Kerroin myyväni Marimekon osakkeet... ja julkaisuni meni viraaliksi

Terveisiä sairastuvalta! Puolimaraton fiilistelyt vaihtuivat viikko sitten kurkkukipuun, joka sitten eskaloituikin pahimmaksi flunssaksi, joka minulla on ollut sitten koronan, eli kahteen vuoteen. Mikä lie pöpö, jonka johdosta koko viikon suunnitelmat sekä työssä että vapaa-ajalla menivät plörinäksi. Onneksi pää toimii nyt viikon jälkeen jo sen verran, että pystyn tuottamaan tekstiä.

Tämän kertaisena blogin aiheena on osakesijoittaminen ja osakkeista luopuminen, eli niiden myynti.

Moni minua seurannut tietää, että sijoitusstrategiani on osta ja pidä. Tyypillisesti siis ostan salkussani olevien firmojen osakkeita lisää, enkä myy. Tämä perustuu siihen, että haluan kasvattaa salkkuni kokoa, nauttia vuosi vuodelta kasvavista osinkotuloista, enkä ole myöskään pikavoittojen perässä, eli en treidaa.

Tänä vuonna sijoitusstrategiaani tuli kuitenkin poikkeus, kun päätin luopua Marimekon osakkeista.

Kerroin aiheesta Instagramin puolella toukokuussa ja julkaisuni lähti heti viraaliksi. Julkaisua tehdessäni en olisi arvannut miten paljon tunteita aihe herättää. Niin hyvässä kuin pahassa. Muistaakseni sanoin ennen postausta vielä aviomiehelleni, että tähän tulee varmaan taas viisi tykkäystä (reelsit/kelat eivät ole vahvuusaluettani).

Tällä hetkellä tuolla postauksella on yli 380 000 katselukertaa.

Miksi päätin luopua Marimekon osakkeistani?

Tarina osakkeista luopumisen taustalla liittyy surullisenkuuluisaan Marimekon villaneuleeseen.

Ostin nimittäin viime syyskuussa 245 euroa maksaneen Unikko-kuosisen villaneulepuseron. Kun helmikuussa tuli vihdoin aika pestä tuo pusero (villaneuleet selviävät montakin kuukautta ilman pesua), kutistui se pesussa pituutta varmaan 20 cm!

Voitte kuvitella järkytykseni, koska a) en ole ikinä maksanut noin paljon yhdestäkään villapuserosta ja b) olin ehtinyt käyttämään tuota paitaa viisi kuukautta.

Pidän itseäni hyvänä pyykkärinä, sillä olen onnistunut pesemään kaikki muut villaneuleeni, jopa silkki-villahuivini pesukoneessa niitä pilaamatta. Toki näissä, kuten tuossa Marimekon pesulapussakin ohjeistetaan käsinpesuun, mutta säätämällä koneen lämmön ja linkouksen matalaksi sekä käyttämällä oikeita pesuaineita, pystyy tuollaisetkin vaatekappaleet yleensä pesukoneessa pesemään.

Olin säätänyt lämmön 20 asteeseen ja linkouksen matalimmalle mahdolliselle (400). Ei auttanut. Pesukoneesta ulos tuli hieman huopunut lastenvaatteen kokoinen neule.

Olin toki asiakaspalveluun yhteydessä, mutta koska virhe oli tapahtunut minun päässä, ei tuote ollut reklamoitavissa. Ymmärsin tämän, mutta ymmärsin samalla myös sen, etten kuulu Marimekon kohderyhmään.

En enää tämän jälkeen tulisi ostamaan heidän tuotteita, koska minusta ei ole nyrkkipyykkääjäksi.

Älä sijoita rahojasi sellaiseen, johon et itse usko

No, jos en kerran tulisi enää ostamaan kyseisen merkin tuotteita, miksi pitäisin heidän osakkeitakaan enää salkussani? En keksinyt syitä, sillä täytyyhän sijoittajan uskoa yritykseen, johon rahansa on sijoittanut. Minä en enää uskonut.

Oletteko koskaan katsoneet Leijonan luola -nimistä ohjelmaa, jossa tunnetut liike-elämän vaikuttajat ja sijoittajat etsivät uusia sijoituskohteita kuuntelemalla heille pitchaavien yrittäjien business caseja? Aika usein näiden sijoittajien suusta on voinut kuulla, että he eivät voi sijoittaa yritykseen, koska eivät ymmärrä heille esiteltyä liiketoimintaa, eivät usko tuohon liiketoimintaan tai eivät koe, että se soveltuu heidän sijoitusportfolioon.

Sama keissi tässä, etenkin liiketoimintaan uskomisen osalta.

Rupesin pohtimaan voiko noin heikon käytettävyyden omaavalla tuotteella olla tulevaisuutta maailmassa, jossa vastuullisuusasioiden tärkeys vain kasvaa? Mietin myös hinta-laatusuhdetta, joka ei mielestäni ollut kohdallaan. Samalla mietin Marimekon asiakaspalvelua, joku siinäkin tökki.

Sitten tuli mieleen kaikkia tämän tapahtuman ulkopuolisia sijoitusriskejä ja vastuullisuusasioita, kuten Kiina-riski, uiguuripuuvillan käyttö ja ihmisoikeuksien rikkominen.

Sijoittaminen ei ole aina vain numeroita, sillä tunteilla ja fiiliksellä, yrityksen visioon ja tulevaisuuteen uskomisella on iso vaikutus.

Julkista keskustelua Marimekon laadusta

Kuten aiemmin kirjoitin, en olisi uskonut, että postaus saa noin paljon huomiota. Jos täytyy arvata miksi julkaisusta tuli niin suosittu, sanoisin, että se liittyy siihen mitä Marimekko meille edustaa.

Haluamme olla suomalaisina ylpeitä, että meillä on Marimekon kaltainen brändi, joka on päässyt tekemään yhteistyötä niin Adidaksen kuin Samsungin kaltaisten megabrändien kanssa, ja joka tunnetaan maailmalla. Suomessa näitä kansainvälisiä kuluttajabrändejä ei ole liikaa.

Joku syyhän siihen on miksi minäkin joskus vuosia sitten yritykseen sijoitin!

Samalla aihe on herkkä, koska ei haluta, että tämä menestystarina päättyisi mahalaskuun. Marimekolla on myös ylisukupolvien menevää tunnearvoa, joka voi tehdä rationaalisesta ajattelusta vaikeaa. Brändi ei kuitenkaan ole enää sama kuin mitä se oli 50 vuotta sitten.

Kommentteja tuli puolesta ja vastaan, ja niitä tuli niin paljon, etten millään pysty pureutumaan niihin kaikkiin. Tässä kuitenkin muutama nosto:

• Moni koki, että Marimekon laatu on tosiaan huonontunut. Mainittiin väriä päästävät ja reikiintyvät lakanat, huonolaatuiset pyyhkeet sekä nukkaantuvat ja kutistuneet vaatteet.

• Jotkut toivat esiin asiakaspalvelun huonon tason.

• Joku kyseenalaisti onko merkki edes designia, vai vaan ylihintaista kertakäyttömuotia.

• Joku totesi, että kaikki vastuullisuus- ja ekologisuuspuheet ovat vain sanahelinää, eikä siksi pysty käyttämään ko. firman vaatteita.

Moni kuitenkin myös puolusti Marimekkoa ja soimasi minua siitä, että olin pessyt puseron pesukoneessa. Sain myös paljon pyykkäysohjeita ja muutaman oppitunnin eri tekstiilimateriaaleihin. Periaatteessa kiitos näistä, mutta menivät ehkä hieman ohi aiheen.

Pointtina ei ollut se kuka virheen oli tehnyt (vastaus: minä), vaan se, että en halua omistaa yritystä, jonka tuotteet eivät kestä käyttöäni.

Erään henkilön mukaan hän oli muuten reklamoinut samaisen neuleen samasta syystä, eikä Marimekolla oltu ensin tultu vastaan. Lopulta hän oli vienyt asian Kuluttajaneuvontaan, josta oltiin yhteydessä Marimekkoon, jonka jälkeen uusi neule korvattiin.

Erikoista, sillä minulle lähetetyssä vastauksessa asiakaspalvelu kirjoitti, että: ”Haluamme kohdella kaikkia asiakkaitamme tasavertaisesti. Reklamaatiokäytäntömme mukaisesti Opaakki Unikko –neule ei ole reklamoitavissa, sillä se on pesty vastoin hoito-ohjelapussa mainittua ohjeistusta.”

Jos tosiaan on niin, että toiselle neule korvattiin ja toiselle ei, niin tämä on kaukana tasavertaisuudesta. Kuten sanoin, joku asiakaspalvelussa tökki.

Malttia osakkeiden myyntiin, hyödynnä veroetu

Ihan koko pottia noita Marimekon osakkeita en kuitenkaan kerralla pistänyt myyntiin, sillä verotuksellisesti se ei olisi ollut järkevää. Päätin sen sijaan hyödyntää verovapaan luovutusvoiton säännön, jonka puitteissa osakkeita saa myydä enintään 1 000 eurolla.

Vielä menee siis muutama vuosi, että saan salkun tyhjennettyä Marimekosta.

Aika näyttää teinkö oikean päätöksen, mutta juuri nyt en usko tuon yhtiön tarinaan. Ainakin pysyin arvoilleni lojaalina. Vähän niinkuin Warren Buffett pysyy lojaalina omistamalleen Coca-Colalle, ja juo sitä usean tölkin päivässä, heh.

Tarinan hopeareunus

Minun onnekseni perheeseeni kuuluu paljon siskoja, joilla on paljon lapsia. Eräs heistä on erityisen violettifani (paidan väri) ja sattui olemaan kutistuneen paidan kokoa.

Paita meni siis hänelle uudelleenkäytettäväksi, ja onnellisen uuden omistajan hymystä tuli erityisen hyvä mieli!

Ps. Jos näet Fridan (koiramme) kaupungilla Marimekon huivi kaulassa, älä tuomitse! Käytämme toki aiemmin hankkimamme tuotteet loppuun. Ja kyllä, hänen vaatekaapista löytyy oma Unikko-kuosinen huivi.