Asuntosijoittaminen pitää sisällään riskejä, joista Kasvussa-blogin Niina tekikin juuri hyvän ja kattavan kirjoituksen. Yksi riski tuntuu asuntosijoittamista vasta suunnitteleville olevan suurempi kuin muut. Aika usein törmää keskustelupalstoilla samaan kysymykseen: mitä jos vuokralainen tuhoaa asunnon?

Media mässäilee isoin otsikoin tarinoilla ”kauhuvuokralaisista”. Asiasanalla löytyy Googlesta yli tuhat osumaa etupäässä iltapäivälehtien sivuille. Vuokranantajien keskustelupalstoillakin näkee kuvia rikki potkituista ovista ja yläkaapeista joita on käytetty leuanvetotarkoitukseen. Joskus olen osunut tällaisen asunnon näyttöön itsekin. Ei ihme, että vuokranantajalla on tullut mitta täyteen ja kämppä on laitettu myyntiin.

Onko nykymaailmassa silti olettamus, että ihminen tuhoaisi toisen omaisuutta? Että asuntonäytössä mukavalta ja tasapainoiselta vaikuttanut ihminen noin vain repisi asunnostaan tapetit seinistä ja rikkoisi eteisen peilit?

Vuokrasuhde on kaksisuuntainen

Minä ajattelen vuokralaisiani asiakkainani. Rakkaina asiakkainani, jotka ovat tärkeä palanen varallisuuteni kasvattamisessa. Valitsen heidät samalla menetelmällä kuin valitsen yhteistyökumppanini työelämässä: ihmistuntemuksella. 

Kohtaamistilanteessa on hyvä pitää tuntosarvet koholla. Asiakkaan kanssa pitää pystyä keskustelemaan ja kaikenlainen avoimuus on ilman muuta plussaa. Tärkeää on, että kemiat toimivat. Molempien pitää antaa itsestään, ennen kuin yhteistyöhön voidaan alkaa. Kerron aina myös meistä vuokranantajina. Vuokrasuhde on mielestäni kaksisuuntainen, kuten työ- tai asiakassuhdekin. Sitä ei rakenneta sellaiselle ajatukselle että vuokralainen on pahnanpohjimmainen niljake.

Joku tarkistaa luottotiedot, minäkin useimmiten. Pidän ajatuksesta, että vuokralainen maksaa vuokran omalta tililtään eikä siis ole ulkoistanut sitä kokonaan yhteiskunnalle. Joku ei vuokraa luottotiedottomalle, itse olen vuokrannut ja siitä muodostui pitkä ja hyvä vuokrasuhde. Tärkeintä tässäkin oli oma fiilis ihmisestä.

Valitsen vuokralaiset samalla menetelmällä kuin valitsen yhteistyökumppanini työelämässä: ihmistuntemuksella.” 

On menneen maailman ajattelua että vuokrakämpäksi kelpaa mikä tahansa, huonokuntoinenkin luukku. Asunnosta kannattaa pitää huolta ja remontointiin panostaa. Mukavaan asuntoon saa mukavan vuokralaisen.

Ahneus ei myöskään sovi kuvioon. Tyhjän kuukauden riski ei ole mitään huonon vuokralaisen riskin rinnalla. Tällaistakin keissiä olen ”saanut” seurata sivusta, olla yhteydessä poliisiin ja pohtia yhdessä muun hallituksen kanssa, voiko alaovien lukot jo sarjoittaa uudelleen.

Ja vielä: jos intuitiosi aina vain huutelee, että mitä jos vuokralainen tuhoaa asunnon, kuuntele sitä. Se on luultavasti aivan oikeassa: asuntosijoittaminen ei ole sinua varten. Onneksi muitakin vaurastumisen muotoja on!

P.S. Yleensä annan vuokralaisilleni pienet lahjat jouluna. Kriteerinä on, että lahjan pitää mahtua postiluukusta, sillä en koe luontevaksi mennä pimpottelemaan ovikelloa varoittamatta. Lahjan pitää myös istua omaan arvomaailmaani. Jo parina jouluna olen tilannut pientä herkkua sekä vuokralaisilleni että tärkeimmille asiakkailleni *Matsmartista. Mikäs sen mukavampaa kuin pelastaa samalla pikku siivu maapalloa <3.

*Kyseessä on mainoslinkki. Jos tilaat hävikkiherkkuja itsellesi tai lahjaksi tämän linkin kautta, ansaitsen siitä pienen komission.