ylipäätään vaikutti edellisen omistajan aloittama remppa mustine ovineen. Musta valikoitui asunnon tehosteväriksi muutenkin, täysin poiketen aiemmista pastelliremonteistamme. Suuret linjat, kuten keittiön uudisosan suunnittelu, olivat minun kontollani, mutta Jonna osallistui moniin pienempiin päätöksiin.

Väliin mahtui koronaa ja muuta viivästymistä. Tämä ei kuitenkaan onneksi ollut ongelma, sillä Jonnalla oli katto pään päällä toisessa osoitteessamme. Tämä on tärkeä pointti. Jos joskus tekisin tällaisen yhteistyöprojektin uudestaan (ja toivottavasti teen!), saattaisin stressaantua siitä, jos asiat eivät omalta osaltani etenisi aikataulussa ja tuleva vuokralainen olisi irtisanonut edellisen asuntonsa.

Remontin numerot

Remontti oli moniin muihin remppoihime verrattuna tavallista kevyempi pieni pintaremppa. Seinät olivat valmiiksi tasaiset ja ovet maalattu (suhteelisen) siististi, joten käsityötä oli vähemmän kuin meidän rempoissa yleensä. Lattian kunnostuksen hoiti tuttu lattiakuiskaajamme, ja siihen toki upposi rahaa. Muuten selvittiin maalaamisella ja tapetoinnilla (joissa kyllä niissäkin on hommaa ihan kiitettävästi!) sekä keittiön ”uudisosan” asennuksilla. Keittiön tasot menivät vaihtoon ja välitilaan tehtiin laatoitus. Myös sähköt laitettiin koko asunnossa tietysti uusiksi.

Olohuoneen alkuperäinen lankkulattia ennen ja jälkeen.

Remonttikulut olivat yhteensä 7 600 euroa, ja tästä suurin erä olivat työt, eli käytännössä lattia, sähkötyöt ja putkityöt, yhteensä 4 200 euroa. Keittiökin kustansi 1 400 euroa, vaikka vaihtoon meni vain muutama hassu kaappi ja kodinkoneet ostin kierrätettynä läheisestä kodinkoneliikkeestä.

Rempan jälkeen pyysin arvion välittäjältä, ja arvonnousua tuli remonttikulujen jälkeen 17 100 euroa. Tätä ei tietenkään ole aikomus laittaa lihoiksi, vaan ostaa vapautuneella vakuudella uusia, rempattavia pommiasuntoja. Näiden matkaa söpöiksi sijoitusasunnoiksi voit seurata Instatililläni.