"Raha ei tuo onnea" fraasia käytetään usein lohtua tuovana lauseena itselle huonolta tuntuvassa taloudellisessa tilanteessa. Suuremmalla rahamäärällä on kuitenkin positiivinen vaikutus silloin, kun sillä mahdollistetaan arki, jossa ei jouduta luopumaan tai tinkimään itselle tärkeistä ja merkityksellisistä asioista toistuvasti rahan puutteen vuoksi.

Toisaalta aiemmin mainittu lausahdus saattaa toimia myös verhona sille, että rahaa käytetään retuperäisesti. Ei haluta nähdä itseä henkilönä, joka arvostaa rahaa. Ollaan surullisia ja onnettomia elämäntilanteessa, jossa raha toimii valintojen rajoittajana, mutta mikään määrä valinnan vapautta ei riitäkään. Ei ehkä osata arvostaa käytettävissä olevia taloudellisia resursseja.

Taloustieteen Nobel-voittajat Angus Deaton ja Daniel Kahneman tutkivat tulojen vaikutusta onnellisuuteen vuonna 2010, jossa ns. rahan mukanaan tuoman "onnen raja" oli '75 000 dollaria eli noin 61 000 euroa eli rahan mukanaan tuoman onnellisuuden kasvu pysähtyy tuon tulotason ylittyessä.

Myöhemmin Matt Killingsworthin johtama tiimi tutki tulojen ja onnellisuuden (hyvinvoinnin kokemuksen) yhteyttä puhelinsovelluksen avulla, jonka tuloksena oli, että onnellisuuden lisääntyminen ei pysähtyisikään 61 000 euron rajaan vaan jatkaisi kasvuaan tulojen kasvaessa. Rahahan ei suoraan itsessään tuo onnea, mutta rahan mukanaan tuomat arjen mahdollisuudet, joustavuus ja luopumisen tai tinkimisen tunteiden väheneminen taas tuovat. Toisin sanoen valinnan mahdollisuuksien lisääntymisen voisi tulkita lisäävän onnellisuutta.

Suurimmalla osalla meistä täällä suomessa on valinnanvaraa yllinkyllin (ehkä liikaakin). Yleensä tulojen kasvaessa myös elintaso kasvaa ja varmaa on, että jos taloustaidot eivät ole hallussa silloin, kun tulot ovat pienet, niin eivät ne taianomaisesti parane tulojen kasvaessakaan. Toisin sanoen saattaakin käydä niin, että kaikki mitä tulee myös menee, oli tulot mitä tahansa. Valinnan mahdollisuudet vain lisääntyvät ja elintaso "nousee".

“On mahdollista tienata vähän ja olla silti melko onnellinen”

Mutta ovatko jatkuvasti lisääntyvät valinnan vaihtoehdot ja korkeampi elintaso oikeasti "avain onneen"? Killingsworth mukaan on "mahdollista tienata vähän ja olla silti melko onnellinen."

Onnellisuuden mittaaminen ja vertaaminen ihmisten välillä ei toimi, mutta se miten yksilö kokee elämänlaatunsa paranevan tulojen kehittyessä on keskeisempää. Killingsworthin tutkimuksessa vastaaja, joka ei antanut painoarvoa rahalle (ei uskonut sen lisäävään onnellisuuttaan) väite ei pitänyt kovin hyvin paikkansa. Tutkimuksen mukaan rahan pitäminen henkilökohtaisen menestymisen mittarina määrästä riippumatta tekee ihmisestä kuitenkin onnettoman.

Mutkat suoriksi tulkinnalla: raha siis lisää onnellisuutta arvostamme sitä tai emme, mutta jos mittaamme rahalla menestystä, tekee se meistä määrästä riippumatta onnettomia.

Tämän kaltaiset tutkimukset ovat mielenkiintoisia. Mikä saa meidät tavoittelemaan parempia tuloja ja enemmän rahaa?

Todennäköisesti tavoittelun taustalla on halu päästä irti taloudellisista rajoitteista, halu parantaa elintasoa ja rahan mukanaan tuomat valinnan mahdollisuudet, joista jo aiemmin mainitsin. En kuitenkaan sano, että paremman elämänlaadun tavoitteleminen olisi väärin.

Milloin raha oikeasti lisää onnellisuutta?

Tavallaan siis uskomme siihen, että raha tuo mukanaan ratkaisut arjen ongelmiin, vähentäen huolta ja näin onnellisuuskin lisääntyy. Haluaisin kuitenkin haastaa koko ajatusta raha ei tuo/tuo onnea. "Raha ei tuo onnea" lauseesta saatetaan siis hakea lohtua. Toisaalta "raha tuo onnea" -ajatus kaikuu usein toimintamme taustalla, kun koemme tarpeen poistaa arjestamme sellaisia rajoitteita, joita raha siihen mahdollisesti tuo. Uskon noiden rajoitteiden kuitenkin olevan useissa tapauksissa päänsisäisiä. Köyhyysrajan alapuolella eläminen on sitten asia erikseen.

Raha voi tuntua rajoitteelta, kun "en pystykään ostamaan kaikkea sitä, mitä haluaisin" tai "en voi ostaa, niin kallista kuin haluaisin". Nämä "rajoitteet" eivät kuitenkaan poistu, vaikka vuositulot kasvaisivat 30 000 euroa. Rahan ja onnellisuuden yhteydestä näen keskeisimmäksi tekijäksi yksilön kokemuksen siitä, mikä riittää.

Mikä on tarpeeksi? Millaisella rahasummalla pystyn tyydyttämään tarpeeni? Tiedänkö minä, mitä elämän haluan minulle tarjoavan? Osaanko arvostaa niitä asioita, joita minulla on jo nyt? Osaanko elää minulle hyvää arkea ja käyttää rahani sen mukaisesti?

Uskon rahan lisäävän onnellisuutta, jos yksilöllä on kyky ymmärtää, mikä hänelle on tarpeeksi, mikä riittää takaamaan hyvän tavan elää ja tyydyttämään tarpeet. Mutta jos yksilöllä ei ole kykyä näitä hahmottaa, tulee kulutus kasvamaan kasvamistaan tulotason noustessa ja tavoitellessa aina vaan "korkeampaa elintasoa" ja loppujen lopuksi elämästä tuleekin jatkuvaa "rahan mukanaan tuoman onnen jahtaamista".

-Annika

@annika.kajan