”Onko tää teidän työ vai harrastus?, kysyi eräs tuntematon tyyppi, kun selitin, että remontoimme 50-luvun asuntoja kierrätysajatuksella ja jätämme ne vuokralle.

”Harrastus!”, vastasin hetkeäkään epäröimättä.

Minun päässäni ”työ” jäsentyy sellaiseksi, mitä teen läppärillä. Myin ensimmäisen juttuni 20 vuotta sitten, perustin yrityksen ja siitä se lähti. Usein työni on sellaista, etten oikein edes usko olevani töissä. Etupäässä se on sitä, että saan vaihtaa ajatuksia kiinnostavien ihmisten kanssa. Rakkaus kirjoittamiseen on myös niin syvää laatua, että sydämessäni läikähtää usein, kun avaan läppärin tehdäkseni töitä.

”Harrastus” taas on jotain muuta. Olen aina harrastanut käsillä tekemistä, ja remppojen suunnittelu ja remontointi on sille vain luonteva jatkumo.

Ajatusmalliin voi vaikuttaa sekin, että suurin osa asunnoistamme on omissa nimissämme, eli niiden rahaliikenne ei pääsääntöisesti pyöri yritystemme kautta.

Olisiko omassa harrastuksessa tienaamisen mahdollisuus?

On harrastuksia, jotka vain nielevät rahaa. Rehellisesti sanottuna en usko, että olisin ikinä päässyt vaurastumisessani tähän pisteeseen, jos olisin jatkanut rakasta hevosharrastustani. Kun se loppui, rahaa alkoi jäädä säästöön ihan huomaamatta.

Lisätuloja haikaileva kuulee joskus ehdotuksen, olisiko omassa harrastuksessa tienaamisen mahdollisuus. Juuri näin on käynyt minulle. Aloin jo hyvin varhaisessa vaiheessa optimoida asuntosalkkua siten, että siitä tulee mahdollisimman paljon tuloa.

Menneenä kesänä asetimme tavoitteen tienata vähän puskuria asuntotilillemme. Emme mekään ole immuuneja koronnousuille, ja aikomuksenamme on myös remontoida alkuvuodesta. Koska ajatuksemme on se, että asunnot saisivat mieluusti pärjäillä omillaan ja maksaa omat laskunsa, päätimme, että teemme kesän ajan lyhytvuokrausta.

Vielä kesän kynnyksellä asuntojen määrä levisi hiukan käsiin, kun yksi pitkäaikaisesti vuokrattu asuntomme vapautui, eikä mennytkään heti vuokralle, joten päätimme kalustaa senkin. Lisäksi otin yhden asunnon hostattavaksi, eli sovimme omistajan kanssa tietyn provision siitä, että hoidan hänen kalustettua asuntoaan. Asuntoja jäi näin ollen pyöritettäväksi yli viisi. Kaikki olivat pieniä asuntoja, nukkumapaikat maksimissaan kolmelle.

Reilu puskuri talven varalle

Asetin vielä vähän hullun tavoitteen, että lyhytvuokrauksesta tulisi heinäkuun aikana 13 000 euron tulot. Ravistimme tämän hihasta keskimääräisellä yöhinnalla ja keskimääräisellä varausasteella, noin kolmessa sekunnissa. Summa tuntui itsestänikin ihan päättömältä yhden kuukauden hustlauksesta.

Heinäkuu meni hyvin. Varauksia tuli myös ohi airbnb-alustan, ja laskin nämä mukaan pottiin. Vielä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna näytti, että tavoitteesta jäädään täpärästi, joten avasin vielä yhden yön varausten mahdollisuuden yhteen kohteeseen. Pääsimme nippanappa tavoitteeseen (yleensä en ota yhden yön varauksia, vaan meillä varaukset ovat keskimäärin 3-4 vuorokautta), eli heinäkuun tulot ylittivät kolmetoista tonnia.

Tavoitteessa oli siis kyse pelkästään tulosta, ei lainkaan menoista, kuten varmasti ymmärsitkin. Minusta oli hauskaa laittaa tällainen tavoite ”viivan alle” -tavoitteen sijaan, sillä se houkuttelee ajattelemaan isommin. Asuntojen omistuspohjat ovat myös hiukan erilaisia ja kahdesta kohteesta tulot menivät kokonaisuudessaan yritykselle, joten nämä tulot eivät jääneet makoilemaan meidän ”asuntotilillemme”. Tulosta maksetaan tietysti vastikkeet ja vuokrat sekä kaikki hankinnat, ja lopulta myös verot.

En ole laskenut tarkkaan, mitä juuri heinäkuusta tarkalleen jäi viivan alle, mutta olen tyytyväinen siihen, mihin päästiin: asuntotilillä on nyt neljän tonnin puskuri tulevan talven varalle.

Ajattelenko edelleen, tällaisenkin työmäärän jälkeen, että asunnot ovat meille harrastus? Kyllä ajattelen. Heinäkuu on meillä aina pyhitetty lomaksi normitöistä, aivotyöstä. Imurointi ja lakanoiden pyykkäys (joka on muuten lempikotityöni) ei lukeudu samaan kategoriaan vaan päinvastoin, antaa keholle ja mielelle muuta touhua. Olen ihminen, joka saa kiksit ja inspistä uuden kokeilemisesta, onnistumisista, vaihtelusta ja siitä, että taloudellinen vapaus on tässä ja nyt, jos sillä mitataan sitä, että saa tehdä elämästään juuri sen näköistä kuin haluaa.

P.S. Moni ehkä muistaa parin vuoden takaisen kirjoitukseni siitä, kuinka Oulu kielsi Airbnb:n. Sittemmin uhkasakot on pantu jäihin, ja tällä hetkellä olemme (Oulussakin) odottavalla kannalla uuden lakiesityksen suhteen, joka toivon mukaan linjaisi vuokraustoiminnan ja ammattimaisen majoittamisen erot yksiselitteisesti. Lakia voitaneen odotella syksyllä 2025. Tällainen väliaikainen yhden kuukauden hustlaus oli meillekin vain poikkeus, ja nyt lokakuusta asuntomme ovat jälleen pitkäaikaisesti vuokralla Hailuodon minitaloa lukuun ottamatta.

Kokelemisiani ja sekoilujani asuntojen parissa voit seurata Instatililläni. Jos harkitset itse Airbnb-vuokrauksen aloittamista, laita mulle viestiä Instassa!