Kulunut vuosi kriiseineen on pakottanut monia miettimään omia kulutustottumuksiaan. Syyt ovat osittain taloudellisia, kun inflaation laukatessa hinnat nopeasti kohoavat. Toisaalta, kasvava määrä kuluttajia miettii myös kuinka kuluttaa vastuullisemmin ja kestävämmin. Itselleni kestävyyteen liittyvät kysymykset tulevat jatkuvasti tärkeämmäksi. Tässä blogissa vaan omia toimintatapojani liittyen kuinka pyrin noudattamaan vastuullista ja kestävää kuluttamista.

Mikä on itselleni vastuullista kuluttamisesta?

Itselleni vastuullinen kuluttaminen tarkoittaa sitä, että mietin miten tuote (tai palvelu) on valmistettu ja millaisia mahdollisia ekologisia tai sosiaalisia vaikutuksia sen koko tuotantoprosessi pitää sisällään. Vastuullinen kuluttaminen on itselle myös sitä, että koitan välttää turhan roinan ostamista tai esimerkiksi ylimääräistä matkustamisesta.

Omassa kuluttamisessa tiedostan myös globaalin eri arvoisuuden. Me länsimaalaiset ihmiset olemme tottuneet elämään aikamoisessa yltäkylläisyydessä. Itsellä on ollut mahdollisuus asua useammassa köyhemmässä maassa elämäni aikana. Näissä kehittyvissä maissa elintaso nousee kohisten ja ihmiset haluavat nauttia samanlaisesta yltäkylläisyydestä, mihin me täällä lännessä olemme tottuneet. Planeetta ei tule kestämään sitä, että miljardit ihmiset samalla tavoin kuluttavat, mutta toisaalta emme voi sitä kieltääkään. Itse koen velvollisuudeksi vähentää omaa elintasoani ja tekemään siitä ekologisemman. Sen lisäksi esimerkiksi omille kenialaisille sukulaisille ja tuttaville haluan omalla esimerkilläni osoittaa, että hyvää elämää voi elää kasvisruokavaliolla ja käytetyillä vaatteilla – nämä kun siellä saatetaan mieltää enemmän ns. köyhän miehen toiminnaksi, kun omalla kulutuskäyttäytymisellä moni haluaa korostaa omaa statusta. 

Mietin mikä on tuotteen todellinen hinta ja kustannus

Edelliseen liittyen - turhan tavaran ostamisen välttäminen -  en juuri sorru heräteostoksiin. Tämä ei itselle ole välttämättä taloudellinen kysymys, sillä tuotteen todellisena hintana ja kustannuksena pidän tuotteen koko elinkaaren vaikutusta ympäristöön. Esimerkiksi kuinka paljon luonnonvaroja tuotteen valmistukseen on kulunut.

Nykyään tämä ajattelu tulee jo automaattisesti, joten moni kivalta vaikuttava tuote on helppo jättää hyllyyn ilman sen kummempia houkutuksia. Ilo oli kesän alennuskampanjoissa kuulla, että muutkin harrastavat samanlaista ajattelua: esimerkiksi eräät nuorehkot naiset olivat vaateostoksilla ja toinen totesi, että ’tämä on niin halpa, että ei haittaa jos ei kävisikään päälle’  johon toinen totesi ’älä nyt osta vain sen takia, että se on halpa’.

Kierrättäminen ja käytetyn tavaran suosiminen

Pyrin ostamaan tuotteet käytettyinä aina kun vaan mahdollista. Esimerkiksi tällä hetkellä etsinnässä on iltapuku juhlatilaisuuteen sekä olohuoneeseen uusi tuoli tai pieni sohvasetti. Haittapuoli kirppiskiertelyssä on se, että aika saattaa kulua suhteellisen paljon, kun säännöllisesti täytyy käydä tsekkaamassa onko ’uusia’ tavaroita tullut myyntiin eri paikkoihin. Tämän lisäksi kirppisretkiltä mukaan tarttuu usein tuotteita, joita en ole suunnitellut hankkivani. Erityisesti, jos shoppailen SPR:n myymälöissä, niin kierroksen lopussa lasti saattaa olla iso, sillä sitä samalla shoppailun ohessa tuntee antavansa osansa hyväntekeväisyyteen.

Ainoastaan urheilujalkineet ja alusvaatteet ostan nykyään uusina. Haasteen tuo lapset, sillä vaikka heidänkin vaatehankintoja pyrkii ennakoimaan, niin tarpeet voivat tulla hyvin nopeasti esimerkiksi vaatteiden mennessä rikki tai kadotessa (kyllä vaatteita katoaa mystisesti esimerkiksi  lasten pelireissujen jälkeen…). Toisaalta lapset ovat tottuneet siihen, että yleensä käydään ensiksi tsekkaamassa löytyykö tarvittavia vaatteita tai muita tuoteita käytettynä. Pyrin myös lapsiani aktiivisesti valistamaan ja välillä ’oppi’ menee perille, kuten seuraava esimerkki osoittaa: pelikonsoleita emme ole ostaneet, mutta lapset keräsivät itse niihin rahaa pienillä kotitöillä ja myymällä vanhoja tavaroitaan ja sitten keräämillään rahoilla ostivat kirppikseltä vanhemman pelikonsolin. Eli, vaikea on lapsilta kieltää kaiken - omasta mielestäni -  turhan tavaran ostamista, sen sijaan on hyvä etsiä vaihtoehtoisia tapoja hankkia heidän haluamiaan tuotteita.

Missä itsellä vielä petrattavaa?

Hävettää sanoa, että ruokahävikki on se, jossa itsellä on paljon parannettavaa. Lapset ovat nirsoja tiettyjen ruokien suhteen ja itse taas en syö tiettyä ruokatuotteita, joita heille maistuu, kuten nakit tai vaalea leipä. Meillä on biokompostori, jossa biojätteen saan muunnettua lannoitteeksi, mutta kyllä ruokahävikin vähentäminen on se juttu, johon nyt satsaan.

Myös lentomatkustamisessa on parannettavaa. Toinen kotimaamme on Kenia, ja siellä olisi tarkoitus vierailla parisen kertaa vuodessa. Näiden matkojen hiilijalanjäljet luonnollisesti ovat suuret. Koitan kompensoida matkoja sillä, että viivyn kerralla pidemmän aikaan. Matkoihin olen pystynyt myös onneksi yhdistämään työjuttuja.  Muita ulkomaan matkoja en enää mielelläni tee näiden Kenian matkojen lisäksi – en ainakaan lentäen, kesällä tuli autolla oltua Pärnussa. Rehellisyyden nimissä on todettava, että kukapa matkailusta ei pitäisi, joten suurta itsehillintää vaatii, jos matkailusta meinaa luopua. Ja täältä Pohjolan perukoilta on vaikea välttää lentomatkailua, jos minnekään kauemmaksi haluaa mennä.

Miten päästä liikkeelle vastuullisessa kuluttamisessa?

Nykyään vastuullinen kuluttaminen on helppoa. Second hand-kauppapaikat ovat suosiossa ja uusia myyntipaikkoja ilmestyy kaupungeissa keskeisille paikoille. Esimerkiksi Jyväskylässä kaupungin keskustan Sokkari-keskuksen paraatipaikalle avattiin isohko second-hand myymälä RebelShop ja Helsingissä Relove muutti Stockmannnin tiloihin. Lisäksi on lukuisia SecondHand-verkkokauppoja, joissa myös omien tuotteiden myyminen on tehty äärimmäisen helpoksi. (Toisaalta jaan sen näkemyksen, että kirppisshoppailua ruokkiaa halua ostaa lisää ja lisää, koska se koetaan näennäisesti ekologiseksi - eli tämä on kaksipiippuinen juttu).

Toki kaikkia tuotteita on mahdotonta ostaa käytettyinä. Itse olen määritellyt muutamia brändejä, joiden tuotteita voin ostaa uusina, koska voi olla varma niiden vastuullisesta tuotannosta, esimerkkinä Alpa. Suosittelen myös tsekkaamaan Osta Vastuullisesti-sivuston, jossa erillinen Vastuullisuuspaneeli on arvioinut sivustolla esillä olevien tuotteiden ja palveluiden vastuullisuuden.

Hyvä ohjesääntö myös on, että liian ankara ei pidä itselle olla, jo oman kulutuksen kriittinen analysointi ja turhan materian ostamisen välttäminen voi olla ne ensiaskeleet muutokseen.