Reilu vuosi sitten aloitin bloggaamisen rahasta jasijoittamisesta. Takana oli oma henkilökohtainen muutos tuhlaajasta sijoittajaksi. Intoa oli enemmän kuin pienessä kylässä, mutta enpäs tiennytkään, mitä kaikkea seuraavan vuoden aikana tulisi tapahtumaan.

Halusinkin nyt pysähtyä pohtimaan tätä kolmen vuoden matkaa ensimmäisestäta talousvalmennuksesta tähän hetkeen, kun Vuodensijoittaja -kilpailu häämöttää. On nimittäin ollut aika hauska matka! Huomaan kuitenkin, että nyt kun sijoittaminen javaurastuminen on kuuma puheenaihe, alkaa todellisuudentaju hieman hämärtymään, ja siksi halusinkin kirjoittaa omasta matkastani sekä taloudellisesta tilanteestani suoraan ja rehellisesti.

Etuoikeutettu lapsuus

Kun puhutaan rahasta, se herättää tunteita. On edelleen kuitenkin välillä outoa huomata, miten herkkä aihe se onkaan, ja miten syvälle se joskus kolahtaa, ainakin mitä on keskustelupalstoja uskominen.

Itselläni on ollut melko etuoikeutettu lapsuus. Olen saanut harrastaa, matkustaa, nähdä maailmaa eikä ole tarvinnut koskaan nähdä nälkää. Olen etuoikeutettu, koska suurin rahaongelmani on ollut se, että olen tuhlannut liikaa rahaa. Toisin kuin jonkun muun ongelmana on se, että on joutunut kituuttelemaan rahan kanssa saadakseen ruokaa.

En ole kuitenkaan halunnut tämän etuoikeutetun tilanteen estää minua kirjoittamasta minua kiinnostavasta aiheesta eli rahasta ja sijoittamisesta. Koen sympatiaa Merja Mähkää kohtaan, joka on omalla osaamisellaan halunnut tuoda esille sijoittamisen tuomia mahdollisuuksia sekä erityisesti kannustanut naisia kiinnostumaan sijoittamisesta, mutta on saanut kritiikkiä, koska hän tulee etuoikeutetuista lähtökohdista.

Olisi todella harmi, jos taustansa takia Mähkä ei olisi alkanut puhumaan ja kirjoittamaan sijoittamisesta. Olisi monilta jäänyt hyvät opit saamatta ja moni nainen inspiroitumatta!

Nuoruuden olemattomat rahataidot

Vaikka tulin hyvätuloisesta perheestä, isäni hyvät rahataidot eivät siirtyneet minulle. Sen sijaan opin tuhlaamaan. Onnekseni olen myös tehnyt töitä 13-vuotiaasta asti, muuten olisin ollut melko katastrofaalinen yhdistelmä.

Isäni alkoholismi vei hänestä voiton ollessani 17 vuotias. Viimeisinä vuosina päällimmäisenä ei ollut rahataitojen opettaminen, joten perheessämme ei puhuttu säästämisestä eikä sijoittamisesta, vaikka isä itse oli siinä hyvä.

Kun täytin 18 vuotta, minua odotti perintö. Tuhlaus ei siis loppunut vielä minun muuttaessani pois kotoa, vaan se sai jatkua. Vaikka olen siis etuoikeutetuista lähtökohdista, näin jälkikäteen ajattelen, että olisi ollut jopa parempi, ettei perintöä olisi tullut, vaan olisin siinä vaiheessa joutunut opettelemaan paremmin oman talouden hallintaa.

Toisaalta taas ehkä kaikella on tarkoituksensa, eikä blogiani olisi, jos elämä olisi mennyt toisin.

Perinnöstäni nautin 18-vuotis synttäreiden merkeissä, mutta onneksi suurimman osan rahoista laitoin ensimmäisen kodin ostoon sekä remontointiin ja laadukkaisiin huonekaluihin.

Kun rahastressi alkoi painaa päälle

Oli vuosi 2016, kun elämässäni alkoi uusi vaihe taloudellisella saralla. Ei ollut enää ylimääräistä rahaa tuhlattavaksi, ja minulle oli alkanut kertymään luottokorttivelkaa. Puhuin aiheesta ystäväni kanssa, ja hän suositteli minulle Varapuun talousvalmennusta.

Salakavalasti minulle oli kertynyt luottokorttivelkaa. Aikasemmin olin vain ihmetellyt, että miksi joku käyttäisi rahaa jota ei ole, mutta niin kävi minullekin. Onneksi nyt luottokorttivelka on maksettu pois. 4000 euron velan maksamisessa menikin hetki...

Olen ollut aina kiinnostunut rahasta ja sijoittamisesta, joten päätin mennä tällaiselle yhden päivän valmennukselle, jossa opetettaisiin oman talouden hallintaa sekä puhuttaisiin sijoittamisesta. Toukokuussa 2016 istuin Helsingissä Sokos Hotel Presidentin kokoustilassa talousvalmennuksessa ja muistan, kuinka minulla syttyi lamppu.

Samaan aikaan tuntui niin hemmetin hyvältä ja pahalta. Kaduin kaikkia niitä huonoja taloudellisia päätöksiä ja tuhlattuja euroja, mutta samaan aikaan olin innossani siitä, että myös minä voisin vaurastua sijoittamalla.

Siitä valmennuksesta alkoi taloudellinen muutos. Suurin muutos tapahtui kuitenkin korvien välissä, koska omaan rahatarinaan oli tehtävä muutos. Tässä muutoksessa minua auttoi se, että jatkoin talousvalmennuksissa käyntiä ja aloin ympäröimään itseäni ihmisillä, joita myös kiinnosti vaurastuminen shoppailun sijaan.

Taloudellinen muutos - Luottokorttivelkaisestasijoittajaksi

Muutos henkisellä puolella on ollut se kaikista isoin juttu. Ensimmäisestä talousvalmennuksesta on vasta kolme vuotta, joten rikasta minusta ei ole vielä tullut, mutta pään sisällä tapahtunut muutos kantaa pitkälle ja vie minua eteenpäin tälläpolulla.

Kolme vuotta sitten tilanne oli se, että asuin omistusasunnossa, minulla oli luottokorttivelkaa hieman vajaat 4 000 euroa, yksi 800 euron osamaksu eikä mitään säästöjä eikä sijoituksia.

Tällä hetkellä omistan yhden sijoitusasunnon yksin ja toisen yhdessä avomieheni kanssa. Tämän lisäksi luottokorttivelkaa on 0 euroa, ja olen sijoittanut nyt noin puolentoista vuoden ajan Nordnetin kautta erilaisiinrahastoihin kuukausittain. Olen sijoittanut kuukausittain 100 eurosta 300 euroon. Sijoitussalkkuni sisältöön voit tutustua täältä.

Pitkälle ollaan siis tultu, mutta aika kaukana vielä rikkauksista ;) Matkakin on ollut yllättävän hidas, ja aina välillä on tullut tuhlattua liikaa sen sijaan, että olisin sijoittanut.

On hyvä pitää mielessä, että tänä päivänä kun puhutaan paljon rahasta ja sijoittamisesta, niin kaikilla ei ole kymmenientuhansien sijoitussalkkuja eivätkä he elä sijoitusasuntojen tuotoilla. Itsekin sorrun välillä ajattelemaan, että pitäisi sijoittaa ja säästää enemmän, koska "muutkin" sijoittavat paljon ja ovat jo niin pitkällä.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että kaiken tämän rahapuheen ja sijoittamisen keskellä on tärkeää muistaa elää ja nauttia elämästä. Firettäjää minusta ei ainakaan tule, koska en halua ottaa riskiä, että pihistelen seuraavat 10–15 vuotta, painan töitä niska limassa ja SITTEN KUN minulla olisi aikaa nauttia siitä rahasta, saatankin olla pahimmassa tapauksessa jo kuollut tai huomaan, että ystävät ja perhe unohtuivat siinä matkalla.

Sijoitusasuntojen omistaminen ei tee automaattisesti rikkaaksi

Se että ihmisillä on sijoitusasuntoja, ei tee heistä automaattisesti rikkaita tai edes varakkaita. Useimmilla sijoitusasunto on ostettu velalla ja sijoitusasunnosta saatava vuokra menee suoraan menojen kattamiseen ensimmäiset 15–20 vuotta. Vaikka joku omistaisi kymmenen asuntoa velalla, voi olla että hänelle jää niistä käteen ehkä muutama sata euroa kuukaudessa. Ja sillä summalla kukaan ei kyllä nauti taloudellisesta vapaudesta.

Realiteetit on siis hyvä pitää mielessä, kun lehdissä näkee kirjoituksia asuntosijoittajista, jotka nauttivat taloudellisesta vapaudesta. Täytyy muistaa, että joko he ovat tehneet sitä jo pitkään, heillä oli rahaa jo entuudestaan paljon tai passiivista tuloa tulee myös jotain muuta kautta.

Jokaisen lähtökohdat ja polku ovat erilaiset

Sen sijaan, että nähdään esteitä, pyritään näkemään mahdollisuuksia. Sen sijaan, että vedotaan onnistujan helpompaan polkuun, pyritään inspiroitumaan jokaisen tarinasta. Jokaisen lähtökohdat ovat erilaiset, toisen helpommat, toisen vaikeammat, mutta se ei tarkoita, etteikö jokaisen kannattaisi pyrkiä parantamaan omaa taloudellista tilannettaan.

Liikaa ei kannata verrata muihin, koska taloudelliset tilanteet ovat niin kovin erilaisia. Sen sijaan kannattaa keskittyä omaan muutokseen. Toisaalta voi kuitenkin löytää inspiroivia tarinoita, joiden ansiosta löytää itsestään enemmän kunnianhimoa esimerkiksi kasvattaa tuloja. Yksi itseäni inspiroiva tarina on Natalia Salmelan tie Suomen menestyksekkäimmäksi bloggaajaksi.

Vaikka oma lähtökohtani taloudelliseen muutoksen on ollut helpompi kuin joillain muilla, haluan silti olla ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan. Olen päässyt eroon jatkuvasta halusta ostaa jotain, kotini ei pursua tavaraa, vaan annan arvoa enemmän kokemuksille kuin materialle. Olen lopettanut luottokortin käytön ja opetellut tavan käyttää rahaa "oikein". Haluan oppia lisää sijoittamisesta ja vaikka välillä matkustamiseen on tullut laitettua ehkä hieman liikaa rahaa, olen silti koko ajan muistanut myös sijoittaa osan tuloistani.

Tässä samalla kun opettelen itse jatkuvasti lisää aiheesta, haluan inspiroida muitakin kiinnostumaan oman talouden hoidosta ja sijoittamisesta. "Vaatimattomuus kaunistaa" ei kuulu sanontoihini, vaan haluan nimenomaan, että yhä useampi nainen tulisi esiin omalla upealla tarinallaan ja raivaisi polkua taloudellisesti tasa-arvoisemmalle Suomelle.

Se, että olen ehdolla Vuoden sijoittajaksi 2019, on jotenkin hassua. Minä samassa kisassa sijoittajien kanssa, joiden salkut hipovat kutos- ja seiskakerhoa, kun omaani yritän vasta kasvattaa viisinumeroiseksi. On kuitenkin suuri kunnia, että blogini lukijat äänestivät minua ehdokkaaksi, ja otin paikan vastaan ilon ja kauhun sekaisin tuntein!

Tänään meinaan nauttia täysin siemauksin Vuoden sijoittaja -tapahtumasta ja siitä matkasta, jonka olen tehnyt tuhlaajatytöstä sijoitusbloggaajaksi sekä fiilistellä, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan tullessaan!

• Johanna