Tämän viikon ajan olen kärsinyt aivojumista. Sellaisesta, joka vaikuttaa toimintakykyyn niin vahvasti, että olo on verrattavissa märkään rättiin, joka on puristettu keittiön hanan päälle kuivumaan. Löysä, vetelä, ei yhtään “mehuja” jäljellä. En saa mistään ajatuksesta kiinni ja toimintakyky on bare minimum luokkaa.

Keittiön lavuaari on täynnä tiskiä. Lautanen, lusikka, toinen lautanen, kulho, lusikka. Astiapino vyöryy lavuaarin reunojen yli, astianpesukoneessa odottaa puhtaat tiskit ja pyykinpesukonekin odottaa tyhjentämistä. Olkoon niin, olen väsynyt ja mukavuudenhaluinen ihminen, jolla on toisinaan tarve päästä mahdollisimman helpolla.

Viime viikon lauantaina aloitin Steve Peters Chimp Paradox -kirjan lukemisen. Kirja on yksi lukuisista selfhelpteoksista, jonka tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin. Kirja on helppolukuinen ja havainnollistava ja ainakin minua se on auttanut kyseenalaistamaan pääni sisäistä keskustelua ja sitä, mikä ”osa” minusta milloinkin puhuu ja valitsee.

Kirja siis käsittelee yksinkertaistaen aivojemme toimintaa ja psykologiaa. Aivoissamme on osa-alueita, jotka reagoivat ympäristöömme ja ärsykkeisiin eri tavoin. Kun tietty osa aivoista on aktiivinen, pumppaa kehomme myös siihen aivojen osaan enemmän verta. Etuaivolohko on kirjassa nimetty “ihmiseksi”, joka toimii rationaalisesti faktojen ja logiikan ohjaamana. Aivojen limbisessä osassa on "simpanssi". Simpanssi on alkukantainen, jota ohjaa tunteet ja vaistot. Päälaenlohkossa on "tietokone", jossa on muun muassa muisti ja uskomukset. Simpanssi ja ihminen käyvät jatkuvaa taistoa ja sisäistä keskustelua. Simpanssi on vahva. Se on laiska ja mukavuudenhaluinen. Se toimii vastoin omaa parastaan ja on aivojemme “ihmistä” vahvempi osa.

Jokainen meistä on varmaan joskus käynyt sisäistä taistelua itsensä kanssa. Lähdenkö lenkille vai jäänkö sohvalle? Teenkö kotityöt vai elänkö sotkun keskellä? Haluaisin siistin kodin ja lenkkeilystä hyvän olon, mutta en kuitenkaan jaksa, eikä oikein huvitakaan lähteä. Oikeastihan on enemmän kuin ok olla tekemättä yhtään mitään. Toisaalta kaikkea ei voi kuitenkaan toistuvasti lykätä tai jättää tekemättä. Ja täysi tekemättömyys on itse asiassa yllättävän vaikeaa. Tällaistahan tämä päänsisäinen keskustelu usein on. Ihmismieli ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta kirja on toiminut minulle hyvänä työkaluna kyseenalaistaa omia ajattelu- ja toimintamallejani.

Laiskuus voi johtaa luoviin ratkaisuihin

Kuten muillakin, on minullakin toisinaan paha tapa selata älylaitettani aivottomana täyttääkseni arjen tylsiä hetkiä. Tänäänkin sisäinen “simpanssini” kaipasi viihdykettä ja sitähän minä sille annoin. Täyttäessäni aivojeni ja arjen rauhaa sosiaalisen median mukanaan tuomalla turhuudella, törmäsin videoon AI Chat GPT:stä. Edellä mainittu on tekoäly(sovellus), jolla tuntuu olevan vastaus lähes kaikkeen. Tätä tekoälyä voi käyttää esimerkiksi esseen kirjoittamiseen tai miksikäs ei vaikka blogitekstinkin.

Sisäinen laiskuuteni, väsymys ja mukavuudenhaluisuus nostivat päätään. Olisipa kivaa päästä mahdollisimman helpolla. Utelias ja oppimishaluinen ihmisyyteni myöntyi mukaan, mitähän tästä saisin aikaan. Ja ei kauaakaan, kun kävin keskustelua tekoälyn kanssa.

Kyllä, otin sovelluksen testiin. Oikeasti halusin nähdä, millaista sisältöä tekoäly pystyy tuottamaan. Tällä botilla tuntui olevan vastaus lähes kaikkeen ja tovin kyselyn jälkeen sain ajatuksen, voisiko tekoäly auttaa meitä ihmisiä tekemään älykkäitä ja hyvinvointiamme tukevia valintoja? Aiheena tietenkin taloudenhallinta ja raha. Hypätään siis keskusteluun ja kysymyksiin, joita tekoälylle esitin.

TEKOÄLY TIETÄÄ, ETTÄ IHMINEN ON MONIMUTKAINEN TUNTEIDENSA VUOKSI (MUTTA TÄMÄKIN TIETO ON IHMISILTÄ LÄHTÖISIN)

Ensin pyysin tekoälyä kirjoittamaan tekstin siitä, miksi taloudenhallinta on useille ihmisille vaikeaa ja millaisia ratkaisuja tekoälyllä olisi tarjota ongelmien ratkaisemiseksi (käännetty englannista suomeksi):

"Henkilökohtainen taloudenhallinta on monimutkainen ja vaikea tehtävä monille ihmisille. Se vaatii syvää ymmärrystä omasta käyttäytymisestä, psykologiasta ja päätöksentekoprosesseista. On useita syitä, miksi henkilökohtaisen taloudenhallinta on vaikeaa, ja sen haasteet johtuvat pitkälti ihmismielen monimutkaisuudesta. Ihmisillä on yleensä taipumus tehdä päätöksiä tunteidensa eikä logiikan perusteella. Tämä emotionaalinen harha voi johtaa irrationaaliseen päätöksentekoon taloudellisissa asioissa. Jotkut ihmiset voivat esimerkiksi tehdä impulsiivisia ostoksia, joihin heillä ei ole varaa vain tunteakseen olonsa hyväksi sillä hetkellä. Toiset saattavat välttää tärkeitä taloudellisia päätöksiä, koska he pelkäävät seurauksia.”

Tekoälyn kertaamat asiat ovat tuttua kauraa, onhan sen keräämä tieto meiltä ihmisiltä lähtöisin. Ihmismieleen ja ihmisyyteen syventyessäni olen ymmärtänyt tunteidemme monimutkaisuuden lisäksi myös sen, kuinka yksinkertaisia toisaalta olemme. Tavat, rutiinit ja uskomukset ovat juurtuneet meihin syvästi. Toistamme siis pitkälti samoja kaavoja, sitä kuitenkaan tiedostamattamme. Kyllä, tarvitsemme tapoja ja rutiineja. Ne tuovat turvaa ja tukevat hyvinvointia. Mutta jos arjessa toistuvat rutiinit ja tavat ovat meille haitallisia, niin lopputuloskin on sen mukainen.

Rutiinit, kaavat ja toistuvat tavat pätevät myös rahan käyttöön ja taloudenhallintaan. Niin kauan, kuin emme tiedosta toistuvia tapojamme ja rutiinejamme, emme ihmisinä myöskään kykene tekemään itsellemme parempia valintoja. Saatamme tiedostaa ongelman olemassaolon, mutta emme vain osaa valita ja toimia toisin. Yksilön resurssit eivät myöskään välttämättä riitä parempien valintojen tekemiseen.

Halusin siis selvittää, onko tekoälyllä tarjota tähän ratkaisua (kuva alla).

Tekoäly voi ennustaa ihmisen käyttäytymistä. Ainakin melkein.

Kysyin tekoälyltä pystyykö se ennustamaan ihmisen käyttäytymistä, jos sille syöttää dataa siitä, miten ihminen on aiemmin käyttäytynyt. Vastaus oli pitkälti odotusteni mukainen eli kyllä, mutta ihmisen käytöstä ei voi täysin ennustaa sen monimutkaisuuden vuoksi. Halusin tietää lisää. Kysyin tekoälyltä pystyykö se laatimaan henkilökohtaisen taloudenhallinnan suunnitelman, joka ottaa huomioon mieltymykseni ja tarpeeni syöttämäni datan perusteella. Tähänkin kysymykseen vastaus oli odotusteni mukainen, kyllä.

Tekoäly kertoo pystyvänsä ottamaan huomioon annetun datan perusteella käyttäytymismallini, mieltymykseni sekä tarpeeni, ja näiden mukaan antamaan suosituksia siitä, kuinka voin vähentää kulutustani, kasvattaa säästöjä ja sijoittaa tulevaisuudessa. Tekoäly siis kykenisi laatimaan minulle henkilökohtaisen suunnitelman taloudellisten tavoitteideni saavuttamiseen ottaen huomioon aiemmat kulutustottumukseni ja mieltymykseni.

Jatkoin keskustelua ja selvitin lisää sitä, miten tekoäly voisi auttaa ihmisiä taloudenhallinnassa.

Tekoäly on työkalu, joka auttaa budjetoimaan, antaa sijoitusneuvontaa, auttaa velkojen hallinnoinnissa ja talouden suunnittelussa, sekä taloudellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tämähän on ihan loistavaa! Eikö?

kaikkeen, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, liittyy aina MUTTA

Jotta en tekisi tästä liian hyvältä kuulostavaa, on mainittava iso tekoälyn käyttöön liittyvä mutta. Mutta olisitko valmis luovuttamaan tekoälylle kaiken sen tiedon, joka arkeesi liittyy. Sen, mistä olet ostanut, mitä olet ostanut, milloin olet ostanut, paljonko tuloja sinulla on ollut, mistä tulosi tulevat, paljonko rahaa siirtyy pankkitiliesi välillä jne.?

Niinpä, mutta koska elämme jo maailmassa, jossa jaamme arkemme tapahtumat, sijaintimme, ruokavaliomme, liikuntatottumuksemme ja lähes kaiken somen välityksellä, miten tämän datan syöttäminen eroaa jo kaikesta siitä tiedosta, jonka annamme muiden saataville? Siten, että kyseessä on raha. Raha, joka on elämämme hallitsevin yksittäinen tekijä. Se, joka mahdollistaa meille niiden asioiden tekemisen, joita haluamme tehdä. Raha, joka on nyky-yhteiskunnassa elämisen perusedellytys. Raha, jonka hallitsemista meistä vain harvoille on opetettu.

Tekoälyllä ei ole pahat mielessä, eihän sillä ole mieltäkään

Keskustelun lopussa tekoälyn esittämä vakuuttelu ei vahvistanut uskoani sen luotettavuuteen, mutta itseasiassa tekoäly itsessään ei ole niin suuri riski, kuin kuvittelemme. Suuremman riskin muodostavat ihmiset, jotka voivat kaapata tekoälylle luovutetut tiedot. Iowalaisessa yliopistossa on tutkittu tekoälyn älykkyyttä ja maailman älykkäinkin tekoäly on tuon tutkimuksen mukaan rinnastettavissa kyyhkysen älykkyyteen. “Evil genius AI”, joka hyökkää ihmiskuntaa vastaan ei siis vielä ole ajankohtainen huolenaihe.

Koska tekoälyn tarjoama apu taloudenhallintaan tuntuu helpolta ja saumattomalta, on helppoa sortua ajattelemaan, että tämä työkalu auttaa taloudenhallinnassa tai tämän avulla kasvatan jo olemassa olevaa omaisuuttani eksponentionaalisesti miljooniin. Mutta ei. Koska kyseessä olemme me, monimutkaiset yksilöt, on tekoälyn luoman suunnitelman noudattaminen helpommin sanottu, kuin tehty.

En usko, että tekoäly pystyy tarjoamaan saumattomia ratkaisuja taloudenhallinnan haasteisiin tai varallisuuden kasvattamiseen, mutta olisiko tässä kuitenkin pienen pieni mahdollisuus oppia ymmärtämään itseään ja omia käyttäytymismallejaan paremmin ja siten muuttamaan tapojaan? Tai, entä jos saisimme valjastettua tekoälyn älykkään päätöksenteon tueksi?

Loppujen lopuksi ihminen on viisas. Viisaampi kuin tekoäly. Tekoälyn tarjoamat helpot ratkaisut tuntuvat kieltämättä houkuttavalta. Mutta, jos etsimme jokaiseen ongelmaamme helpoimman ratkaisun ja hylkäämme itsellemme luontaisen uteliaisuuden, sekä vältymme virheiden mukanaan tuomilta opeilta, emme pian olekaan enää kovin viisaita.

Päädyin siis kuitenkin kirjoittamaan tämän blogitekstin itse, vaikka tekoälyn tarjoama helppous tuntuikin kovin houkuttavalta ja olisi ehkä tähän väsymyksen aaltoon ollutkin ihan hyvä, mutta liian kyseenalainen ratkaisu.

-Annika

Tämän blogin kirjoittaja on kiinalaiselta horoskoopiltaan apina. Toisinaan laiska, yleensä utelias ja erittäin kekseliäs taloudenhallinnan taituri, jonka pohdintoja pääset aktiivisesti lukemaan ja seuraamaan täältä.