Syyskuussa perheyhtiössämme tapahtui kaksi kauppaa, joiden taustalla oli monenlaisia pohdintoja ja arvovalintoja, tällä kertaa lähinnä taloudellisiin arvoihin perustuvia.

Pienimuoteissa asuntosijoitustoiminnassamme tämä on ollut aika tavallinen vuosi, joskin tätä ennen sekä omaa että yhtiön salkkua on aina kasvatettu, eikä mitään ole myyty pois perheen ulkopuolelle. Emme ole toistaiseksi tehneet nippukauppoja, kokonaisista kerrostaloista puhumattakaan. Yksittäisten asuntojen kaupoista on sen sijaan tullut arkista.

Pitkässä juoksussa meillä on tarkoituksena keskittää asuntosijoittamista pääkaupunkiseudulle sekä ihan Joensuun ydinkeskustaan. Pääkaupunkiseudulla haemme arvonnousua ja Joensuun ydinkeskustassa mahdollisimman lievää arvonlaskua sekä positiivista kassavirtaa. Joensuun seudulta asuntoja saattaa toki tulla myös omaan käyttöön, jolloin päätöksiin vaikuttavat myös monet muut arvot.

Oli kohde kummassa sijainnissa tahansa, hakuehdoista kaksi ovat aina samoja: Oma tontti sekä lämmitysmuotoina kaukolämpö tai maalämpö. Taloyhtiön kunto on tietysti yhtä tärkeä, mutta toistaiseksi hyvin hoidettua taloyhtiötä ei voi Etuovessa raksia, se pitää tutkia aivan itse.

MIKSI PÄÄTIMME MYYDÄ KOHTEEN JOENSUUSSA?

Meillä on ollut jonkin aikaa mielessä myydä perheyhtiöstä Joensuun keskustassa sijaitseva neliö. Se oli hyvä ostos yhtiön perustamisvaiheessa positiivisen kanssavirtansa vuoksi pääkaupunkiseudun uudiskohteisen joukossa. Pidemmän päälle lasten omistaman yhtiön suunnitelma on kuitenkin sijoittaa kasvukeskuksiin, koska siellä asuntojen arvot todennäköisimmin säilyvät.

Tämä asunto suurella todennäköisyydelle olisi menettänyt arvoaan, vaikka mitään hintaromahdusta ei ole mielestämme näköpiirissä. Sen vuokrattavuus oli ollut hyvä, mutta 90 neliön asunto kaipasi jo pintaremonttia. Hissin puuttuminen kolmannen kerroksen asunnossa sekä vain yksi vessa olivat myös asunnon miinuspuolia.

Keväällä asunnon vuokralaiset kertoivat, että he alkavat etsiskellä uutta asuntoa. Meillä on korkea kynnys lähteä myymään kotia kenenkään alta, mutta nyt sitten kaikki tähdet olivat kohdallaan. Välittäjän arvio passasasi meille, joten välityssopimus allekirjoitettiin. 

Mutta, mutta. Kun vuokralaisemme kertoivat elokuun lopussa löytäneensä uuden kodin lokakuun alusta, emme me olleet vielä saaneet yhtään tarjousta. Koska mitään pakottavaa tarvetta asunnon myymiselle ei ollut, naputtelin syyskuun alussa Qasaan vuokrausilmoituksen, jossa kerroin asunnon olevan myös myynnissä niin kauan, kunnes uusi vuokralainen löytyi.

Yllättäen kävi niin, että vuokra-asunnon katsojien joukosta löytyikin asunnolle ostaja. Saimme asian välittäjän kanssa sovittua niin, että välityssopimus purettiin ja kaupat tehtiin suoraan ilman välittäjää. Uusien omistajien asunnon tarve ja vuokralaistemme muuttopäivä täsmäsivät aivan täydellisesti. Kaupat tehtiin syyskuun puolessa välissä.

ENTÄ SITTEN UUDET KAUPAT?

Minä olin myynyt asunnon yhtiölle myyjän rahoituksella eli lainannut yhtiölle myyntihinnan verran. Tätä lainaa yhtiö oli jo kerennyt maksaa lainaa minulle takaisin ihan mukavasti. Kuitenkin minulla oli tunne, että tein liikaa töitä kohonneiden korkojen takia selvitäkseni omassa taloudessani. Kaipasin enemmän vapautta ja aikaa perheelle. En täydellistä taloudellista vapautta joskus, vaan ripauksen lisää vapautta jo nyt.

Kaupan jälkeen yhtiö lyhensi lainan loppuosaa minulle sen verran, että sain kaipaamaani väljyyttä omaan talouteen ja vapautta elämääni heti.

Osa lainasta kuitenkin jäi voimaan, ja osa asunnon kauppahinnasta yhtiön tilille tulevina vuosina minulle lyhennettäväksi. Tilille jääneillä rahoilla sitten maksoimme omarahoitusosuuden uudehkosta yksiöstä Helsingissä. Olimme sitä seuranneet jo jonkin aikaa Joensuun asunnon myynnissä ollessa. Kohteen kaikki asiat täsmäsivät meidän toiveisiimme ja suunnitelmiimme: Taloyhtiö, sijainti, hinta ja yhtiölainan osuus. Ainoa huono puoli kohteessa oli se, että yhtiölainan lyhennykset alkavat vasta vuoden kuluttua. Pitkällä matkalla vuosi on kuitenkin lyhyt aika.

Ostimme asunnon valmiiksi vuokrattuna, ja heti lokakuun alussa vastuut ja vuokrat siirtyivät meille. Toisin sanoen täsmälleen samaan aikaan, kun Joensuuna asunnon vastuut siirtyivät uusille omistajille.

Jäähyväiset mummolalle

Nyt kaupoista on noin kuukausi. Joensuun kohteeseen jäi paljon muistoja paitsi mummolavuosista myös ihanista vuokralaisistamme, joiden kotina se sai sen jälkeen toimia. Konkreettisena muistona jäi myös yhtiön paperinen osakekirja, jonka pyysin osakekirjojen sähköistyksessä arkistoihimme. Seuraavan kerran teemme todennäköisesti asuntokauppoja ensi vuoden puolella.

Syyskuun toiseksi viimeisenä päivänä videoin kännykällä entisen mummolamme kaikki tyhjät huoneet ja lähetin videon sukuryhmäämme. Asunnosta poistuin hyvin haikein mielin, mutta myös helpottuneena. Tämä meni hyvin.

Ps: Lisää pienimuotoisen asuntosijoittamisen arkea voit lukea Instagram-tililtäni.