Käyn tässä läpi hieman omaa tarinaani sijoittajana sen suhteen, miten olen rahoittanut sijoitustoimintaani eri elämäntilanteissa. Itse olen ollut aina määräaikaisissa työsuhteissa, joten se on osaltaan pakottanut säästeliäisyyteen ja sijoittamiseen, sillä omaa toimentuloa en ole pelkkien palkkatulojen varaan laskenut. Onneksi myös lapsuudesta olen saanut jo mallia osakesijoittamisesta, joten se on aina tuntunut luontevalta tavalta ’laittaa raha tekemään työtä’ puolestani.

Tällä kirjoituksella haluan kehottaa kaikki niitä henkilöitä, jotka kokevat, ettei yksinkertaisesti ole yhtään ylimääräistä sijoittaa, tarkastelemaan kriittisesti omia kulutusvalintoja ja prioriteetteja, jotta hahmottaa totuudenmukaisesti sen, mihin se raha aina menee.

Asuminen – tästä olen tinkinyt

Vuosien varrella, ennen lastensaamista, asumisesta oli helppo säästää. Vaikka oikeastaan heti työelämään mennessä ostin oman omistusasunnon, niin muutaman vuoden päästä, työ- ja asuinpaikan muutosten takia, myin sen (ja autonkin samalla) ja siirryin vuokralle asumaan. Määräaikaisilla työsuhteilla ja Helsingissä työskennellessä, en halunnut (enkä kyennyt) sitoutumaan pitkiin vuokrasopimuksiin (monesti se vuoden soppari vaaditaan), joten kolmikymppisenä väitöskirjatyöntekijä asuin muutamia kuukausia esimerkiksi kimppakämpässä 20-vuotiaan italialaisen opiskelijan kanssa… En tästä monelle kaverillekaan kertonut, sillä kyllähän sitä itsekin hetken mietti silloin, että ’tähänkö se elämä on mennyt..’. Mutta silloin mietin, että olenko valmis maksamaan noin 800-900 euroa yksiöstä vai noin 400 euroa kimppakämpästä (ja säästön laittaa sijoituksiin), niin päätös oli helppo tehdä.

Väitöskirjatutkimusta tehdessäni asuin eri mittaisia pätkiä Keniassa ja tällöin tietenkin oli hyvä, että jälleen asumiskulut sai käytännössä vietyä ihan minimiin.

Tämä asuminen koskee oikeastaan aikaa ennen lapsia, sillä silloin oli helpompi saada rahaa säästöön ja tehdä tarvittaessa kerralla isompiakin osakeostoja. Eli, en tällöin ostellut kuukausittain, vaan keskitin ostot ’suurempina köntteinä’. Lasten myötä, ja nyt erityisesti kuumentuneen osakemarkkinan johdosta, sijoitusstrategiani on tällä hetkellä erilainen: sijoitan useammin, mutta summat ovat pienempiä. Lisäksi koitan välillä saada jotain hankittua myös lasten tileille.  Eli, nämä alla olevat kohdat koskevat tätä nykytilannetta. 

Kirppikset, ekoilu ja vanhalla autolla ajaminen

Oma elämätyylini on sellainen puolieko ja koko ajan vuosien varrella olen muuttunut yhä vastuullisemmaksi kuluttajaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hyödynnnän koko ajan enemmän kirppiksiä, erityisesti ekologista syistä, mutta toki siitä myös säästöä tulee. Se heikkous tosin itselläni on, että kirppikseltä tulee ostettua kerralla ihan liikaa tavaraa. Kaupoissa en koe mitään shoppailuhimoja, mutta jos menen esimerkiksi SPR-kirppikselle (=samalla teet hyväntekeväisyyttä), niin todellakin mopo lähtee käsistä.

Toki täytyy myöntää, että lapsille tulee ostettua myös perusmarkettituotetta alennuksista. Itse olen huomannut, että vaikka olisi kuinka design-vaatteet, samalla lailla niissä polvissa on reiät yhtä helposti kuin markettituotteissa.

Tähän kategoriaan kuuluu myös auton ostaminen käytettynä. Ideaalitilanteessa käytössä olisi yhteisauto tuttavien kanssa, mutta vielä se ei ole todellisuutta. Autolainaan ei ole koskaan mennyt rahaa, sillä metsästämme turvallisia, laadukkaita, mutta edullisia autoja. Auto ei ole itselle egon jatke, vaan kuluerä, johon suhtaudun erittäin käytännöllisesti. Nykyinen auto on tarkoitus ajaa ihan loppuun asti ja sen jälkeen katsastaa mikä on sähköautojen tilanne. Yritystoimintaan liittyen meillä on myös vanha paku, joka maksaa itse itsensä.  

Autojamme emme myöskään huolla merkkihuoltoliikkeiden kautta, vaan pienemmillä yrittäjillä. Olemme onnistuneet keräämään hyvän verkoston, josta voi hankkia lisätarvikkeita suhteelliseen huokeaan hintaan. Autoilu on jotain, johon en haluaisi tuhlata rahaa, mutta tässä elämäntilanteessa auto on pakollinen.

Kausiruuat: omat marjat ja peltoviljely

En todellakaan ole mikään Martta-ihminen, mutta luonnossa viihtyvänä ihmisenä tulee kesäisin keräiltyä marjoja ja sieniä. Määrät eivät ole suuria, joten varsinaista säästöä näillä ei saa, mutta ajatuksena kuitenkin kaunis.

Mieheni on jo useamman vuoden ajan vuokrannut kaupungin peltoviljelmiltä pari palstaa, ja sieltä oikeastaan tulee talven yli pinaatit ja lehtikaalit, joita perheemme suomalaiskenialaisessa ruokakulttuurissa tulee paljon kokkailtua. Niin, ja omat teetkin tuodaan Keniasta suoraan suvun teeviljelmiltä. Teetä ei tule juuri ostettua, ellei sitten halua eri makuja.

Tulevaisuuden toiveissa olisi joskus innostua enemmän marttailusta ja hyödyntää oman pihan omenat ja luumut mehuiksi ja soseiksi. Ehkä tässä kausiruokien hyödyntämisessä taloudellista säästöä tärkeämpää on se, että lapsemmekin ymmärtäisivät, mistä se ruoka oikein tulee.

Mikrosäästäminen lapsille

Nordealla on hyvä ePossu-palvelu, jonka kautta on helppo säästää lapselle pieniä summia, joista sitten vuoden mittaan kertyy isompaa pääomaa sijoittamiseen. Tämän palvelun kautta korttiostokset pyöristetään ylöspäin. Esimerkiksi jos maksu on 2,10 euroa, se pyöristetään kolmeen euroon, josta 0,90 senttiä menee lapsen tilille.

Itselläni tämä on käytössä esikoisen tilillä, ja esimerkiksi äitini säästää nuoremmalle lapsellemme. Vuoden mittaan jonkin verran kertyy säästöjä, ja sitten kerran-pari vuodessa teen näillä rahoilla osakesijoituksia suoraan lasten omille arvo-osuustileille. Tämän tyyppistä säästämistä mielelläni harrastaisin enemmänkin.

Sivutoimisella yrittäjyydellä kulujen kattamista

Itsellä on ollut toiminimi jo noin kymmenen vuoden ajan, ja pari vuotta sitten se muutettiin Oy:ksi. Toiminta on sivutoimista, ja palkkatuloja ei tätä kautta tule. Sen sijaan oman yrityksen piikkiin voi tehdä erilaisia hankintoja tai esimerkiksi osallistua mielenkiintoisiin tapahtumiin ja koulutuksiin.

Yrittäjyys mahdollistaa myös sen, että pystymme edistämään meille tärkeitä asioita toisessa kotimaassamme Keniassa. Meillä on Keniaan suuntaan vientitoimintaa maatalous- ja terveydenhuoltotuotteiden parissa sekä ajoittain teemme myös asiakkaille konsultointia.

Ostojen keskittäminen

Päivittäiset ostokset teen pääsääntöisesti S-ketjussa, vaikkakin olen tietoinen, että ehkäpä ne S-bonukset ovat sinne hintoihin sisällytetty. Itse en jaksa enkä ennätä tarjousten perässä juosta, joten bonusten takia suosin S-ryhmää. Lisäksi vakuutukset ovat LähiTapiolassa ja osa netti- ja puhelinliittymistä Elisassa, joista molemmista kertyy myös bonusta.

S-pankki myös tarjoaa rahastoja, joihin bonukset voi suoraan ohjata, mutta en ole kokenut mielenkiintoa lähteä perehtymään niihin. Tavoitteena on, että käytän kertyneen bonusrahan jossain vaiheessa ihan puhtaasti viihteeseen, kuten yhteiseen reissuun lasten kanssa.

Ostojen keskittämisen suhteenkaan en ole ehdoton, sillä koitan maksimoida ajankäytön. Usein lasten treenien aikana käyn juoksulenkillä ja samalla jossain lähellä olevassa kaupassa ostoksilla, riippumatta mikä liike on kyseessä.

Extrasummat sijoitan enkä kuluta

Nyt koronavuonna itselleni on tullut säästöä siitä, että kotona tulee tehtyä töitä, joten rahaa ei kulu työmatkoihin, lounasruokailuihin eikä kahvitteluun. En ole vastaavasti lisännyt kulutusta, vaikka toisaalta paikallisia yrityksiä tukeaksemme tulee ehkä hieman useammin tilattua kotiin ruokaa tai käytyä lasten kanssa pitsalla. Luonnollisesti sijoitan säästyneen summan sen sijaan, että lähtisin etsimään mitään uusia kulutuskohteita.

Välillä sitä on liiankin tietoinen osakehinnoista, joten kaupassa saatan miettiä heräteostoksen osalta, että jos jätän tämän ostamatta, niin kuinka monta osaketta tällä saisin. Tämä sopii viime vuonna muuttamaani sijoitusstrategiaani, eli pyrin joka kuukausi tasaisesti ostamaan pitkän ajan salkkuun lisää osakkeita. Jos sattuu droppi tulemaan, sitten ostan vielä enemmän. Jos ja kun elämä tästä taas koronan jälkeen palautuu, varmasti myös oma päivittäinen kulutus nousee väistämättä.

Terveyteen investoiminen vähentää kuluja pitkällä aikavälillä

Itse en ole valmis tinkimään urheilusta enkä sitä kautta omasta hyvinvoinnista. Tämäkään ei hirveästi kuluta, kun koittaa ostaa kerralla laadukkaita vermeitä, jotka sitten kestävät aikaa. Lasten harrastusmaksut sekä pakolliset joukkueen treenivaatteet- huhhuh- ovat kyllä hintavia. Ja kuskauksiin kuluu melkein suurin osa tämän hetken bensakuluista. Mutta näen nämä investointeina. Terve keho tarkoittaa vähemmän rahaa lääkkeisiin, joten näistä en ole valmis tinkimään.

Budjetointi – lähinnä seuraan etten elä velaksi

Budjetoinnista on täällä Rahamedian parissa kirjoitettu paljonkin, kuten Johannakin viimeisimmässä blogissaan.

Itse en seuraa tarkkaa budjettia. Tärkeämpänä koen, että tiedän tarkkaan, mikä on pakollisten menojen suuruus kuukausittain, kuten lainat, sähkö, vesi, kaikki lukemattomat vakuutukset, lasten harrastukset ja pk-maksut sekä kiinteistöverot. Näiden pakollisten kulujen jälkeen jäävän summan käytän ruokaan, omiin menoihin ja sijoittamiseen. Nämä kulut vaihtelevat kuukausittain enkä pidä niistä tarkkaa kirjaa. Kirjaan kuluja kuitenkin Exceliin ja seuraan miltä tilanne vaikuttaa. 

Pyrin liikkumaan tietyn kuukausisumman sisällä, mutta miten se jakautuu, vaihtelee kuukausittain. Esimerkiksi nyt maaliskuussa tuli maksuun oma henkivakuutus, joka on noin 650 euroa vuodessa. Maksu oli jälleen noussut edellisvuodesta 9 prosenttia, ja edellisen kerran olen vakuutusta käyttänyt reilut 20 vuotta sitten, joten joka vuosi mietin maksanko tätä vakuutusta. Mutta sitten taas miettii, että pieni hinta, jos tämän avulla terveys pysyy hyvänä, ja jos maksun lopettamalla karma vaihtuu ja heti rupeaa tapahtumaan.

Myös ammattiyhdistyksen jäsenmaksu tuli maksuun maaliskuun aikana (315e/v, josta toki verovähennystä saa – menee politiikkaan, mutta olisin tästä verovähennysoikeudesta valmis luopumaan, koska se keinotekoisesti ylläpitää tiettyjen ay-liikkeiden toimintaa). Nämä maksut tuovat ison lisäyksen tämän kuun menoihin, mutta olen ne vuosibudjetissa huomioinut.

Ennen koronaa kävimme Keniassa vuosittain, sekä muutama kotimaan tai Europaan sisäinen lyhyt reissu, joihin rahallisesti varauduin ennakkoon. Eli budjetoinko vai en? Tavallaan en, mutta tiedän tarkkaan, mihin rahani menevät ja tällä tavoin näyttää muodostuneen suhteellisen tasainen rahankäyttö elämiseen ja sijoittamiseen. Joka kuukauden loppupuolella tsekkaan tilanteen, jotta tiedän voiko seuraavassa kuussa löysätä vai kiristää ja/tai tehdä enemmän/vähemmän sijoituksia. Tärkeintä on, ettei elä yli varojensa.

Lisäyksenä voisi sanoa, että olen kokenut myös taloudellisesti suhteellisen haastavia aikoja, jolloin noudatin todella tarkkaa päiväkohtaista budjettia, ja huolehdin ettei ylityksiä tule. Tällöinkään en lähtenyt budjetoimaan kuluja tietyn prosenttimäärän suhteen, vaan jaoin kuukausitulot niin tarkasti, ettei ylityksiä tullut, vaan saatoin joskus jopa jäädä plussan puolelle.

Missä voisin parantaa?

Laskujen automatisointi. Suurin osa laskuista tulee itselleni sähköpostitse Omapostin kautta, ja taitaapa joku tulla vielä perinteisesti kirjeenä.  Rehellisesti täytyy kuitenkin todeta, että välillä unohtuu eräpäivät, vaikka niitä merkkailen kalenteriin, jos en heti maksa laskua. Laskuja on tullut maksettua maksumuistutusten kera, ja se jos mikä on turhaa rahan menoa. 

Toinen kehitettävä kohde itsellä olisi, että menisin ruokakauppaan tarkan ostoslistan kanssa. Vaikka koen, että ruokakulut ovat aika hyvin hallussa, niin en todellakaan ole yksi niistä tehokkaista äideistä, jotka suunnittelevat ruuat etukäteen ja sitten astelevat kauppaan tai tilaavat netistä.

Olisi kiva kuulla, mikä teillä muilla on sellaista turhaa rahankäyttöä, josta voisi säästää?

**

Ps. Ota Insta-tilini ja/tai Facebook-sivuni seurantaan, sillä julkaisen niissä säännöllisesti mm. pörssikatsauksen.

.