Inflaatio kurittaa tällä hetkellä kaikkien kukkaroa enemmän tai vähemmän. Energian hinta on nousussa, bensan hinta on korkealla ja ruoan hintakin tuntuu kohoavan koko ajan. Euron arvo on matalimmillaan 20 vuoteen. Kuluttajana on käytettävä harkintaa hankintojen osalta ja monessa taloudessa isommat hankinnat jäävätkin jo tekemättä. Maailmantalous kohtaa tällä hetkellä isoja haasteita.  

Suomessa kuluttaminen on ylläpitänyt tuotannon kasvua, mutta jotta talous kasvaisi, pitäisi kansalaisten varojen kohdistua yhä enemmän kotimaiseen tuotantoon. Tuloja ei kuitenkaan ole kansalaisilla määräänsä enempää, mikä myös asettaa rajansa kulutukselle. Inflaation heikentämän ostovoiman lisäksi on kuluttajien luottamus talouteen heikentynyt.  

Kulutus toimii Suomessa tärkeimpänä talouskasvun tekijänä, mutta tällä hetkellä monet ovat ottaneet kulutustottumuksensa syyniin vallitsevan taloudellisen tilanteen takia. Lisäksi kuluttamisella on myös ekologiset ja globaalit rajansa. Luonnonvaramme ovat ehtymässä ja ilmastonmuutos etenee uhkaavasti. Suomalaisten kulutuksen keskimääräinen hiilijalanjälki on liian korkea: yli 10 tonnia, kun globaalisti kestäväksi arvioitu taso on noin 2,5 tonnia. Kulutus tullee pakostakin vähenemään jossain vaiheessa, koska luonnonvaramme eivät riitä jatkuvan kulutuksen kasvaessa ja tulevaisuus näyttää synkeältä.  

Vähenevä kulutus ja maailmantalouden haasteet on toisaalta hyvä asia ympäristöllemme antaen sille hieman armoa. Toisaalta yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvointi sekä palveluiden ylläpito vaatii kuluttamista. Yhteiskunnan rattaiden pitäisi pyöriä. Missä tasapainotella kuluttajana näiden kahden välillä? Ja miten jatkaa kuluttamista kansantalouden turvaamiseksi, samalla ympäristö huomioon ottaen ja tulevaisuus turvaten?  

Mitä minä kuluttajana voin tehdä vaihtoehtoja punnitessani?

Suomessa kulutus on tärkein kysyntäerä tuotannon ylläpitäjänä ja suhdanteet noudattavat pitkälle kulutuksen vaihteluita. Suomalaisten kotitalouksien kulutus kattaa valtaosan kulutuksesta sen ollessa puolet bruttokansantuotteesta. Muita kulutusmenoja ovat tavoittelemattomien yhteisöjen (esim. Järjestöt) ja julkinen kulutus.  

Suomalaisen tuotannon kasvattamiseksi kuluttajien tulisi ostaa suomalaisia tuotteita ja palveluita. Ruoan hinnan ollessa kasvussa vie se yhä suuremman osan suomalaisten kuukausibudjeteista. Jokainen pystyy tukemaan suomen talouden kasvua ostamalla suomessa tuotettua ruokaa. Tässä tullaan kuitenkin kysymykseen, onko kuluttajalla vara ostaa kalliimpia suomessa tuotettuja tuotteita? Suomalainen tuote ei tutkimusten mukaan ole myöskään aina ekologisin vaihtoehto ja saattaa kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin ulkomailla tuotettu.  

Kuluttamisen voi pyrkiä kohdistamaan myös muilta osin maassamme tuotettuihin palveluihin ja muihin tuotteisiin, mutta tässä tullaan taas kysymykseen: onko kuluttajalla vara maksaa kalliimpaa kotimaista tuotetta? Toisaalta jos käytämme joka tapauksessa x- määrän euroja johonkin, voi tässäkin tilanteessa vähemmän olla enemmän. Sen sijaan, että ostaisimme viisi halpaa ulkomailla tuotettua t-paitaa, voimme käyttää rahan yhteen Suomessa tuotettuun paitaan. Kotimaassamme tuotettu vaate on todennäköisemmin tuotantoketjultaan vastuullisempi sekä ekologisempi kuin ulkomailla tuotettu. 

Moni meistä tullee painottelemaan kuluttamisen suhteen lähitulevaisuudessa enemmän ja vähemmän. Samalla punniten oman talouden, vastuullisuuskysymysten ja talouskasvun ympärillä: mikä minun vastuuni kuluttajana on? Joka tapauksessa sekä ympäristön, että talouskasvun näkökulmista muutokset tullee näkymään eniten palveluiden, kestotavaroiden ja vapaa-ajan kulutuksessa.  

Kuinka tasapainotella kahden tärkeän välillä?

Näkisin, että paras tapa suojella sekä ympäristöä, että taloutemme kasvua on:  

• Ostaa harkiten ja tarpeeseen. 

• Kuluttaa omien arvojen mukaisesti. 

• Valita vastuullisesti tuotettuja tuotteita.  

• Suosia kotimaista. 

• Tehdä “vähemmän on enemmän valintoja”. Viiden halvalla tuotetun t-paidan sijaan, käytä sama raha yhteen vastuullisesti tuotettuun t-paitaan.  

• Pyrkiä turvaamaan oma talous= oma lompakko edellä. Ihmisen on ensin huolehdittava itsestään hyvin, jotta hän pystyy huolehtimaan muista hyvin. 

Tasapainottelu nykyisessä tilanteessa voi olla hankalaa, mutta kuluttaminen ei ole velvollisuus. Jokaisen on ensin pyrittävä turvaamaan oma taloutensa, jotta pystyy kuluttamisellaan tukemaan kansantaloutemme kasvua ja omalta osaltaan pitää hyvinvointivaltiomme rattaat pyörimässä. 

 -Annika