Minulla ja miehelläni on unelma. Siihen liittyy pikkuinen hirsimökki luonnon helmassa, maaseutumaisessa ympäristössä lähellä asuinkuntaamme Oulua. Vapaus tehdä mitä halutaan, vapaus panostaa tärkeiltä tuntuviin asioihin. Luovaa puuhastelua ja varmasti myös näitä samoja töitä joita nyt teemme, sillä miksipä kivoista luopumaan.

Tosiasiassa emme usko unelmiin vaan suunnitelmiin. Suunnitelmamme on kristallinkirkas ja pystymme melkein sanelemaan karttakoordinaatit ja mökkipaketin mallin, vaikka mitään konkreettista mökkiunelman eteen ei ole vielä tehty. Kyse ei myöskään ole pelkistä hirsiseinistä vaan omannäköisen elämän rakentamisesta taloudellisesti vapaina.

Mun rahat ja sun rahat

Kun tapasimme mieheni kanssa pian 14 vuotta sitten, oli rahankäyttömme ja taloudellinen ajattelumme tyystin eri planeetoilta. Mies oli tottunut käyttämään kaiken mitä tulee ja vähän enemmänkin, minä olen ollut tarkan markan rahankäyttäjä aina. Molemmilla oli takanaan tuore ero pitkästä suhteesta. Siinä missä itse olin kartuttanut säästöjäni, mies joutui tekemään erossaan nopeita päätöksiä joissa taloudelliset asiat eivät olleet ykkösprioriteettina. Meillä oli myös erilaiset taloudelliset turvaverkot: lainasin äidiltäni kymppitonnin, jotta sain ostettua itselleni auton.

Samalla viivalla olimme siinä mielessä, että kummallakaan meistä ei ollut kuukausipalkkaa vaan omat yritykset. Miehen yritys kaatui jonkin ajan kuluttua konkurssiin, ja meni monta vuotta päästä takaisin jaloilleen ja maksaa pois konkurssivelat. Kun saimme lapsen, hänet hoidettiin tasan puoliksi synnytyslaitokselta lähtien, ja siitä olen erityisen ylpeä.

Taloudelliset vastoinkäymiset huomioon ottaen olen iloinen siitä, että olemme saaneet rakennettua elämämme tähän pisteeseen. Olemme molemmat ammatillisesti siinä tilanteessa että työtämme arvostetaan ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Voimme valita työtehtäviämme ja sanoa ei. Jos haluamme, voimme tehdä laskutusta kymppitonnin kuukaudessa tai olla tienaamatta mitään ja lähteä pariksi kuukaudeksi Espanjaan. Sparraamme ja autamme toisiamme työasioissa, kannustamme hinnoittelussa ja autamme näkemään, mitkä toimeksiannot kannattaa kotiuttaa ja mitkä jättää toisten tehtäviksi.

"Olemme yhdessä oppineet arvostamaan sitä mitä meillä jo on sen sijaan, että keskittyisimme ostamaan uutta.

Olemme yhdessä oppineet arvostamaan sitä mitä meillä jo on sen sijaan, että keskittyisimme ostamaan uutta. Nykyään havahdun monesti siihen, että mies tuntuu olevan meistä se rahankäytön suhteen tarkempi. Jouduin juuri patistelemaa monta viikkoa, jotta hän sai ostettua kunnollisen pistosahan rikki menneen halpiksen tilalle.

Meillä on omat varallisuudet, omat rahat ja yhteiset rahat. Yhteisiä ovat taloustilin rahat joilla perheen juoksevat menot katetaan, sekä yhteisen säästötilin rahat joilla maksetaan remontteja ja asuntojen käsirahoja. Jokaisella asunnollamme on myös oma puskuritili.

Olen huono asettamaan tavoitteita vuoden päähän

Mökin ilta-auringonpuoleisella terassilla voisi olla mukavaa nauttia lasi viiniä jo muutaman vuoden päästä. Olen huono asettamaan tavoitteita vuoden päähän, sillä mitä tahansa voi vuodessa tapahtua, kuten tämäkin vuosi osoitti. Sen sijaan kymmenen vuoden tavoitteet ovat jo sellaisia, että niitä kohti pyrkiäkseen pitää pitää suunta kirkkaana mielessä. Tekoja suunnitelman eteen on hyvä tehdä joka päivä tai ainakin joka viikko. Ääneen puhuminen on hyvä teko sekin. Koen, että yhteiset tavoitteet ovat paras liima parisuhteelle.

Tämä vuosi on ollut vuoristorataa. Voin vuoristoradassa pahoin, jos tuijotan liian lähelle. Mutta kun pidän katseen horisontissa, voin nauttia kyydistä ja antaa tukan lentää tuulessa.

Lukuja vuodelta 2020

• Arvonnousua remonteilla noin 82 000 euroa.

• Vuokralaiset kasvattaneet varallisuuttamme yhteensä 35 000 eurolla.

• Kotiin tilattuja hirsitalokuvastoja: noin 20.

• Hyväksymättömiä tarjouksia mökkitonteista: 2.