Rahamedia

View Original

Mitä sitten kun sijoittaminen ei enää innosta?

Reilu kuusi vuotta sitten aloitin sijoittamisen asuntoihin sekä osakkeisiin. Useamman vuoden ajan sijoittaminen oli intohimo ja opiskelin aiheesta jatkuvasti lisää. Osallistuin kursseille, luin kirjoja, kuuntelin podcasteja ja kävin aiheeseen liittyvissä tapahtumissa sekä verkostoiduin ahkerasti. 

Tuli aloitettua myös rahablogin kirjoittaminen (2017) sekä perustettua Rahamedia (2019), jonka tavoitteena on nimenomaan levittää sijoittamisen ilosanomaa. Mutta entä mitä nyt, kun sijoittaminen ei enää innosta samalla tavalla? Oikeastaan nyt olen jonkinlaisessa tavoitteessa, sillä sijoittamisesta on tullut samanlainen rutiini, kuin töiden tekemisestä. Sitä on tehtävä, vaikka aina ei huvittaisi. 

Inflaation vaikutus sijoittamiseen

Kulut ovat nousseet viimeisen vuoden aikana reippaasti, ruokaan ja bensaan menee enemmän rahaa, ja nyt tänä keväänä alkoi myös korkojen tarkistus osassa lainoistani. Pelkästään viime kuussa yhden asuntolainan kuukausierä nousi melkein 200 euroa. On siis sanomattakin selvää, että sijoittamiseen ei jää niin paljon rahaa. 

Yksi osasyy sijoitusinnostuksen laskuun voi olla myös jatkuvasti tiukentuva budjetti kulujen nousun seurauksena. Kun budjetti tiukentuu, ei mahdollisuuksia sijoittamiseen ole enää samalla tavalla. Toisaalta taas tämän hetkinen maailman taloudellinen tilanne mahdollistaa hyviä tilaisuuksia sijoittajille, joten ei olisi lainkaan huono aika olla ostohousut jalassa.

Miten olen sopeuttanut budjettiani kulujen noustessa?

Sekä sijoitusten että tuhlauksen osuus on tasaisesti pienentynyt. En missään nimessä halua tinkiä vain tuhlaus budjetista sijoittaakseni edelleen saman verran. 

Kulut jatkavat vielä nousua, kun korot nousevat tänä vuonna. Yhdessä asuntolainassa onneksi loppuu korkosuojaus vasta 2024 syksyllä. Odotan myös sijoitusasuntojen hoitovastikkeiden nousevan, joten kaksi sijoitusasuntoa tulee menemään aika reippaasti pakkasen puolelle kaikkien kulujen jälkeen (verot mukaan lukien). 

Kaikki miinukset on katettava omasta pussista, joten voi olla, että rahastosijoittaminen saattaa jossain vaiheessa lakata kokonaan hetkellisesti. Sijoitusasuntojen kulujen maksaminen on kuitenkin myös sijoittamista, sillä kyllähän se kasvattaa varallisuuttani. 

Parin vuoden sisällä yksi tapa tasapainottaa talouttani on yhdistää sijoitusasuntojen lainoja ja neuvotella niihin uudestaan pidempi maksuaika jolloin kuukausikulut pienenevät. Tämä on kuitenkin edessä vasta aikaisintaan, kun viimeisenkin lainan korkosuojaus loppuu. 

Tällä hetkellä sijoittaminen ei juurikaan kiinnosta 

Sijoittaminen on minulle kuin ruuan laitto, arkinen askare, joka on tehtävä, vaikka ei huvittaisi. Tosin ruuan laittamiseen joudun käyttämään paljon enemmän aivokapasiteettia kuin sijoittamiseen. Sijoittaminen tapahtuu kuin itsestään. 

Tällä hetkellä en etsi uutta sijoitusasuntoa, koska taloudellinen tilanne ei sitä mahdollista. Nyt keskityn lyhentämään nykyisten sijoitusasuntojen lainoja. Tämän takia asuntosijoittaminen ei ole mielessäni. 

Olen automatisoinut kuukausisijoittamisen rahastoihin, joten myöskään sitä ei tarvitse aktiivisesti ajatella. Raha menee sijoituksiin automaattisesti ilman minkäänlaista vaivannäköä. 

Olen oikeastaan saavuttanut tavoitteeni; sijoittaminen on osa rutiinejani ja vaurastuminen tapahtuu huomaamatta samalla kun nautin elämästäni. Sijoittaminen ei ole suurin intohimoni, vaan vapaa-aikani haluan käyttää perheeni ja ystävien kanssa sekä urheillen.

Sijoittamisen ei tarvitse olla jatkuvasti mielessä vaurastuakseen, mutta alkuun se vaatii hieman vaivannäköä, ihan kuin minkä tahansa uuden taidon opettelu. Tämä olkoon muistutus itselleni, kun ajoittain huomaan potevani huonoa omaatuntoa, kun iltaisin en jaksa lukea uusinta asuntosijoittamisen opusta tai en aktiivisesti seuraa sijoitusryhmien ajankohtaisia aiheita. Elämästä nauttiminen on päämäärä, vaurastuminen puolestaan on sivutuote. 

  • Johanna