Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta edelleen on työnsarkaa taloudellisen tasa-arvon saavuttamisessa miesten ja naisten välillä.

On ymmärrettävää, että muutos on hidasta eikä se tapahdu hetkessä. Vasta 1930-luvulla naiset vapautettiin Suomessa miehen holhouksestaja heille annettiin oikeus omaan omaisuuteen. Siinä vaiheessa miehet olivat ehtineet jo jonkin aikaa ottaa etumatkaa työelämässä ja omaisuuden kerryttämisessä.

Mitä meidän naisten sitten tulisi tehdä, jotta saavuttaisimme taloudellisen tasa-arvon? Juuri sitä halusin tässä kirjoituksessa pohtia ja tahtoisinkin kuulla teidän lukijoiden ajatuksia siitä, miten me voimme omalla tekemisellämme saavuttaa taloudellisen tasa-arvon Suomessa.

Tämän hetken tilastoja

Vuonna 2018 tilastojen mukaan naisten työeläke oli vain 68 prosenttia miesten työeläkkeestä. Ero on valtava. Miesten suurempaan eläkkeeseen vaikuttaa miesten parempi palkkataso sekä pidempi työura. Perheessä nainen on useimmiten se, joka jää kotiin hoitamaan lapsia, ja kärsii siitä taloudellisesti eläkkeellä.

Tuosta edellä olevasta lauseesta saattaa jollain nousta niskavillat pystyyn. Kyllähän se lapsiin käytetty aika on sijoitus, tai näin olen kuullut sanottavan, sillä omakohtaista kokemusta asiasta ei ole 😊 Enkä haluakaan vähätellä perheeseen käytetyn ajan tärkeyttä. Haluan vain tuoda esille sen, että se on usein yksi syy naisten heikompaan taloudelliseen tilanteeseen, ja olisi syytä pohtia, voisiko asialle tehdä jotain.

Ymmärrän ajatuksen, että perhe on rahaa arvokkaampaa. Se on melko itsestäänselvää, joten mielestäni siitä ei ole kyse, että naisten pitäisi olla kotona lasten kanssa vähemmän aikaa ja keskittyä vain tekemään uraa. Sen sijaan, kyse on siitä, että jo aikaisessa vaiheessa olisi tärkeä tiedostaa kotona olon vaikutus omaan eläkkeeseen ja tehdä taloudellinen suunnitelma,miten se ei vaikuttaisi niin epätasa-arvoisesti miehen ja naisen väliseen taloudelliseen tilanteeseen siinä hetkessä ja tulevaisuudessa.

Eläkkeen lisäksi naiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa työsuhteeseen liittyen. Naiset työskentelevät noin kaksi kertaa enemmän osa-aikaisissa tai määräaikaisissa työsuhteissa. Lisäksi naisten ansio kokoaikatyössä on noin 16 prosenttia miesten ansiota pienempi.

Työnsarkaa siis riittää. Mutta mistä aloittaa?

Miten saada naisia parempipalkkaisiin ammatteihin?

Yksi suuri syy naisten huonompaan eläkkeeseen on naisten työskentely matalapalkkaisilla aloilla, kun taas miehet luovat enemmän uraa parempi palkkaisissa töissä.

Suomessa on vahvana jaottelu naisten ja miesten töihin. Mielestäni tästä leimasta pitäisi pyrkiä eroon joka ammatissa. Naisia pitäisi rohkaista kouluttautumaan korkeampipalkkaisille aloille (=miesvaltaisille aloille) ja myös toisinpäin. Olisi mahtavaa nähdä enemmän miehiä esimerkiksi hoitotyön parissa. Mielestäni työyhteisöt kaipaavat monipuolisuutta eivätkä niin sukupuolittuneita työpaikkoja.

Miten sitten saada rohkaistua nuoria miettimään laajemmin omia koulutusmahdollisuuksiaan? Esimerkin voimalla. Mielestäni kouluihin pitäisi saada puhumaan nuoria naisia tyypillisiltä miesvaltaisilta aloilta, kuten esimerkiksi rakennus- ja IT-alan parista.

Tunne oma arvosi

Olen monesti lukenut eri lähteistä, että miehet pyytävät hanakammin palkankorotusta kuin naiset. Totta kai tämä vaikuttaa myös siihen, että miehet ansaitsevat parempaa palkkaa esimerkiksi täysin samasta työstä kuin naiset.

Toisaalta luin myös Kaleva.fi-sivustolta feministitutkija Saara Särmän haastattelun, jossa hän kertoo lukeneensa tutkimuksesta, jossa todetaan naisten kyllä pyytävän palkankorotusta yhtä usein kuin miehet, mutta lopputulos on miesten kannalta parempi. ”Briteissä tehtiin tutkimus, jonka mukaan naiset pyytävät, mutta eivät saa. Jenkeissä, Harvardin yliopistossa, tutkittiin sitä tapaa, millä pyydetään. Miehet perustelivat palkankorotuksen tarvetta omalla erinomaisuudellaan, mutta naisten piti paketoida se yhteiseksi hyväksi. Se on tosi kiinnostavaa.”

Lisäksi Särmä huomauttaa, että naiset tekevät enemmän pätkätöitä, ja siitä asemasta on vielä haastavampaa lähteä pyytämään palkankorotusta.

Koen itse, että naisilla pitäisi olla enemmän uskoa omaan tekemiseen ja parempi työitsetunto. Kunnianhimo nähdään liian miehisenä piirteenä. Särmä sanoikin haastattelussa oivan esimerkin USA:n presidentiksi pyrkineestä Hillary Clintonista: ”Hillary Clinton on hyvä esimerkki naisesta, jota sanottiin patologisesti kunnianhimoiseksi. Eihän kukaan, joka pyrkii USA:n presidentiksi, voi olla kunnianhimoton, mutta hänen kohdallaan sitä pidettiin sairaana. Samat määreet, jotka miesten kohdalla ovat hienoja, ovatkin naisten kohdalla jotain aivan kauheaa.”

Kunnianhimo ei sulje pois empatiakykyä ja pehmeyttä. Kuten rahasta puhuminen tai paremman taloudellisen tilanteen tavoittelu ei tee automaattisesti ihmisestä ahnetta.

Tasa-arvoparisuhteen talousasioissa

Perinteiset roolit ovat olleet, että mies tuo rahan taloon ja nainen budjetoi jahallitsee kuluja. Onneksi perinteiset roolit ovat murtumassa, mutta näen perinteistä jakoa edelleen paljon myös nuorien keskuudessa.

Meillä naisilla on iso rooli tasa-arvon saavuttamisessa, ja niin kauan kuin sijoittaminen perheessä kuuluu vain miehelle ja talouden budjetointi naiselle, ollaan kaukana tasa-arvosta. Nämä opit kun yleensä siirtyvät sitten vielä omille lapsille. Onkin tärkeää olla roolimallina omille lapsille.

Taloudellisen tasa-arvon opettaminen lapsille on vanhempien vastuulla. Parhaana oppina toimii esimerkkinä oleminen.

Mahdollisesti omille tuleville lapsilleni haluan opettaa,että kotityöt kuuluvat yhtä paljon pojille kuin tytöille. Tilastokeskuksentekemän tutkimuksen mukaan (vuodelta 2014) tytöt tekevät selkeästi enemmänkotitöitä kuin pojat: ”Peruskoulua käyvät tytöt tekevät kotitöitä lähes kaksinkertaisen määrän poikiin verrattuna. Lukioiässä ero on kasvanut jo kolminkertaiseksi.”

Jo nuoresta pitäen lapsille opetetaan sukupuolittuneita rooleja taloudenhoidossa. Uskon, että tasa-arvon saavuttamisessa tärkeää roolia näyttelevät jo nuorena opitut roolit kotoa. On tärkeää rohkaista nuoria naisia ja tyttöjä näkemään mahdollisuuksia perinteisten naisvaltaisten alojen ulkopuolelta sekä opettaa tasa-arvoa jo kotona omalla esimerkillään.

Kaikista tärkeintä on esimerkin voima

Kaikista tärkeintä muutoksen saamiseksi on esimerkin voima ja asioista ääneen puhuminen. Kun naiset puhuvat enemmän rahasta ja sijoittamisesta, väistämättä useammat myös kiinnostuvat aiheesta. Kun puhumme siitä, myös lapset saavat hyvää esimerkkiä ja kokevat sijoittamisen luonnollisena asiana.

Sen sijaan että vain kommentoimme Facebook-ryhmissä, puhutaan rahasta, palkoista ja sijoittamisesta myös lähipiirin kanssa. Vaikka se alkuun saattaisikin tuntua oudolta aiheelta, voisin melkein vannoa, että kyllä sieltä lähipiiristä löytyy joku, jota kiinnostaa keskustella aiheesta.

Itse olen kokenut erittäin tärkeäksi puhua näistä asioista ääneen ja tällä tavalla saanut monet lähipiiristä kiinnostumaan oman talouden hallinnasta sekä sijoittamisesta. Lisäksi olen saanut niin kutsuttuja "rahakavereita", joiden kanssa sparrailla asian tiimoilta.

Mikäs sen upeampaa kuin näyttää tulevalle sukupolvelle mallia, että naisetkin puhuvat sijoittamisesta ja ettei naisten kunnianhimo työrintamalla tee naisesta miehistä, vaan yksinkertaisesti naisen, joka tuntee oman arvonsa.

Kysymys kuuluukin, miten sinä aiot edistää taloudellisen tasa-arvon toteutumista suomessa?

• Johanna