[et_pb_section fb_built="1" _builder_version="3.23.3"][et_pb_row _builder_version="3.23.3"][et_pb_column type="4_4" _builder_version="3.23.3"][et_pb_text _builder_version="3.23.3"]

Kiinnostuin asuntosijoittamisesta muutamia vuosia sitten. Olin tuolloin kolmekymppinen ja aktiivista työelämää taustallani jo kymmenkunta vuotta. Olin tottunut elämään palkkapäivästä palkkapäivään ilman, että otin huolta huomisesta. Työkokemuksen ja palkkatason kasvaessa myös elintasoni kasvoi ja elämästä nautiskeleminen lisääntyi muun muassa ulkomaanmatkojen, vaateostosten ja ravintolaillallisten muodossa. Rahaa paloi, mutta se ei minua haitannut, kunhan sain laskut maksettua, asuntovelkaa lyhennettyä ja jonkin verran säästettyäkin.

IHMINEN YLI LAIDAN!

Työssäni rekrytointikonsulttina joitakin vuosia sitten havahduin ensimmäisiä kertoja kunnolla pohtimaan tulevaisuuttani ja sitä, mitä tapahtuu jos elämä ei kantaisikaan kulkijaa niin kuin olin suunnitellut. Näin useita esimerkkejä pitkäaikaistyöttömistä, jotka olivat aiemmin olleet työelämässä hyvissä asemissa, mutta sittemmin syystä tai toisesta tippuneet työelämän laidalta. Monien näiden ihmisten talous oli joutunut koville, varsinkin jos he eivät laskeneet elintasoaan tarpeeksi nopeasti työttömyyden alkaessa. Mieleeni muistui lapsuuteni 90-luvun laman aikana, jolloin näin mitä tapahtuu, kun työmarkkinat ja taloustilanne keinuvat ja heittävät ihmisiä yli laidan. Tuolloin näin työuupumuksia ja taloudellisia romahduksia myös lähipiirissäni.

Näistä huomioista ja muistoista syntyi ensimmäinen motivaatiotekijäni sijoittamiseen: halu välttää epävarmuutta. Mitä tapahtuisi, jos oma urani katkeaisi työttömyyteen tai sairastumiseen? Tai jos perheessäni tapahtuisi jotain odottamatonta, joka vaatisi taloudellista panostusta tai työelämän ulkopuolelle astumista? Ymmärsin, että en ollut siihen asti tehnyt elettäkään siltä varalta, että turvaisin taloudellisen tulevaisuuteni, jos oman asunnon hankintaa ei lasketa. Aloin pohtia, miten voisin tänä päivänä varmistaa paremmin sen, että minulla ja perheelläni on taloudellisesti mahdollisuus pärjätä tulevaisuudessa, tilanteesta riippumatta.

90 000 TUNTIA ELÄMÄÄ

Toinen motivaatiotekijäni sijoittamiseen on halu saada valinnan vapaus ja aika takaisin omiin käsiini. Työelämässä vaihdamme aikaamme rahaan joka päivä. Kun olemme palkallisina työelämässä, tanssimme muiden tahdissa, säännöillä ja aikataulussa. Vietämme elämämme aikana työssä noin 90 000 tuntia. Kahdeksan tunnin päivät venyvät työmatkojen myötä helposti lähes kymmenen tuntisiksi ja hereilläoloajastamme jää perheen kanssa vietettäväksi vain muutama vaivainen tunti vuorokaudessa. Meillä on 25 lomapäivää vuodessa, jotka eivät useinkaan riitä palauttamaan voimavarojamme hektisessä elämänrytmissä. Huolestuttavinta tässä yhtälössä on se, että vain osa meistä aidosti viihtyy työssään. Teemme työtä, jotta saisimme rahaa, mutta meille ei jää aikaa tehdä juurikaan mitään muuta elämässämme. Kun sitten liki 70-vuotiaana eläköidymme, saamme eläkettä, joka on reilusti totuttua ansiotasoamme pienempi. Tuossa vaiheessa elämäämme meillä olisi aikaa, mutta ei välttämättä ole enää rahaa ja terveyttä.

VAPAUS KOKEILLA SIIPIÄÄN

Vaikka nautin työskentelystä ja haasteista työssä, haluan sen olevan oma valintani, millaista työtä teen ja kuinka paljon sitä teen. En halua tehdä töitä vain siksi, jotta eläisin, vaan siksi, että nautin työstäni. Taloudellisen tulevaisuuden turvaaminen sijoittamalla antaa minulle mielenrauhan lisäksi vapautta valita työelämässä esimerkiksi niitä tehtäviä, jotka motivoivat mutta eivät välttämättä ansiotasoltaan riitä turvaamaan totuttua elintasoa. Taloudellinen varmuus antaa myös vapautta kokeilla siipiään yrittäjänä tai freelancerina. Yrittäjyyden aloittaminen taloudellisesti turvatussa tilanteessa on paljon helpompaa silloin, kun ei tarvitse miettiä mistä perheelleen seuraavan ruuan kustantaisi. Taloudellinen turva mahdollistaisi myös lyhennetyn työviikon tekemisen sekä ajan ottamisen itsestäni huolehtimiseen ja parempaan läsnäoloon perheeni tai ystävieni kanssa. Mitä paremmin pystyn turvaamaan omani ja perheeni taloudellisen vakauden, sen rauhallisemmin mielin voin yöni nukkua sekä pysyä oman elämäni ja urani kipparina.

Tulen kertomaan tarkemmin matkastani asuntosijoittajana Suomessa ja Englannissa tulevissa blogikirjoituksissani. Laitathan blogini seurantaan, jos aihe kiinnostaa!

Lisäksi, jos kaipaat motivaatiota sijoittamisen aloittamiseen, tässä sinulle kirjasuositus:

• Rich Dad Poor Dad: What The Rich Teach Their Kids About Money – That the Poor and Middle Class Do Not! [Robert T. Kiyosaki, Tim Wheeler] 

[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]