Välillä tulee kausia, kun sijoittaminen ei innosta. Ei jaksa seurata kursseja, etsiä seuraavaa asuntosijoituskohdetta tai opiskella jotain uutta vaurastumiseen liittyvää. Viime kuukausien aikana minulle on käynyt näin. Omassa elämässä on ollut meneillään niin paljon kaikkea muuta “tärkeämpää”, etten ole tehnyt sijoitussalkkuni eteen juuri mitään. Pitkän tauon jälkeen on hankala palata takaisin normaalielämään ja jatkaa määrätietoista työtä vaurastumisen eteen. Tässä postauksessa pohdin sitä, miten palauttaa kateissa oleva motivaatio.

Mitä tavoittelen sijoittamisella?

Mietin, että aluksi minun pitää kirkastaa sitä, miksi sijoitan. Mitä tavoitteita minulla on sijoitusten suhteen? Usein motivaatiopulan taustalla on se, että päämäärä ei ole riittävän kirkas. Kun maali on epämääräinen, mistä edes tietää milloin sen saavuttaa?

Muistutan itseäni, että tavoittelen sijoittamalla vapaampaa elämää. Tavoitteenani on olla taloudellisesti riippumaton, eli pystyä elämään työstä riippumattomilla tuloilla haluamani tasoista elämää. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos en halua tehdä töitä, minun ei tarvitse. Se ei tarkoita sitä, että lopettaisin työnteon. Mutta halutessani mahdollistaa vapaaherruuden!

Taloudellinen riippumattomuus ei ole vielä riittävän konkreettinen tavoite, vaan motivaatiota varten tarvitsen tarkan summan. Jos tavoitteena on esimerkiksi tienata työstä riippumatonta tuloa 5000 euroa kuukaudessa, millaisen sijoitussalkun se vaatii? Lasketaanpa.

5000 euroa kuussa tarkoittaa vuositasolla 60000 euron tuloja. Jos oletetaan, että saan sijoituksilleni 8 prosentin tuoton, lasketaan mistä summasta 60000 euroa on 8 prosenttia.
60 000€/0,08=750 000 euroa. Nyt päästään konkretiaan! Jos haluan tienata 5000 euroa kuukaudessa (ennen veroja), tarvitsen 750 000 euron sijoitussalkun.

Laadin suunnitelman

Tarvitsen siis suunnitelman, miten saan kasaan 750 000 euron sijoitussalkun. Summa kuulostaa aivan valtavalta, mutta uskon, että määrätietoisella tekemisellä se on mahdollista saavuttaa. Tällä hetkellä sijoitan asuntoihin, pörssiin, kryptoihin, arvometalleihin ja liiketoimintaan. Otan lähiviikkojen tavoitteeksi laskea tarkkaan, miten saavutan haluamani sijoitussalkun. Tiedän, että haluan jatkaa sijoitussalkun kasvattamista hajauttamalla edelleen kaikkiin omaisuuslajeihin. Asuntosijoitussalkun kasvatus houkuttaa erityisesti velkavivun vuoksi, jolloin sijoitetun pääoman tuotto on huomattavasti kahdeksaa prosenttia korkeampi.

Tiedän, että tavoite tulee vaatimaan määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä. Onko tavoitteeni vapaudesta niin motivoiva, että jaksan noudattaa suunnitelmaa?

Merkitsen kalenteriin tilannekatsauksen

Mietin, että miten ylläpidän motivaatiota jatkossa? Tämän hetkinen motivaatiopula iski minuun pikkuhiljaa ja yhtäkkiä huomasin, etten ole tehnyt sijoitusteni eteen mitään pitkiin aikoihin. Nyt päätän, että jatkossa merkitsen kuukausittaisen tsekin kalenteriini, jolloin käyn läpi edistymiseni ja päätän, mitä teen seuraavan kuukauden aikana. Motivoidun normaalistikin to do- listoista, joten otan käyttöön ne myös tällä elämän osa-alueella.

Tarvitseeko aina suorittaa?

Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, tarvitseeko aina olla menossa täysillä kohti tavoitteita ja suorittaa? Itselläni on tosiaan ollut monta kuormitustekijää arjessani viime aikoina. Jos kyseessä olisi ystäväni, sanoisin hänelle, että nyt otat happea ja rauhoitut. Keskityt elämään hetkessä ja mietit tavoitteita sitten, kun kuormitus helpottaa. Omaa itseä on välillä vaikea kohdella samoin. Mutta pitäisikö meidän olla armollisempia itsellemme?

Haluan kyllä mennä kohti tavoitteitani, mutta aikataulu voi tässä tilanteessa hieman joustaa. Teen asioita askel kerrallaan, pikkuhiljaa kunnes tunnen taas, että minulla on tälle asialle enemmän energiaa.