Niina, oletteko nyt aivan varmoja tuosta ”Rahamedia”-nimestä? Sana ”raha” on turhan luotaantyöntävä ja kylmä. Kannattaa harkita nimen vaihtoa.

Näin kommentoi 1950-luvulla syntynyt isäni kuultuaan aikeistamme lanseerata Rahamedia-sivusto. Hän kuuluu sukupolveen, joka on syntynyt sotien jälkeiseen aikaan, jolloin Suomea jälleenrakennettiin sotien jäljiltä. Tuohon työntäyteiseen aikaan luultavasti syntyivät myös suomalaiset sanonnat, jotka kannustavat suomalaisia nöyryyteen ja ahkeruuteen:

”Ahneella on paskanen loppu”

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön."

"Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." 

Sanontojen mukaisesti suomalaisessa kulttuurissamme ei ole tapana leveillä suurilla tavoitteillaan, varakkuudellaan tai tuloillaan. Osalle meistä raha on edelleen tabu, josta on haastava puhua edes aivan lähimpien ihmisten kanssa ilman häpeän tunnetta. Toisen raha-asioiden uteleminen usein koetaan kulttuurissamme tunkeilevaksi. Esimerkiksi ystävyyssuhteissa saatamme tietää toisesta osapuolesta hyvinkin henkilökohtaisia asioita — mutta samaan aikaan emme tiedä mitään hänen palkastaan tai varallisuudestaan. Osa vaikenee rahasta myös perheissä ja parisuhteissa.

Lue Julia Thurenin artikkeli: Hinnan kysyminen hävettää, palkoista vaietaan... Rahasta kannattaa puhua, vaikka se onkin kiusallista!

Lue Johanna Pöystin artikkeli: Rahan paikka parisuhteessa

Esimerkit puuttuvat

Minulta on kysytty usein sitä, miksi rahasta ei puhuta ja miksi sijoittaminen on vielä suhteellisen uutta, erityisesti naisille. Uskoisin, että suurimpana syynä siihen on juurikin esimerkkien puute. Tämä varmaankin osittain juontaa juurensa omien vanhempiemme ja isovanhempiemme historiaan.

Oman isäni lapsuus lappilaisella maaseudulla oli niukkaa ja ankaraa. Jos työtä oli saatavilla, sitä tehtiin ahkerasti ja pennoset kuluivat elämän perusteiden (ruoka; katto pään päällä; maatalon eläimien ylläpito) ylläpitämiseen. Vain osa monilukuisen perheen lapsista pääsi oppikouluun, koska osaa tarvittiin apuna maatalon töissä. Rahaa ei ollut riittävästi lähettää jokaista opiskelemaan oman kylän ulkopuolelle, parin tunnin bussimatkan päässä sijaitsevaan kaupunkiin, jossa lähimmät oppikoulut sijaitsivat.

Kun muistelemme vanhempiemme ja isovanhempiemme kertomuksia sodan jälkeisestä Suomesta, on täysin ymmärrettävää, että sana ”raha” ja ”sijoittaminen” saattavat luoda hyvinkin kylmän vaikutelman monelle näiden sukupolvien edustajista. Vaurastumisen tavoittelun sijaan monelle heistä tärkeintä on ollut saavuttaa hyvä peruselämä, jossa leipä tuodaan pöytään ahkeralla työnteolla.

Luonnollisesti omassa lapsuudessani opin vanhemmiltani arvostuksen erityisesti koulussa pärjäämiseen ja ahkeraan työn tekemiseen. Itselläni ei nuorempana ollut suvussani ja lähipiirissäni sijoittajia, joten en koskaan nähnyt esimerkkejä, jotka olisivat kannustaneet aloittamaan aktiivisen sijoittamisen.

Sukupuolittunut työelämä

Sama esimerkkien puute jatkui opintoajoilleni, varmasti suurelta osin siksi, että kouluttauduin humanistisille aloille. Edelleen meillä on Suomessa aika paljon jakautumista työelämässä ”naisten ja miesten ammatteihin” ja uskon sen olevan yksi vaikuttavista tekijöistä naisten alhaiseen sijoitustilastoon. Tytöt suuntautuvat herkemmin ns. ”pehmeämmille”, mutta matalapalkkaisemmille aloille, kuten esimerkiksi sosiaali- ja hoiva-alalle, kasvatusalalle, yhteiskunnalliselle alalle tai palvelualalle. Samaan aikaan pojat valitsevat luontevammin esimerkiksi tekniikan alat, IT:n ja luonnontieteet sekä suuntautuvat töihin useammin teknologian alalle ja teollisuuteen.

Uskon, että nämä koulutus- ja ammattivalinnat vaikuttavat siihen, millaisia verkostoja ihmisellä on ympärillään, kuinka paljon sijoittamista näkee omassa ystävä- ja lähipiirissään sekä miten rahaan ja sijoittamiseen noissa piireissä suhtaudutaan. Ammatinvalinta vaikuttaa toki myös siihen, kuinka paljon rahaa on käytettävissä sijoittamiseen. 

Kannustavien esimerkkien voima

Itse olen innostunut sijoittamisesta erityisesti sosiaalisesta mediasta ja netistä löytämieni esimerkkien kautta. Rahasta puhuminen on yleistynyt ja siihen liittyvä tabu on hälventymässä.

Elämme myös sijoittamisen kulta-aikaa siinä mielessä, että teemasta on tullut trendikäs ja tietoa on nyt runsaasti saatavilla. Netin ja sosiaalisen median myötä aiheen opiskelu on tullut helpommaksi ja aiheen näkyvyys erilaisissa medioissa on tehnyt sijoittamisesta tutumpaa yhä useammalle. Lisäksi nykyään netistä ja lehdistä löytyy paljon kannustavia esimerkkejä sijoittajista ja heidän monipuolisista tarinoistaan. Nämä tarinat tekevät sijoitamisesta helposti lähestyttävämpää meille kaikille, taustastamme ja verkostoistamme riippumatta. Moneen kertaan on todettu, että sijoittamisen aloittamiseksi ei tarvitse olla kroisos, vaan pienikin kuukausittainen sijoitus vie eteenpäin.

Itsekin haluan omalla blogillani kertoa omaa tarinaani asuntosijoittajana, jakaa tietoa ja kannustaa esimerkkini kautta muitakin perehtymään aiheeseen. Uskon, että puhumalla toisillemme rohkeammin rahasta, opimme myös käyttämään rahaa järkevämmin ja tiedostavammin.

Haluatko pysyä kartalla Kasvussa-blogin uusimmista päivityksistä? Klikkaa itsesi blogin Instagram-tilin tai Facebook-sivun seuraajaksi jo tänään!

Follow Rahamedia with Bloglovin

Huomioithan, että blogin tarkoituksena ei ole antaa sijoitussuosituksia tai -neuvoja. Jokaisen tulee sijoituspäätöksiään tehdessään perustaa päätökset omaan arvioonsa riskeistä ja tuotoista sekä ottaa oma taloudellinen tilanne huomioon. Sijoittamiseen liittyy aina riskejä ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historia ei ole tae tulevasta.