Minusta tuntuu, että minulla ei juuri nyt ole mitään sanottavaa tai kirjoitettavaa. Ei hienoja ja koreita ajatuksia. Ei halua tai motivaatiota kirjoittaa tekstiä hakukoneoptimoidusti. Jatkuva kasvun tavoittelu ja kaiken mahdollisimman hyvin tekeminen tursuaa korvista ulos. Tällä tekstillä en halua palvella kenenkään tarpeita tai yrittää sanailla leikkisästi, yrittää osoittaa fiksuuttani tai osaavani kirjoittaa edes keskinkertaisesti. Kunhan vaan kirjoitan.

Tältä tuntuu motivaation puute.

Kuvittele (lue: tunne) miltä tuntuu mennä töihin samalla asenteella. Tosin varmuudella lähes jokainen tämän tekstin lukemaan päätynyt on joskus kokenut saman fiiliksen. Loppujen lopuksi työpäivä onkin ollut täyttä *askaa ja tuntunut 600 vuodelta kahdeksan tunnin sijaan.

Olen palaamassa työelämään elokuussa pitkien perhevapaiden jälkeen ja kynnys työhön palaamiseen on suuri. Kävin maanantaina keskustelemassa työpaikalla paluustani. Olen muuttunut ja kasvanut tämän perhevapaan aikana ihmisenä valtavasti ja oman kasvun ja muuttuneen maailmankatsomuksen myötä kykenin keskustelemaan kaikesta täysin eri tavoin, kuin olin ennen kyennyt. Uudenlaisella avoimuudella. Rohkenin jopa kehua itseäni ja pyytää palkankorotusta. Keskustelu pienensi työhön paluun kynnystä merkittävästi ja sai minut jopa odottamaan sitä, kuinka uusi minä pääsee valjastamaan osaamisensa käytäntöön. Kävimme läpi myös työyhteisöä ja työhyvinvointiin liittyviä asioita.

Jäin tapaamisen päätteeksi pohtimaan sitä, kuinka motivaation puutteesta “kärsivät” saisi motivoitumaan uudestaan työstään, jos hommat ei kiinnosta. Ja kuinka ollakaan sain tuta tämän motivaation puutteen, kun vilkaisin kalenteriin ja tajusin, että blogiinkin pitäisi kirjoittaa jotain. Kello on 22.08 tiistai iltana ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olisin nyt mieluummin nukkumassa.

Vaikka sänky kutsuukin minua jo enemmän kuin houkuttelevasti, päädyin tämän tekstin kirjoittamaan. Ihan hyvä suoritus sinällään, että olen päässyt jo tänne asti, koska ensimmäisen kuuden lauseen jälkeen minulla ei ollut vielä hajuakaan siitä, mistä tulen kirjoittamaan.

Miten motivoitua asioista, jotka eivät motivoi?

Takaisin motivaation puutteeseen. Luulen löytäneeni jonkin asteisen ratkaisun kroonisiin motivaatio-ongelmiin. Tai ei ehkä ratkaisua, mutta hyviä pointteja, jotka jokaisen vakavasta motivaation puutteesta kärsivän kannattaa lukea.

1. Jos työ on *askaa päivästä toiseen, niin kokeile tehdä huomenna jotain eri tavalla. Jos kyttäät pitkin päivää puhelinta ja odotat aina vain seuraavaa taukoa, niin kokeile jättää huomenna luuri kaappiin. Saattaakin tulla ihan eri hyvä päivä.

2. Elämä on valinta. Jos teet päivästä toiseen työtä vain rahan takia, niin muista hyvä ihminen, että sinä olet valinnut tehdä niin. Kukaan ei sinua siihen pakota. Kukaan ei sitä sinulta odota. Sinä voisit olla lähes missä tahansa tällä planeetalla, jos vain valitsisit niin. Valitse tänään siten, että huomenna ei harmita. Nyt tähän väliin voi viisastella elämän realiteetteja ja sitä, että eläminen pitää maksaa. Kyllä. Mutta rahaa voi tehdä myös tekemällä asioita, jotka kiinnostavat ja motivoivat. Eläminen maksaa myös muualla maapallolla ja sielläkin voi tehdä erilaisia asioita elättääkseen itsensä, jos on vain valmis näkemään vaivaa unelmiensa eteen.

3. Voit aina valita, miten suhtaudut asioihin. En puhu nyt mistään teennäisestä iloisena hyppelystä silloin, kun työ tuntuu kuralta, vaan siitä, että vaikka motivaatiota ei meinaa löytyä mistään, voit aina valita myös sen, kuinka siihen suhtaudut. “Miten voisin valjastaa tämän epämotivoivan *askalta tuntuvan työpäivän opettamaan minulle jotain itsestäni tai osaamisestani”. Ja tuon kysymyksen takaa saatatkin löytää sen, mikä oli hukassa.

Minä valitsin kirjoittaa tämän blogitekstin, en siksi, että oli pakko, vaan siksi, että minä olen valinnut tehdä tätä ja tätä minä haluan tehdä, vaikka tänään se ei kiinnostanutkaan pätkään vertaa. Mutta tein sen kuitenkin. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Tässä minä valjastan itseäni ja osaamistani löytäen sen mikä oli hukassa. Vaikka en sanaillut hienosti, en yrittänyt tämän enempää, en vääntänyt väen väkisin tai pakottanut mitään, niin opin ja oivalsin.

Toisinaan on hyvä mennä sieltä, missä aita on matalin, koska onhan enemmän kuin luonnollista, että motivaatio on joskus hukassa ja aina ei jaksa. Mutta jos tilanne toistuu päivittäin, on todennäköisesti parempi päästää irti ja keksiä jotain aivan muuta. Koska elämä on valinta ja vain sinä voit valita millaisten asioiden tekeminen on sinun aikasi arvoista.

Minulle tämän tekstin kirjoittaminen oli nyt juuri se, mitä tarvitsin.

P.S. jos haluat lukea oikeasti hyvän tekstin motivaation puutteesta, niin lue tämä.

-Annika (@annika.kajan)