Uusi vuosi 2023 on alkanut. Omalta osaltani tämä vuosi tulee näyttämään aikaisempia vuosia erilaisemmalta, sillä jään jo muutaman kuukauden päästä pois töistä ja huhtikuussa meille syntyy vauva. Vaikka olenkin pääasiassa puhunut blogikirjoituksissa projekteista liittyen asuntosijoittamiseen, blogin nimi Projektien viemää sisällyttää itseensä myös elämän muita projekteja. Tällä hetkellä se tarkoittaa vahvasti projektia ‘’vauva syntyy pian, get ready.’’ Tämän ‘’projektin’’ aikana olen tehnyt jo monia havaintoja ja ajattelinkin hieman avata niitä tässä kirjoituksessa. 

‘’Osta markkinoiden parhaat rattaat, viimeisintä huutoa olevia vauvanvaatteita, uusi perheauto ja muista ainakin sisustaa lapsen huone upeilla designhuonekaluilla.’’

Yllä oleva kuvaus on hieman karrikoiden kirjoitettu ostoslista uudelle vanhemmalle, mutta oman kokemukseni perusteella ei välttämättä ole kauhean kaukana siitä, millaisia paineita nykyvanhempi saattaa kokea pienen lapsen syntymään liittyen. Pieneen ihmiseen tulee panostaa ja täydellinen vanhempi panostaa jokaiseen yksityiskohtaan myös hankintalistalla. En ole tässä itsekään millään tavalla poikkeus. Samasta kaninkolosta olen itsenikin löytänyt. 

Jokainen vanhempi haluaa varmasti olla hyvä vanhempi omalle lapselleen. Lapsen tarpeisiin liittyvä kaupallisuus on kuitenkin asia, mikä on itseni yllättänyt. Pystymmekö olemaan tyytyväisiä omaan vanhemmuuteen ajattelematta sitä, että ilman tiettyjä hankintoja todella olemme hyviä vanhempia lapsillemme vai saattaako ajatus vanhemmuudesta riippua osittain siitä, millaisia hankintoja pystymme lapsillemme tarjoamaan? Oman kokemukseni perusteella lapseen liittyvät uutena hankittavat hankinnat eivät missään tapauksessa ole edullisia ja syntymättömään lapseen voisikin kuluttaa tuhansia ja tuhansia euroja. Sosiaalisen median algoritmit tai influenserit eivät myöskään lyhennä lapselle suunnattua ostoslistaa, sillä aina on jotakin parempaa ja hienompaa, mitä voisi lapselle ostaa ihan sen ‘’tavallisen’’ sijaan.

YKSI LAPSI, VANHEMMAT JA RAHA

Erityisen tärkeän tästä aiheesta tekee se, mikäli tulevat vanhemmat ovat eri käsityksessä lapselle tehtävien hankintojen kustannuksista. Meidän kohdalla olen ottanut luonnostaan roolin lapselle tehtävien hankintojen listaamisesta sekä kilpailuttamisesta ja pitänyt miehelleni Aarnelle esittelytilaisuuksia siitä, millaisia hankintoja olisi hyvä tehdä. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, lukeudun itse enemmänkin kultakala osioon eli kaikki hieno vetoaa ja mieheni taas näkee enemmänkin kuluvat rahavirrat silmissään, joten olemme käyneet monia keskusteluja siitä, mikä oikeasti on tarpeellista ja millaisella budjetilla teemme hankintoja tulevalle lapsellemme. Mielestäni olemme päässeet nyt aika hyvään balanssiin siinä, että meillä on yhteinen käsitys budjetista, mutta kun parisuhteessa operoi kaksi erilaista rahankäyttäjää, on rahasta käytävät keskustelut välttämättömiä yleisesti, mutta tietysti erityisesti myös elämän käännekohdissa.

Rahakeskustelu ei tule päättymään siihen kun vauva syntyy. Pienen lapsen kasvaessa samat periaatteet hankinnoista, harrastuksista ja muista kustannuksista tulevat olemaan meillä ja kaikilla pariskunnilla läsnä. Meidän tapauksessa, kun taloutemme on yhteinen, ei ole väliä “kenen” rahoilla asiat kustannetaan. Kuitenkin lapsen syntyessä toinen vanhemmista jää kotiin ja toinen jatkaa töitä, mikä luo rahan ansainnassa luonnollisesti epätasapainoa tuloihin, jolloin rahapuhe nousee vielä tärkeämmäksi. Onneksi uudistunut perhevapaamalli mahdollistaa vanhempia päättämään joustavammin vanhempainvapaiden pitämisestä, jolloin kahden vanhemman pariskunnille avautuu enemmän vaihtoehtoja tässäkin asiassa. SIksi olisikin hyvä, että kaikki tulevat vanhemmat ja miksei nykyisetkin kävisivät suoraa ja analyyttistä keskustelua rahan käytöstä ja niihin liittyvistä tavoista, koska jos antaa itsensä vaan “vauva- ja lastentarvikebisneksen” uhriksi, ei sijoittamiseen ja säästämiseen varmasti jää edellisellä tavalla rahaa jäljelle.

Miten me olemme tähän suhteen tehneet? Kysyin mieheltäni tätä kysymystä ja hän vastasi seuraavasti:

‘‘Ai miten me olemme toimineet? Olemmeko vääntäneet rahoista ja hankinnoista? Kyllä kyllä ja kyllä. Olen kieltämättä kyseenalaistanut ja jopa silmiä pyöritellen pöyristellyt vaimoni ideoille, kun olen kuullut paljon ne maksavat :D Synnytysvalmennus 200€ Vantaan parhaimman midwifen kanssa on tietenkin välttämättömyys pienelle kullannupullemme tai kasaan taittuva pesuvati versus kiinteä, koska emmehän me tiedä milloin olemme lähdössä extempore mökille! Mutta uskon, että olemme kehittyneet tässä ja olemme löytäneet erilaisia tapoja muun muassa löytäneet hyviä löytöjä Tori.fistä/Fb-kirppareilta/tutuilta huomattavasti edullisemmin, jolloin molemmat ovat olleet tyytyväisiä! Joten puhukaa puhukaa ja puhukaa, koska ei se puhumisen tarve parisuhteessa, sijoittamisessa, projekteissa tai lasten kasvattamisessa tule loppumaan. Tätä me ainakin välttävästi yritämme harjoitella.’’

Loppujen lopuksi toivon, että tulevat vanhemmat pystyisivät jollakin tavalla ulkoistamaan itsensä nyky-yhteiskunnan paineilta vanhemmaksi tuloon liittyen. Jokainen toimii vanhempana omalla tavallaan ja hankintojen määrä sekä laatu ei korreloi siihen, miten hyvä tai huono on vanhempana. Todettakoon siis, että sosiaalisen median ja yleisesti yhteiskunnan kautta tulevat paineet eivät siis lopu myöskään vanhemmaksi tuloon. Tämän kirjoituksen päätarkoitus olikin hieman ravistaa niin omaa kuin myös teidän lukijoiden ajatuksia siitä, miten paljon annamme tämän illuusion vaikuttaa omaan näkemykseen itsestämme tulevina vanhempina ja jo nykyisinä vanhempina. 

Jaan elämäämme ja projektejamme Instagram-tilillämme, joten tervetuloa seuraamaan meitä myös sitä kautta.