Luin jokin aika sitten Linkedinissä hyvän ja puhuttelen kirjoituksen koskien aihetta kenellä on oikeus paasata ilmastoasioista? Tässä kirjoituksessa pohdittiin kuinka tärkeää olisi, että erilaiset ihmiset osallistuisivat ilmastokriisiä koskevaan keskusteluun ja toisivat omia ajatuksiaan – ja tekojaan – esille. Tämän kirjoituksena haluan itsekin kantaa kertoni kekoon, mutta ilmastoa laajemmin vielä miettiä mitä tarkoittaa planetaarinen elämäntapa ja kuinka edetä sitä kohti.

'Olen tätä teemaa aiemminkin sivunnut ja esimerkiksi kertonut kuinka pyrin kuluttamaan kestävästi ja vastuullisesti sekä kuinka huomioida vastuullisuus osakesijoittamisessa. Voinkin sanoa, että pidän itseäni suhteellisen valveutuneena vastuullisuusasioissa, mukaan lukien ilmasto- ja luontokysymykset. Näiden asioiden parissa osin myös työtäni ja osakesijoituksia ohjaa vahvasti se, että pyrin löytämään kohteita, jotka ratkovat globaaleja kestävän kehityksen haasteita tai muuten ovat tekemässä kestävyyssiirtymää. Viime aikoina olen entistä enemmän tutustunut siihen mitä planetaarinen elämäntapa tarkoittaa ja omalta osaltani miettinyt mitä se voi olla urbaanissa ympäristössä ja lapsiperheessä. Kuitenkin, rehellisesti on myönnettävä, että oman elämän totaalinen minimointi ja tietyistä iloa tuottavista mutta luonnonvaroista kuluttavista tavoista luopuminen on vaikeaa. Samaan aikaan iIhailen tämän tyyppisiä Ameja ja Kaarinoita, henkilöitä, jotka kykenevät tekemään radikaaleja muutoksia omassa elämässään ja siirtyä elämään suht’ askeettisesti luonnon rauhaan. Omissa mielikuvissani haluaisin olla yksi heistä, mutta mieleni ja itsekurini on liian heikko. Vaikka koen ilmastoahdistusta, myönnän heti, etten ole riittävän syvällisesti ja radikaalisti muuttanut omaa toimintaani, kuten moni muu henkilö. Mutta, edistysaskeleita olen ottanut ja tehnyt useamman tietoisen valinnan, joita noudatan elämässäni.

Planetaarista elämäntapaa voi tavoitella omalla kulutuskäyttäytymisellä, arjen valinnoilla ja miksei myös sijoittamisen kautta miettien millaisten yritysten toimintaa haluaa omalla sijoittamisellaan olla tukemassa. Tässä nimenomaisessa kirjoituksessa avaan miten itse ymmärrän planetaarisen elämäntavan,  mikä itseäni motivoi, mitkä ovat ne oman elämäni suurimmat haasteet ja millaisia ratkaisuja olen tehnyt. Lopuksi annan myös vinkkejä kuinka lähteä omaa toimintaa muuttamaan pienin askelin. (Yritysten planetaarisista ratkaisuista on tarkoitus kirjoittaa myöhemmin.)

Planetaarisuus elämäntapana – mitä se on?

Mitä planetaarinen elämäntapa sitten tarkoittaa? Yksinkertaistaen kait voisi sanoa, että planetaarinen elämäntapa on pyrkimystä elää niin, ettei maailman kantokyky ylittyisi. Tukholman yliopiston Resilience Centren tutkijaryhmä on tunnistanut  yhdeksän eri planeetan reunaehtoa, jotka säätelevät maapallojärjestelmän tilaa ja siten myös maapallon elinkelpoisuutta ihmisille. Nämä yhdeksän rajaa ovat: ilmastonmuutos, valtamerten happamoituminen, otsonikato stratosfäärissä, typen ja fosforin kiertokulku, makean veden kulutus, maankäytön muutokset, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, ilmakehän pienhiukkaset ja kemiallinen saastuminen. Viime vuonna (2023) päivitetyssä tutkimuksesta ilmeni, että jo kuusi näistä yhdeksästä rajasta on ylitetty.

Mistä ylitys sitten johtuu? Planeetan rajojen ylittämisen on nähty johtuvan osin väestönkasvusta, sillä suhteellisen nopeasti väestö on kasvanut noin miljardista sinne reiluun 8,1 miljardiin. Tarkasteltaessa asiaa luonnonvarojan ja päästöjen näkökulmasta itse kallistun siihen, että suurin syy lienee kuitenkin vauraiden (länsimaiden) ihmisten kulutustottumukset:  suhteellisen pieni määrä ihmisiä ylikuluttaa luonnonvaroja ihan arkisilla kulutustottumuksillaan.

Planetaarisella elämän tavalla on yhtymäkohtia niin kutsuttuun 1,5 asteen elämäntapaan: miten elämäntapa muutoksilla voidaan rajoittaa ilmaston lämpeneminen enintään 1,5 asteeseen Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Siinä missä valtiot ja yritykset, niin myös yksittäiset ihmiset voivat omia yksilöllisiä elämäntapoja  tarkastelemalla ja muuttamalla - eli miten ostetaan, syödään, millaisia asumisratkaisuja, sekä miten liikumme ja kuinka kauaksi – pyrkiä vähentämään omaa hiilijalanjälkeään. Tosin, itse näen planetaarisen elämäntavan vielä tätä 1,5 asteen elämäntapaa laajempana ja pyrkimyksenä aidosti sisällyttää luontoarvot elämään ja saada ikään kuin yhteys luontoon.

Useimmalle meistä planetaarinen elämäntapa voi tarkoittaa käytännössä uuden oppimista ja vanhasta pois opettelua. Opitaan tarkastelemaan sitä omaa elämäntapaa kriittisemmin ja ymmärtämään yhteys (mahdolliseen) ylikulutukseen. Ruvetaan kyseenalaistamaan tavarapaljoutta, shoppailua ja viikonloppureissuja lentäen Euroopan kaupunkeihin. Ostetaan sen sijaan tarpeeseen ja opitaan miettimään tuotteiden elinkaareja ja millaisissa olosuhteissa ne on tehty. Eli, itse näen, että planetaarinen elämäntapa vaatii tietoista mielenmuutosta ja ’ein’ sanomista omille mielihaluille. Voi olla, että jonkin ajan jälkeen nämä mielihalut ovat väistyneet kokonaan pois.

Mikä itseä motivoi tavoittelemaan planetaarista elämäntapaa?

Tuossa aiemmin linkkaamassani artikkelissa kaksi naista, Ami ja Kaarina, kertovat kuinka planetaarinen elämäntapa on lisännyt heidän hyvinvointiaankin. Itse en näin koe, muuten varmasti olisin jo ottanut suurempia harppauksia kohti planetaarista elämäntapaa ja ’tehnyt merkittävämpiä muutoksia. Itse yksinkertaisesti koen asian velvollisuutena ja pakkona: tämä lineaarinen, kertakäyttökulutukseen ja halpalentojen metsästämiseen perustuva elämäntapa ja talousmalli on tullut päätökseensä. Me länsimaalaiset ihmiset olemme eläneet sellaisessa yltäkylläisyydessä, että se ei vaan ole kestävää.

Tällä hetkellä miljardit kehittyvien talouksien ihmiset haluavat sen elämäntyylin ja elintason, joka meillä on. Se ei vaan ole mahdollista tämän planeetan kannalta. Sinällään ristiriitaista, että runsaan matkustelun johdosta itsellä on runsas tuttavapiiri ihmisiä niin kutsutussa globaalissa etelässä. He näkevät tämän meidän elintason ja kuluttamisen sellaisena, jota he itsekin haluavat ja tavoittelevat. Suuret autot, talot ja tavarapaljous nähdään hyvän elämän merkkeinä. Itseäni motivoi välittää viestiä, että jatkuva uuden ostelu ja tavaroiden ‘kilpavarustelu naapureihin nähden’ ei ole merkki hyvästä eikä onnistuneesta elämästä. Koitan omilla esimerkeilläni välittää viestiä, että näin minä täällä shoppailen käytettyjä vaatteita, syön ‘rehuja’ ja pyöräilen sateessa ja olen vallan onnellinen. (Hassua on, oman kotikaupunkini keskustaan valmistuu massiivinen pysäköintitalo, joka oikein kannustaa yksityisautoiluun: eikö olisi voitu laittaa paukkuja julkisen liikenteen kehittämiseen).

Oman elämäni suurimmat murheenkryynit ja ratkaisut

Tosiaan, kuten sanottu, olen heikko ja en kykene vastustamaan houkutuksia ja elämään niin kuin tiedän olevan planeetalle parasta. Muutoksia olen kuitenkin tehnyt ja teen jatkuvasti. Tässä kerron mitkä ovat elämässäni ne suurimmat haasteet matkalla planetaariseen elämäntapaan sekä millaisia tietoisia ratkaisuja olen tehnyt.

Lentomatkailusta on vaikea luopua kokonaan, vaikka olen sitä radikaalisti vähentänyt ’ajalta ennen lapsia’. Tässä syynä osittain rehellisesti myös talous: huomattavasti edullisempaa yksinään reissata maailmalla kuin kuskata perhettä mukana. Tänä vuonna olen tehnyt kaksi lentomatkaa: tammikuussa työn puolesta reissussa Etelä-Afrikassa (lentoahdistuksen vallatessa vielä edellispäivänä mietin lähdenkö ollenkaan reissuun) ja syyslomalla kävin lasten Euroopan sisäisellä kaupunkilomalla, Milanossa. Hiilijalanjälki yksittäin näillä lennoilla on valtava. Tästä reissusta lasten kanssa en kehdannut edes mitään laittaa someen, tosiaan hävettää ja ahdistaa lentäen liikkua. Oma päätös on vähentää lentäen matkustamista: max. yksi lomareissu per vuosi lentäen. Tätä tukee myös kansainvälistä lentoveroa ajava malli: vuoden ensimmäinen meno-paluu-lento olisi veroton ja sen jälkeen vero kasvaisi asteittain per matka. Tuon lentoveron tarkoituksena, että kenties tätä kautta ‘himolentäjät’ vähentäisit lentämistään ja maksaisivat enemmän tästä toiminnasta. Onhan se eri Keski-Euroopassa asuessa reissata julkisilla ja maanteitse kuin täältä täältä Pohjolan peräköiltä lähteä liikenteeseen. Ja miten halpoja ja vaivattomia ne lentomatkat ovatkaan - tiukkaa tulee tekemään siis tämän periaatteen noudattaminen (ja heikkona ihmisenä siitä saatan luistaakin).

Meillä on vanha bensa-auto ja sen haluan käyttää elinkaarensa loppuun asti ennen kuin harkitsen uuden ostoa. Paras ratkaisu kuitenkin on autoilun vähentäminen ja autoilun välttäminen kokonaan. Itse pyrin paljon liikkumaan omia menoja kävellen ja pyöräillen ja ruokatäydennyksiä lähikaupasta usein saatan tehdä juoksulenkin lopuksi. Autolla tulee kuskattua lähinnä lapsia harrastuksiin. Lasten harrastaessa teen omat treenit ja saatan käydä lähikaupassa kävellen, eli en kuluta kumia ajellen kodin ja treenipaikkojen väliä. Valitettavasti ensi vuonna juodun jonkin verran käyttämään myös työreissuihin autoa ihan siitä syystä, että täällä pk-seudun, Turun ja Tampereen ulkopuolella asuessa ei juuri ole julkisia matkustusvaihtoehtoja tarjolla niin sanotusti pitkittäissuuntiin reissatessa. (Tämä taas on sellainen asia, johon kuluttajana en juuri voi vaikuttaa: poliitikkojen tehtävä on mielestäni miettiä kuinka sujuvaa julkista liikennettä voitaisiin saada aikaan kaikkialle Suomeen – tai sitten joku yksityinen firma toivottavasti saa luotua tähän jonkun taloudellisesti kannattavan ratkaisun.)

Se mistä koen onnistuneeni parhaiten koskee materian kuluttamista: ostan lähes kaiken materian (tuotteet, tavarat) käytettynä nykyään, oikeastaan jo noin vuosikymmenen ajan olen toiminut näin. Tämä periaate koskee niin huonekaluja, kodin sisustusta laajemmin sekä omaa vaatetusta (ja mielellään myös lasten). Voisinkin väittää, että itsellä tämä planetaarinen vaatekaappi on ollut käytössä jo pitkään ennen kuin se niin sanotusti konseptoitiin. Itselle ei ole enää mikään haaste välttää houkutuksia uuden ostamiseen. Myös secondhand-tuotteiden ostamiselle olen asettanut tietyt kriteerit ja tätäkin kuluttamista olen onnistunut vähentämään. Tänä vuonna olen tainnut hankkia käytettyina pari, kolme vaatetta ja kahdet kengät ja uutena olen ostanut vain lenkkarit ja muutamat sukat/alusvaatteita. Eli, tämä muoti- ja tekstiiliteollisuuteen liittyvä kuluttaminen on omalla kohdallani hyvin hallinnassa.

Kasvipohjaista ruokailua myös suosin ja tämä myös on täysin tietoinen päätös. Aina jos olen ulkona syömässä, niin tilaan vegaanivaihtoehdon (tai vähintään kasvispohjaisen). Toki myös kotona kokkailen kasvipohjaisia ruokia, mutta ehdoton en ole tässä. Yleinen ruoka kotona lapsille on kanaa ja riisiä. Eli, täyttä vegaanisuutta en kykene noudattamaan (onko tämä heikkoutta vai mitä…), mutta sanotaanko näin, että planetaarisen ruokavalion suositukset ohjaavat itseäni. Mitä planetaarinen ruokavalio sitten on? Planetaarisen ruokavalion tarkoituksena on turvata maapallolla riittävä ravinto noin kymmeneen miljardiin ihmiseen kasvavalle väestölle vuoteen 2050 mennessä, ehkäistä huonon ravitsemuksen aiheuttamaa sairastavuutta ja kuolemia ja samalla edistää kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutosta. Planetaarinen ruokavalio koostuu pääosin kasviksista, hedelmistä, täysjyväviljasta, palkokasveista, tyydyttymätöntä rasvaa sisältävistä öljyistä, mutta sisältää  myös kohtuullisia määriä kalaa ja kanaa ja vain vähäisessä määrin punaista lihaa sekä lisättyä sokeria ja puhdistettua viljaa  (Jos kiinnostaa lukea tästä enemmän, niin kehotan tutustumaan esimerkiksi tähän Duodecim-lehden artikkeliin vuodelta 2021).  Eli, planetaarinen ruokavalio ei ole sama asia kuin vegaanisuus, vaan myös eläinperäisiä tuotteita on mahdollista nauttia kohtuullisuuden rajoissa.

Mitä vinkkejä antaisin?

Mitä vinkkejä sitten antaisin henkilölle, joka miettii kuinka tavoitella itsekin edes jollain tasolla planetaarista elämäntapaa? Tosiaan, toistettakoon taas kerran, että en ole se paras mannekiini asian suhteen, mutta kuten alussa sanoin, ilmaston ja luontokadon nostaminen esiin vaatii erilaisia puhujia ja puheenvuoroja. Kehottaisin lähtemään liikkeelle siitä, että tarkastelee omaa kulutuskäyttäytymistään. Lähde seuraamaan ja kirjaamaan ylös omaa kulutusta. Tämän jälkeen on hyvä asettaa jonkinlainen tavoite, se voi olla pienikin. Julkisestihan on myös paljon kampanjoita, joihin lähteä mukaan, kuten ‘viiden vaatteen’, lihaton lokakuu’ - nämä kokeilut voivat toimia hyvinä kimmoikeina muuttaa omia tapoja pidempiluontoisestikin. Jollekin voi toimia se, että jättää jonkin niistä suunnitelluista ensi vuoden lentoreissuista tekemättä tai miettiä voi osan korvata maateitse liikkumalla. Tai tutustuu omaan lähiseudun julkiseen liikenteeseen ja voiko sitä hyödyntää. Tai kokeilee vertaisvuokraamopalveluita, jos tarvitsee uutta vempelettä (tai ihan kysyy naapureilta. Meillä muuten on ihanat naapurit: tavaroita on tullut lainailtua heiltä). Tai miettii saako tuotteen elinikää pidennettyä korjaamalla uuden ostamisen sijaan. Hyvä idea on myös tsekata tuotteen tuoteselostus, sillä yhä enemmän tuotteissa on ympäristömerkkejä ja täten voi rajata omaa kulutustaan vain sellaisiin brändeihin, jotta täyttävät tietyt kriteerit.

Eli, vaihtoehtoja on paljon kuinka lähteä toteuttamaan planetaarista elämäntapaa. Itse uskon vahvasti, että jos me (kuluttajat) emme vapaaehtoisesti tee muutoksia, niin jossain vaiheessa lainsäädännön kautta sanktioilla, verotuksilla tai muilla -keppi ja porkkana’-keinoilla meidän kulutusta tullaan ohjaamaan.