Missä tilanteessa elän nykyisin?

Lyhyesti; olen 31-vuotias, parisuhteessa, neljäs lapsi tulossa, kokopäivätyössä pankissa ja opiskelen oikeustradenomiksi. Kalenteri on niin sanotusti täynnä, milloin vanhempainiltaa, milloin ylitöitä, milloin sosiaalisuuksia, useimmiten deadlineja. Jään lokakuussa äitiyslomalle, joulukuussa syntyy vauva, ja sitä ennen puserran koulun (opinnäytetyötä vaille) valmiiksi 1,5 vuoteen.

Vuosien kituuttamisen, huolien, rahasta aiheutuvan stressin ja ahdistuksen sekä laskupinojen jälkeen koen edelleen päivittäin suurta helpotust siitä, mihin saakka olen niistä päivistä päässyt. Helpotusta suurempana tunteena on silti kiitollisuus. Tällä hetkellä minulla on kaikki mistä vielä neljä vuotta sitten haaveilin; koulupaikka, vakituinen työpaikka sellaisessa työssä josta nautin, onnellinen parisuhde sekä säästöjä ja sijoituksia siten, että voin elää ihan hyvää taloudellista elämää. Näiden lisäksi vielä hyvä terveys, ihanat ja terveet lapset sekä rakkaat vanhemmat sekä sisarukseni perheineen.

Mitä tämä on vaatinut?

Suunnitelmallisuutta, päättäväisyyttä, sitkeyttä ja helkkarin hyvää aikatauluttamista. Pitkiä päivä, työhakemuksia, pääsykokeita ja pettymyksiä. Esimerkiksi hain kouluun viisi kertaa, ja kuudennella kerralla pääsin opiskelemaan. Kaksi kertaa yhteiskuntatieteelliseen, kaksi kertaa oikeustieteelliseen, ja kaksi kertaa ammattikorkeaan. Nykyään opiskelen ammattikorkeassa oikeustradenomiksi, tavoitteena valmistua viimeistään kahdessa vuodessa. 

Tämä on vaatinut myös oman talouden opettelua ja tuntemista, budjetointia, erehdyksiä, ylilyöntejä, heittäytymistä ja uusien asioiden vastaanottamista. Ennen kaikkea vanhojen tapojen hautaamista ja uusien opettelua (on muuten pirun vaikeaa!). Omien tavoitteiden realistista tarkastelua ja uusimista. Olen myös käynyt henkilökohtaisen varallisuusvalmennuksen varallisuusvalmentaja Minna Nikulan opissa, josta oli aivan superpaljon apua! Parhaiten sijoitetut sataset ehdottomasti. Todella valaisevaa ja tärkeää saada toisen, ulkopuolisen henkilön näkökulma omaan taloudelliseen tilanteeseen, ja herättelemään ja ravistelemaan näkemään uusia asioita ja tapoja toimia. 

Haluaisin, että tarinaani voi samaistua, ja ainakin omasta mielestä se on helpompaa silloin, kun numerot ovat esillä.

Mikä on taloudellinen tilanteeni nyt?

Tällä hetkellä tilille tulee kuukausittain nettona noin 2600 euroa (palkka + lapsista tulevat tuet). Säästän kuukaudessa sellaisen 300-600 euroa, vähän riippuen tilanteesta ja muista menoista. Automaattisesti tuosta summasta menee tällä hetkellä 100 euroa suoraan kahteen eri rahastoon, ja loput katson aina itse mihin laitan. Hyvä nyrkkisääntö on, että nettotuloista laittaa säästöön vähintään 10 prosenttia, ja se laitetaan heti kun raha kilahtaa tilille. Ei vuokranmaksun jälkeen, ei puhelinlaskun jälkeen, ei tyttöjen illan, ruokakaupan, shoppailun ja suoratoistopalveluiden jälkeen. Heti. 

Olen siitä neljän vuoden takaisesta 15 euron ensimmäisestä kuukasisäästösummasta päässyt sen verran pitkälle, että tässä kuussa varallisuuteni ylitti ensimmäisen kerran 30 000 euron rajan. Niistä sijoituksissa on sellanen 26 000 euroa, ja tilillä loput. Summa vähän vaihtelee markkinatilanteen mukaan. Olen ottanut pienen sijoituslainan, ja olen myös sijoittanut opintolainan viime vuodelta, joten yllä mainittu summa ei siis ole nettovarallisuuteni arvo (varat-velat), vaan ainoastaan varat. Mikä tähän on johtanut? Vastaus on yksinkertainen. Aloittaminen.

Täytyy sanoa, että mietin pitkään miten tarkkaan ja avoimesti haluan jakaa raha-asioitani täällä. Tavoitteeni tämän blogin suhteen on kuitenkin avoin rahapuhe, rahatabujen rikkominen sekä muiden motivoiminen ja inspiroiminen, joten siksi päädyin kertomaan avoimesti raha-asioistani. Haluaisin, että tarinaani voi samaistua, ja ainakin omasta mielestä se on helpompaa silloin, kun numerot ovat esillä.

Tavoitteeni

Pitkällä aikavälillä tavoittelen taloudellista vapautta. Sitä, että passiiviset tulot sijoituksista kattavat kaikki kuukausittaiset menot jättäen vielä reilusti käyttövaraa. Tästä voisin kirjoitella myöhemmin lisää. Lyhyen aikavälin tavoitteeni on ollut selkeä jo jonkin aikaa. Tavoitteeni on, että minulla on viimeistään 35-vuotis päivänä 100 000 euron varallisuus. Tähän on aikaa vajaa neljä vuotta ja olen laskelmani jo tehnyt. En ota asiasta stressiä, en piiskaa tai rankaise itseäni vaikken tähän pääsisikään, mutta vakaa aikomukseni on saavuttaa se.

Miksi tämä tavoite? Siihen on monta syytä. Ensinnäkin, ilman tavoitteita en pääse eteenpäin. Kun minulla on selkeät numeeriset tavoitteet, pystyn paremmin säästämään. Kun tavoite on selkeästi jäsennelty, on se myös mahdollista saavuttaa. Mitkään ”eläkeiässä olen rikas”-tavoitteet eivät kauheasti motivoi, koska siinä ei konkreettisesti tule esille, että mikä on rikas, ja milloin alkaa eläkeikä, vaan ne ovat jotain epämääräisiä asioita, jota ei voi mitata. Toiseksi, sanotaan että ensimmäinen 100 000 euroa on se kaikista vaikein.

Tämä on myös psykologinen tekijä itselle. Kun olen ylittänyt tällaisen vaikeaksi määritellyn seikan, saan huikean onnistumisen tunteen, ja se taas ruokkii uusia onnistumisia. Toki siinä välissä jokainen uusi säästetty tonni tuo minulle edelleen ison onnistumisen tunteen, ja nautin paljon siitä tunteesta, mitä rahan säätäminen ja sijoittaminen antaa. Kolmanneksi, miksi ei? Miksi en haluaisi varallisuuteni olevan 100 000 euroa? Raha itsessään ei ole minulle mikään tavoittelemisen arvoinen asia, vaan se mitä se mahdollistaa. En halua rahaa vain siksi, että minulla olisi rahaa, vaan vaurastuminen merkitsee minulle eräänlaista vapautta. Vapautta valita, vapautta laskuhuolista ja vapautta käydä kaupassa ilman laskinta.