Olen jo aiemmin kirjoittanut, että olen aamuihminen. Aivoni toimivat parhaiten aamuisin ja saan parhaiten aikaan aamuisin.

Meille saapui juhannuksena uusi perheenjäsen, kultainennoutaja Luna. Hän se vasta aamuvirkku onkin! Ensimmäisen kotonaoloviikon heräsin hänen kanssaan viideltä aamulla – aivan kuten Robin Sharma kehottaa tekemään bestseller-kirjassaan 5 AM Club – ota aamut haltuusi, kohenna elämääsi. Sharman opetus on, että kun tekee itselleen tavan herätä viideltä, saa käyttöönsä ”voittajan tunnin”. Tämä puolestaan auttaa löytämään menestyksen salaisuuden.

No, löysinkö menestyksen salaisuuden? En. Vaikka olenkin aamuihminen, en tosiaan ole niin aamuihminen, että tinkisin vapaaehtoisesti yöunistani, enkä sitä suosittele kenellekään. Ensimmäisen koiranpentuviikon ajan olin iltapäivisin tolkuttoman väsynyt, huomasin tiuskivani perheenjäsenille, mussutin enemmän karkkia kuin normaalisti ja olin iltaisin väsymyksestä lamaantunut. Univaje ei tosiaankaan ole tila, joka tekee ihmiselle hyvää.

Kahden tunnin työpäivällä normaali laskutus

Nyt, kun Luna on ollut meillä pian kuukauden, alamme päästä kiinni mukavaan rytmiin, jossa aamuihmisenä herään seitsemän aikaan, ennen kuin koira ehtii ilmoitella, että ihmiset voisivat jälleen palvella häntä. Toimitettuani Lunan aamuaskareet istuin läppärin ja kahvin kanssa keittiön pöydän ääreen muun perheen vielä nukkuessa. Joudun välillä uhraamaan varpaani puruleluksi, mutta enimmäkseen Lunakin lepäilee tyytyväisenä, kun on saanut aamuriehunnat pois alta.

Minulla taas on käytössäni omat voittajan tuntini, pari tuntia rauhallista työaikaa! Työskentelen freelance-toimittajana ja minulla on jonkin verran toimeksiantoja myös kesälle. Heinäkuussa olen aamuisin tehnyt kirjoitustöitä, hoitanut sähköposteja ja varonut laittamasta ihmisille whatsapp-viestejä, sillä olen ymmärtänyt, että jotkut pitävät puhelinta päällä yöllä (EN suosittele!).

Aamutunteihini sisältyy myös kierrätysremonttimme suunnittelua ja siihen liittyviä asioita. Koska olemme pennun vuoksi enemmän ja vähemmän nyt sidottuja kotiin, esimerkiksi remontin työjärjestyksen tarkka suunnittelu auttaa organisoinnissa. Voin googletella tuotteiden hintoja ja huolehtia, että tarvittavat asiat ovat työmaalla eivätkä esimerkiksi varastossa.

Olen myös kehittänyt keinoja säästää aikaa olennaisimpiin tehtäviin muun muassa tilaamalla kesäksi Ruokaboksin (suosittelulinkki, saat 20 euron starttiedun) ja ruuat verkkokaupasta sen sijaan, että pähkäilisin vasta kaupassa, mitätänäänsyötäisiin.

Aamun tunnit ovat tehokkaita, ei siitä mihinkään pääse. Muun perheen heräillessä työpäiväni alkaa olla pulkassa. Tuntuu, kuin en tekisi töitä ollenkaan. Päivän aikana en enää palaa työasioihin. Jos jotain tulee mieleen, kirjaan sen puhelimen todo-listalleni ja hoidan pois seuraavana aamuna.

Minulla on kahden tunnin työpäivälle nyt heinäkuussa sama laskutustavoite kuin normaalille neljän tunnin työpäivälleni. Lisäksi heinäkuu on aikaa, jolloin Airbnb-minitalossamme Haikussa tahkotaan käytännössä koko vuoden tulos, eli heinäkuu näyttää lomahkosta huolimatta myös taloudellisesti aivan hyvältä. Tämä saa myös pohtimaan. Miksi jättää kahden tunnin aamuvuorokokeilu vain heinäkuuhun?

Tiettyjä asioita tehostamalla voi saada toisaalle vapautta

Yksi syy koiran ottamiselle olivat juuri rutiinit. Halusin elämäämme tyypin, joka taluttaa minut säännöllisesti ulos metsään ja lenkille, joka ikinen päivä. Rakastan rutiineita, mutta erityisesti oma liikkuminen on sellainen rutiini, josta luistan näköjään todella helposti, jos se on vain minusta itsestäni kiinni. Minulla oli vuosikymmeniä hevosia ja koira, joten liikkumiselleni oli aina jokin ”syy” (noh, aivan kuin oma terveys ei olisi syy, mutta tajuat pointin. Eläin on erilainen syy).

Toisaalta olen myös todella iloinen siitä, että olemme asuntosijoittajakollegan kanssa jo pari vuotta ylläpitäneet viikoittaisen aamutreenin rutiinia. Treenin lomassa käymme läpi vuokra-asuntojemme kuulumiset, ja se on muodostunut vähintään yhtä tärkeäksi osaksi tapaamistamme kuin kahvakuulan heiluttelu. Ja kyllä, käyn siis myös salilla mieluiten aamuisin.

Kello viiden klubiin en todellakaan haikaile takaisin, mutta erilaiset ajankäytön tehostamisen keinot kiinnostavat minua. Ei siksi, että kaiken lähtökohtana pitäisi olla tehostaminen, vaan siksi, että tiettyjä asioita (työ, kaupassakäynti) tehostamalla voi saada vapautta toisaalle.

P.S. Huijaan edelleen itseäni, että remontointi ei ole mulle työtä vaan harrastus. Jos 50-luvun pommikämpän muuntuminen salonkikelpoiseksi, värikkääksi vuokra-asunnoksi kiinnostaa, ota Instatilini seurantaan.