Tätä kysymystä varmasti moni miettii esimerkiksi sijoitusasunnosta tarjousta tehdessään. Kuinka paljon remontti oikeasti maksaa? Missä voi pihistää, missä ei voi? Mitä ulkopuolinen työ maksaa? Mitä kylppäri maksaa?

Tässä postauksessa jaan lukuja viimeisimmästä sijoitusasunnon rempastamme, Oulun keskustassa sijaitsevasta 28 neliön yksiöstä, jossa laitettiin kaikki uusiksi. Mukana on paitsi ilahduttaneita säästön paikkoja, myös kuin tuhkana tuuleen lennelleitä seteleitä! Haluan myös korostaa, että en puhu tässä remontoinnin hinnasta yleisesti, vaan ainoastaan tästä yhdestä remontista ja omasta kokemuksestani.

Ostimme tämän asunnon pari vuotta sitten eräältä yksityiseltä sijoittajalta. Asunto oli peruskuntoinen, vaikka edellinen omistaja olikin uusinut keittiön kaapit ja kuorruttanut asunnon valkoisella lateksilla. Asunnossa oli hiukan tunkkainen haju ja esimerkiksi kylppäri oli alkuperäinen, 50-luvulta. Oli selvää, että koko asunto pitäisi räjäyttää. Verotuksellisista syistä oli kuitenkin hyvä, että sain asunnon sellaisenaan väliaikaisesti vuokralle ennen remppaa.

Mitä kylppäriremontti maksaa?

Pyysin tarjouksen kylppäristä tutulta urakoitsijalta, joka on tehnyt meille useamman kylppärin. Ajattelin viisastuneeni edellisestä kerrasta, jolloin teetimme kylppärin (puutaloon, täysin erilainen keissi) tuntihinnalla. Kylppärin hinta kipusi töineen, tarvikkeineen ja ylimääräisine juotostöineen tuolloin kymppitonniin, joten tästä viisastuneena kysyin nyt könttätarjouksen. Sisällytin siihen kaiken paitsi vesikalusteet, laatat ja betonijätteen poisviennin. Viimeisellä oljenkorrella ajattelin säästäväni hiukan, sillä purkujätteen poisvienti on iso urakka, etenkin kun kohde sijaitsi neljännessä kerroksessa, ei hissiä. Voisimme hoitaa sen itsekin.

Urakoitsijan tarjous oli 6700 euroa (sis alv), ja lisätöille oma tuntihintansa. Kuulosti kohtuulliselta minusta! Olen jo oppinut sen, että kylppärissä on valtavasti työtä, joista purku ja pohjatyöt vievät eniten (työ- ja kuivumis-)aikaa.

Rempan edetessä sain kuitenkin taas muistutuksen siitä, että yllätyksiä tulee. Lisätöitä syntyi ylimääräisestä lattiavalusta mikä piti tehdä, kun patterivesiputket paljastuivat ammeen alta. Toisaalta näiden lämpimien putkien ansiosta säästyimme teettämästä lattialämmitystä, mikä toi säästöä.

Lattialaatat sain ilmaiseksi ja seinälaatat olivat edulliset (220 euroa). Allaskaapin sain Polarialta kaupallisessa yhteistyössä ja wc-istuin oli ilmainen eräästä purkutalosta. Siihen piti ostaa uusi kansi, yllättävän kalliita nekin (76 euroa). Poistoilmapuhaltimesta maksoin 159 euroa, vaikka tinkasin. Alipaineistajan vuokra oli kallis (319 euroa), sillä siihen piti sisällyttää suodatin. Jälkikäteen sain vinkin vuokraamosta, jossa suodatin sisältyy vuokrahintaan (nyt meillä on turhanpanttina satasen suodatin varastolla!).

Yhtiössä on sukitetut valurautaputket, joten uusi kaivo piti sukittaa. Tässä (ja vesieristeessä) yhtiö tuli vastaan yhteensä 1700 euroa, mikä on mielestäni jo todella hyvä vastaantulo. Sukitus maksoi 1120 euroa ja valvoja 595 euroa (yksi ylimääräinen käynti juuri tuon sukituksen vuoksi), eli noihinpa tuo yhtiön kompensaatio sitten sulikin.

Putkimies oli paikalla puolitoista työpäivää ja hänen hintalappunsa oli vajaat 1500 euroa tarvikkeineen.

En maksanut euroakaan esimerkiksi vesikalusteista ja hanoista, ja silti kylppärin hintalappu: 10 181 euroa.

Mitä keittokomeron modernisoiminen maksaa?

Puuh. Nyt, kun olen saanut oksennettua kylppäriasian systeemistäni, voinkin siirtyä iloisempiin asioihin, eli siihen, miten Torilöytöjä tekemällä ja itse ideoimalla voi säästää remontissa! Toinen iso menoerä rempassa on yleensä keittiö, mutta meillä ei näin ole.

Konseptimme on kolmessatoista remontissa muotoutunut jo hyvin selkeäksi: suunnittelen keittiöihin 50-luvun yläkaapit, ja alakerta tulee Ikeaa, jotta tilaan saadaan modernit kodinkoneet, nätisti liukuvat laatikostot ja fiksu työskentelykorkeus. 50-luvun alakaapistot eivät tähän mielestäni taivu, joten siksi tällainen, hyväksi todettu konsepti. Keittiön toiminnallisuus on minulle erittäin tärkeää.

Alakerta muotoutuu käsissäni Ikean suunnitteluohjelmassa paitsi tilan mukaan, myös sen mukaan, mitä osia olen onnistunut jo etukäteen hankkimaan ilmaiseksi tai edullisesti. Tällä kertaa olin bongannut Torista korkean kaapin sekä muutamia 60-leveitä laatikoita, joita olin ehtinyt hillota varastollamme jo jonkin aikaa.

Ahtaat tilat pistävät mielikuvituksen koville, mutta onneksi näitä on tullut jo muutama tehtyä. Pystyliesi veisi turhaa tilaa, mutta Facebookin Roskalavalta bongasin Whirlpoolin yhdistelmäuuni-mikron, jonka käynnistymisessä oli antajan mukaan häikkää. Uunin korjaus kodinkoneliikkeessä maksoi 38 euroa (uusi uuni olisi maksanut 800 euroa).

Induktiotasoa (200 euroa) en valitettavasti löytänyt käytettynä kuten usein aiemmin, liesituulettimen (135 euroa) hinnat taas olivat pudonneet puoleen edellisestä ostokerrasta. Allas ostettiin hyvällä alella uutena Ikean suunnittelustudion poistoista. Tiskikone ja jääkaappi jäivät kutakuinkan paikoilleen, välitilan laatoista en maksanut mitään ja vetimetkin käytin lopulta omista varastoista, vaikka jotkut toiset olisivat ehkä sopineet paremmin.

Meinasin alunperin jopa käyttää edellisen omistajan geneeriset, valkoiset keittiön yläkaapit, mutta onneksi laitoin kyselyn Facebookin Karjasilta-ryhmään (Karjasilta on ihana 50-luvun asuinalue keskustan kyljessä, jossa meilläkin on kolme asuntoa). Ilokseni löysinkin erittäin hyväkuntoisen, keltaisen yläkaapin! Kirkas keltainen ei olisi ollut oma värivalintani, mutta olisi ollut turhaa alkaa uudistamaan sellaista, joka ei uudistusta kaivannut. Siispä vain vaihdoimme ritilähyllyt kaapin vasemmalle puolelle ja leikkasimme kalustelevystä sopivat hyllyt oikealle. Hyllyn hakureissu oli taas yksi niistä mahtavista kohtaamisista, joita kierrätysremontointi antaa. Maksoin kaapista 50 euroa.

Keittokomeron hintalappu: 1114 euroa + putkityöt tarvikkeineen 369 euroa.

Mitä kierrätysremontointi maksaa?

Minulla oli tämän rempan suhteen itse keksimäni rajoite, etten ostaisi mitään, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Tavallaan menemme tällä ajatuksella läpi joka rempan, juu, mutta nyt vein sen vielä pidemmälle: en ostaisi yhtään maalipurkkia, en vetimiä, en huonekaluja - jos niitä vain löytyisi ilmaiseksi tai omista varastoista.

Näin ollen seinien värisävyt valikoituivat sen mukaan, mitä maalipurkkeja olin aiemmin saanut. Keittön ja eteisen persikanpinkki 1030-Y90r osoittautui kivaksi katseenvangitsijaksi (ja sopi kaapin keltaiseen!) mutta kaiken piti siis myös mätsätä tähän. Pihlgren & Ritolan kanssa kaupallisessa yhteistyössä sain valita upean Verso-tapetin, joten olohuoneen seinien maalisävyn päädyin lopulta sekoittelemaan itse beigestä ja harmahtavasta maalarinvalkoisesta, jotta se sopisi kivasti kaikkiin pienen asunnon väreihin.

Valkolakatun parkettilattian kuorimme ilmaiseksi eräästä rivitalonpäädystä. Vanhoja, korkeita lattialistoja ei irrotettu, vaan ne maalattiin ja parketti viimeisteltiin mattolistoilla. Seinätasoitetta piti ostaa (osan ostin Torista), ja kattomaalin jouduin lopulta ostamaan, kun edellisen omistajan lateksi tipahti katosta syliin.

Kierrättämällä voi säästä todella pitkän pennin rahaa. Mainittakoon kuitenkin, että aikaa sillä ei säästä.

Mitä sähköjen uusiminen maksaa?

Me modernisoimme sähköt jokaisessa 50-luvun asunnon rempassa. Tarkoittaa sitä, että juu, käytämme mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia sähkövetoja, mutta näiden rinnalle tulee paljon uutta. Nykypäivän sähköntarve on ”hiukan” erilainen, kuin miten nämä 50-luvun asunnot on alunperin suunniteltu.

Tässä rempassa uusittiin ryhmäkeskus, vedettiin lisää virtaa keittiöön ja kylpyhuoneeseen ja lisättiin pistorasioita ja toinen kattopistoke olohuoneeseen. Esimerkiksi keittiöön jäivät alkuperäiset kattovalo ja seinän pallovalaisin, mutta näiden rinnalle lisättiin vielä työvalo. Kodinkoneet vaativat luonnollisesti myös omat syöttönsä.

Sähkärin hintalappu: 2110 euroa tarvikkeineen.

Pihstystä ja panostusta

Tämä asunto meni kalustettuna keskipitkään vuokraukseen. Kassa oli tässä kohtaa jo niin finaalissa, että olin iloinen, että sain tärkeimmät kalusteet, kuten sängyn, pöydän ja tuolit, ilmaiseksi. Fiksasin rösähtäneen Roskalava-vitriinin taustatapetilla ja ostin Torista upean 50-luvun kampauspöydän 30 eurolla.

Ja törsäsin: sain Instaseuraajaltani kesällä ihania Iittalan Scandia-aterimia, joita täydensin 70 eurolla, ja ostin Smegin mustan vedenkeittimen Gigantin outletista 95 eurolla.

Pihistä ja panosta, sitä tämä meidän kierrätysremontointi on! Nyt jouduttiin panostamaan kylppäriin, joka maksoi jälleen sen kymppitonnin, vaikka kuinka yritin ennakoida könttätarjouksella. Tämän pidän ainakin mielessä, jos vielä joskus teen tarjousta kylppärirempattavasta sijoitusasunnosta. Toistaiseksi aion kylläkin pysytellä niistä kaukana.

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan meidän DIY-matkaa Taloushaukka-instatililleni!