Äitinä ja vanhempana haluan luonnollisestikin mahdollisuuksieni mukaan antaa mahdollisimman hyvän ja turvallisen elämän lapsilleni. Turvallisuuteen kuuluu minun ajatusmaailmassani vahvasti myös taloudellinen turvallisuus ja hyvät rahataidot, joten siksi minä säästän neljälle lapselleni. Iältään he ovat 10, 7, 3 ja kohta 2kk.

Juttelemme rahasta mieheni kanssa päivittäin, emmekä kauheasti salaile lapsilta siltä. Nyt en tarkoita sellaista ”taas on rahat loppu” -mantraa, vaan ylipäänsä rahasta ja taloudesta. Pörssitilanteesta (tai noh, minä puhun ja mies kuuntelee), säästämisestä, sijoittamisesta jne. Haluamme tuoda rahan mahdollisimman normaaliksi osaksi elämäämme, ja pidämme huolen siitä, että äänensävy on positiivinen. Emme ajattele mieheni kanssa kaikesta samalla tavalla, mutta pyrimme löytämään asioissa sen kultaisen keskitien, jonka mukaan edetään.

Monesti kuulee vanhempien perustelevan päätöstään olla säästämättä lapsilleen sillä, että eivät hekään ole omilta vanhemmiltaan saaneet rahaa. Olen yrittänyt ymmärtää tätä argumenttia, mutta rehellisesti sanoen, en ihan ymmärrä. Jos on mahdollisuus antaa lapselleen taloudellisesti parempi startti aikuisuuteen minkä itse on saanut, niin miksi sitä ei tekisi? Juttelin asiasta mieheni kanssa, joka ajattelee asiasta juuri päinvastoin kuin minä. Hän avasi näkemystään sillä, että jos lapselle säästää kasan rahaa, ja iskee käteen, kun hän täyttää 18-vuotta, niin voi olla varma, että rahat valuvat kankkulan kaivoon alta aikayksikön. Toivon ja uskon kuitenkin siihen, että kun tarpeeksi ajoissa aloittaa rahasta puhumisen lapsen kanssa, antaa esimerkkejä siitä miksi pääoma on hyvä säilyttää, ja kertoo omia onnistumisiaan, niin lapsi sisäistää asian ja osaa tehdä fiksuja päätöksiä tämän lainmukaisen aikuisuuden kynnyksen yli astuttuaankin. 

Meillä säästetään suoraan lapsen nimiin. Jokaiselle on avattu sekä rahastosalkku että arvo-osuustili, jonne kuukausittain säästämme. Rahastosäästäminen on automatisoitua siten, että joka kuukausi lähtee joitain kymppejä jokaisen lapsen käyttötilille, ja sieltä parin päivän päästä edelleen automaattisesti rahastoon. Näin minun ei tarvitse huolehtia säästämisestä erikseen, vaan se tapahtuu ilman että laitan tikkua ristiin sen eteen. Meillä minä tykkään enemmän tutkia erilaisia rahastoja, joten luonnollisesti minä olen etsinyt sellaiset myös lapsille. Toki ns. hyväksytän ne miehellä, eli varmistan että valinta sopii myös hänelle.

Osakkeita ostan lapsille aina silloin tällöin, vähän oman mielenkiinnon ja markkinatilanteen mukaan. Tämä tapahtuu vielä tällä hetkellä noin parin kolmen kuukauden välein, mutta jatkossa tulen panostamaan tähänkin enemmän. Osakkeiden ostosta maksettava välityspalkkio menee, oli summa mikä hyvänsä, joten siksi haluan tehdä kerralla mieluummin satasien kuin kymppien kauppoja, jotta pitkällä tähtäimellä kulut pysyvät kurissa. Kymmenvuotias on todella kiinnostunut rahasta ja säästämisestä, ja hänen kanssaan olenkin jo käynyt läpi eri yhtiöiden osakekursseja, paljonko minkäkin yhtiön yksi osake maksaa, ja samalla hän on jo päättänyt, että kun seuraavan kerran saa rahaa esimerkiksi lahjaksi, hän ostaa niillä Musti&Mirri -yhtiön osakkeita koska pitää koirista. En vielä tässä vaiheessa käy hänen kanssaan sen kummemmin mitään sijoitusstrategiaa läpi, vaan annan hänen ostaa haluamiaan osakkeita noinkin “heppoisella” perusteella. 🙂

Suosittelen ehdottomasti ottamaan lapset mukaan rahakeskusteluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ja opettamaan heille, miten rahamarkkina ylipäätään toimii, mitä raha on ja mitä se mahdollistaa. Näin voi mielestäni huoletta myös säästää lapselle, koska kun hän on tietoinen mitä säästäminen on vaatinut, osaa hän arvostaakin säästöjään paljon enemmän. Tämä ei tietenkään takaa sitä, etteikö ne säästöt oikeasti valuisi kankkulan kaivoon 18-vuotiaan päättäväisyydellä, mutta asialle ei oikein voi muuta tehdä kuin parhaansa.