Yksiöni osti minulle sähköpyörän

Olin jo pidempään haaveillut sähköpyörästä. Polkupyörä on mitä näppärin tapa liikkua paikasta toiseen, ja etenkin kotikaupungissani Oulussa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että joka paikkaan mennään pyörällä. 

Olin kuitenkin huomannut laiskistuneeni. Useinkaan ei tehnyt mieli lähteä vastatuuleen vinttaamaan (oululainen termi pyöräilylle), jos tarjolla oli lämmin autokyyti. Minulla on myös paha tapa lähteä liikenteeseen viime tipassa, eikä mikään ole suoraan sanottuna rasittavampaa kuin vintata kieli vyön alla ja saapua perille hikisenä.

Olin siis saanut päähäni sähköpyöräajatuksen. Näin jo itseni viilettämässä pitkin upouutta pyöräbaanaa ja saapumassa fressinä perille. Jättäisin auton useammin kotiin, ajattelin, jos hankkisin sähköpyörän.

Meidän jokaisella sijoitusasunnollamme on oma tili. Tuolta tililtä lähtevät vastikkeet ja lainanlyhennykset, ja sinne vuokralainen maksaa vuokran. Tuolta tililtä maksetaan rikkoutuneet suihkunletkut ja uudet parvekematot kulahtaneiden tilalle. Tämä on ollut kätevä systeemi, sillä näin näemme aivan konkreettisesti, minkä verran kustakin asunnosta jää kassavirtaa esimerkiksi vuoden aikana. Kun asunnoilla itsellään on rahaa, ei meidän myöskään tarvitse huolehtia siitä, että joutuisimme kustantamaan hajonneen jääkaapin ”omasta” kukkarostamme, eli perheemme käyttötililtä.

"Meidän jokaisella sijoitusasunnollamme on oma tili. Tuolta tililtä maksetaan rikkoutuneet suihkunletkut ja uudet parvekematot kulahtaneiden tilalle."

Niinpä aloin käydä neuvotteluja sähköpyörästä yhden asuntomme kanssa. Kyseessä on ensimmäinen remonttikohteemme, jonka ostimme vuonna 2017. Maksoimme tuolloin parin tonnin remontin omasta pussistamme, kierrätettyä hyödyntäen, mutta itse asunnon ostimme sataprosenttisella velkavivulla olemassa olevia vakuuksia hyödyntäen. Kyseisen asunnon kassavirta ei ole valtava, onhan sillä maksettavanaan lainanlyhennykset ja vastike. Pientä puskuriakin pitää ehdottomasti olla: tässä asunnossa on muun muassa tiskikone sekä tietysti jääkaappi, joiden kanssa voi tulla ongelmia. Puskuri turvaa myös mahdollista tyhjää kuukautta.

Yksiö oli kuitenkin säästänyt kassavirtaansa jo jonkin aikaa, ja ylimääräistä alkoi olla sen verran, että kyllä sillä helposti yhden sähköpyörän kustantaisi. Neuvottelu oli lopulta helppo: vaikka aloinkin asuntosijoittajaksi alunperin tulevan eläkkeeni vuoksi, kyllä kuukausittaisella passiivisella tulollakin on merkitystä.

Puhun kiivaasti säästämisen puolesta ja olen pihi monissa kulutusvalinnoissani. En kuitenkaan allekirjoita ajatusta, että sijoittamisen maksimointi tarkoittaisi sitä, etteikö elämästä voisi nauttia tässä ja nyt. Sähköpyöräni on siitä hyvä esimerkki. Nautin joka kerta sen kevyestä kyydistä ja nykyisin jätä auton paljon useammin kotiin.

P.S. Kun vielä ajelin ilman sähköä, kuuntelin useimmiten pyöräillessäni musiikkia. Nykyisellään olen löytänyt podcastit: Harri Hurun Ostan asuntoja ja Ninan ja Tellun Rahamania ovat pyöräilypodi-suosikkejani.