Look around.
All that clutter used to be money.
All that money used to be time.

Ajattele, jos voisit palauttaa kauppaan mitkä tahansa omistamasi tavarat, ja saisit niistä saman summan rahana kuin mitä olet niistä joskus maksanut. Ajatus on oikeasti aika mullistava. Jokainen käyttämättä jäänyt kuppi, vaatekaapin virheostos ja komeron perälle unohtunut laite olisi yhtäkkiä rahanarvoista tavaraa! Voisit tavallaan palata hetkeen, jolloin teit ostopäätäksen, ja valita nyt toisin.

Voin kertoa, että ainakin minulla peiliin katsomisen paikka olisi erityisesti vaatehuoneessa, mutta myös astiakaapissa. Autotallin hyllyilläkin on varmasti lukuisia ”en mä tätä tarvinnutkaan” -esineitä. Kyllä kuulkaa äkkiä tyhjentyisivät nurkat tavaroista! En epäröisi hetkeäkään, jos voisin vaihtaa tupperware-kipot lippuun Rahamedian Taloudellisen vapauden iltaan.

Väitän, että kaappien tyhjentäminen tuntuu haastavalta juuri siksi, että tiedostamme, kuinka paljon rahaa (eli aikaa) näihin turhakkeisiin on laitettu. Tuo laukku jäi käytämättä. Tämän kirjan olisin yhtä hyvin voinut lainata kirjastosta. Nuo kalliit rintsikat puristavat, eivätkä koskaan tulleet käyttöön. Nyt näistä mikään ei ole kirpparilla minkään arvoinen, sillä kaikilla muillakin on liikaa käyttämättämiä laukkuja, kerran luettuja kirjoja ja epäsopivia rintsikoita. Ehkä tässä vilahtaa häpeäkin: että tuli tämmöinenkin ostettua enkä edes käytä. Ostomokia on syytäkin tutkia kriittisellä silmällä, katuakin.

Ehkä jalat tottuvat huonoihin kenkiin?

Viime vuonna osallistuin omasta mielestäni ihan menestyksekkäästi Viiden vaatteen vuosi -haasteeseen. Jaoin ajatuksia siitä Instatililläni kuukausittain ja kokosin lopulta blogitekstiksi. Haaste opetti tekemään entistäkin punnitumpia vaatehankintoja, ja viisi uutta vaatetta oli ehdottomasti tavoitteeni myös tälle vuodelle. Toisin kävi! Laskin juuri vuoden uudet hankintani, ja niitä oli 11 kappaletta. Olen siis kuluttanut myös jo ensi vuoden planetaarisen vaatebudjettini!

Hullaannuin kotimaisen merinobrändin outletissa alkuvuodesta, ja ostin kerralla neljä neuletta ja pipon. Lisäksi ostin kesällä alesta mekon ja T-paidan, ja vielä loppuvuodesta kahdet paljasjalkakengät. Näiden lisäksi alla oli jo yhdet talvikengät, jotka osoittautuivat jalalle huonoksi pidemmillä kävelyillä. Voi, kunpa voisinkin palauttaa ne nyt kauppaan täydellä hinnalla, niin sen totisesti tekisin! Sen sijaan säilön ne kenkäkaapin ylähyllylle ja ajattelen, että ehkä käytän niitä vielä. Ehkä jalkani tottuvat? Ehkä en kävele niillä kovin pitkästi? Ehkä… mitääääh?!

Kirppistulo ei ole lisätuloa vaan tappioiden minimoiNTIA

Lopuksi vinkki, jonka olen todennut toimivaksi jo vuosien ajan. Joulun alla ihmisten turhakeostot ovat huipussaan, joten sitä kannattaa halutessaan hyödyntää. Minulla on ollut tapana ottaa kirppispöytä joulun alla. Tein sitä jo silloin, kun second-hand-joululahjoista ei puhunut kukaan, mutta pistin merkille, että erityisesti uudenveroiset kirjat ja nurkkiin pölyttymään jääneet tuikkukipot (osa myös lahjaksi saatuja) sekä siistit lelut menivät joulun alla kuin kuumille kiville – joululahjoiksi, oletan. Joulun alla ihmisillä on lompakko auki, ja se näkyy myös kirppiksillä.

Tehdään se nyt kuitenkin vielä selväksi: kirppistulo ei ole lisätuloa. Kirppistulo on lisätuloa vain silloin, jos onnistut saamaan enemmän rahaa kuin mitä olet alunperin tavaraan laittanut (tämäkään ei toki mahdotonta ole yksittäisen tavaran kohdalla). Jos ostat tonneilla vaatteita ja saat 300 euroa kirppistuloa, tämä ei ole lisätuloa. Pikemminkin puhutaan tappioiden minimoimisesta.

Jos nyt argumentoit, että sinä ostat vain tarpeeseen, onnittelut. Olen ehkä länsimaiden ainoa ostopäätöksissään täysin rationaalinen ihminen. Ja meille lopuille: se, että muutkin mokaa, ei kuitenkaan ole syy painaa omia mokiaan villaisella ja olla reflektoimatta niitä. Muistetaan, että jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme neljä maapalloa.