12 kuukautta vuodessa

7 päivää viikossa

24 tuntia vuorokaudessa

60 minuuttia tunnissa 

Tämän verran meillä on aikaa. Kenellä tahansa meistä on sitä saman verran, olipa kyseessä sitten Warren Buffet, Oprah, tai ihan vain kuka tahansa tavallinen pulliainen. Aika on oikeastaan ainut resurssi, johon voimme itse suuresti vaikuttaa omilla valinnoillamme. Miksi kuitenkin niin harvoin pysähdymme pohtimaan, mihin aikaamme – sitä tärkeintä resurssiamme – kulutamme? 

40 vuotta, 40 tuntia viikossa

Oletko koskaan kuullut 40/40/40 -säännöstä? Sen simppeli idea on se, että työskentelemme noin 40 vuotta elämästämme, 40 tuntia viikossa, jonka jälkeen eläköidymme ja elämme eläkkeen turvin, joka on noin 40 % totutusta palkkatasosta. Suomessa tämä eläkkeen ja palkan suhde on OECD:n vertailussa noin 56 % eläkettä edeltäneestä palkasta.

Toistetaan hieman: teemme siis 40 vuotta töitä, 40 tuntia viikossa. Sitten eläköidymme ja joudumme kiristämään talouttamme ja jopa alentamaan elintasoamme, jotta alentunut ansiotaso riittää kattamaan elämisen. Samaan aikaan ISO OSA inhoaa työtään, kokee ahdistusta jokainen sunnuntai ja elää “sitten kun” -elämää, asettaen suuret odotukset viikonlopuille, lomille ja lopulta sille horisontissa siintävälle eläkkeelle, ajatellen  “sitten kun olen vapaa tekemään mitä haluan”. On toki aivan normaalia tuntea hieman “Sunday blues” -fiilistä, mutta varsinkin jos tunne on jatkuva, olisi hälytyskellojen hyvä soida. 

“sitten kun olen vapaa tekemään mitä haluan”

Jos joku tunnistaa itsensä yllä olevasta kuvauksesta, voisi olla hyvä idea pohtia, mitä haluaa työkseen tehdä. Mikä voisi olla sellainen urasuunta, joka voisi tuntua merkitykselliseltä? Millainen työ sopisi omille arvoille? Millainen on työ, jossa pääsisi hyödyntämään vahvuuksiaan? Millainen on työympäristö, jossa nauttisi tehdä töitä? Kun työ on linjassa omien arvojen ja vahvuuksien kanssa, on paljon suurempi todennäköisyys, että työnsä kokee mielekkääksi ja maanantai-aamut tuntuvat paljon helpommilta.

Mitä teet lopuilla vuorokauden tunneilla?

Teemme siis keskimäärin 40 tuntia töitä viikossa. Tämä on 8 tuntia päivässä, viiden päivän ajan. Lisäksi noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa menee nukkumiseen. Mitä teet lopuilla kahdeksalla tunnilla?

Iso osa meistä painiskelee useiden ristikkäisten vaatimusten tulvassa. Kahdeksan tuntia (plus viikonloput) on hyvin lyhyt aika, jos yrittää olla täydellinen vanhempi, puoliso, ystävä sekä samaan aikaan saavuttaa täydellisyyttä kodin siisteyden ja kokkausten suhteen. Ja pitääpä tuosta ajasta nipistää aikaa myös kunnon ja terveyden ylläpitoon, itsensä kehittämiseen, työmatkoihin, lasten harrastuksiin viemiseen ja noh..ihan vain relaamiseen.  Aika tuntuu vain kuluvan vuosi vuodelta nopeammin, päivät valuvat sormien läpi ja häviävät kuin tuhka tuuleen.  

“päivät valuvat sormien läpi ja häviävät kuin tuhka tuuleen”

Oletko kuitenkaan täysin selvillä siitä, mihin aikasi vapaa-ajalla kuluu? Ota selvää!  Tee muistiinpanoja seuraavasta kahdesta viikosta: Mihin iltojesi tunnit kuluvat? Mihin viikonloput kuluvat? Kuinka suuri osa ajastasi menee läsnäolevaan aikaan läheistesi kanssa? Kuinka suuri osa ajasta menee ruutuja katsoen, olipa kyseessä sitten älypuhelin, televisio tai läppäri?

Jos huomaa tämän kartoituksen jälkeen, että suurin osa vapaa-ajasta menee itseasiassa sosiaalista mediaa selaten tai telkkarin viihdeohjelmia katsoen, voisi olla hyvä idea asettaa itselleen sääntöjä, jotka auttavat saamaan ruutuajan hallintaan. Tuosta ajasta voisi hyvinkin olla mahdollista nipistää itselleen lisää aikaa esimerkiksi laatuaikaan perheen kanssa, urheiluun, itsensä kehittämiseen tai muihin tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen. Mitä jos kuuntelisi esimerkiksi jotakin kehittävää podcastia sen sijaan, että avaisi jälleen Netflixistä sen tutun sarjamaratonin? Mitä jos nappaisi tuosta ruutuajasta siivun siihen, että vihdoin suorittaisi sen verkkokurssin, jolle osallistumista on saattanut lykätä jo pitkään?

Joskus erilaisia tekemisiä voi yhdistelläkin: voi esimerkiksi kuunnella kehittävää äänikirjaa tai podcastia vaikkapa puutarhatöiden lomassa, lenkkeillessään tai siirtyessääni autolla tai julkisilla paikasta A paikkaan B. 

Kipuilua priorisoinnin ja ajankäytön kanssa

Olen itse alkanut pohtia aikaa ja sen kallisarvoisuutta erityisen paljon viime aikoina. Nyt äidiksi tulon myötä ja asuntosalkunkin kasvettua suhteellisen suureksi on ensimmäistä kertaa aidosti fiilis, että nyt ei oikeasti ole mahdollista enää tehdä kaikkea sitä, mikä kiinnostaisi ja kaikkea ei todellakaan voi enää tehdä itse. Ajan kulumisen nopeus ja kallisarvoisuus näkyy konkreettisesti jo siinä, kuinka nopeasti lapseni kasvaa. Haluan olla läsnä jokaisessa hänen kasvunsa hetkessä, joten aikaa kaikkeen muuhun jää vähemmän. Ja siitä jäljelle jäävästä ajasta kamppailee todella monet prioriteetit. Tunnen siis nahoissani sitä paljon puhuttua “riittämättömyyden tunnetta”, joka painaa suorittamiseen tottunutta luonnettani.

“tunnen nahoissani sitä paljon puhuttua riittämättömyyden tunnetta”

Jotta saisin apuja tähän pohdintaan, osallistuin tämän vuoden kevään aikana LifeWorksin ja Hintsan yhteistyössä toteuttamaan Parempi (työ)elämä -valmennukseen, joka yhdisti ainutlaatuisella tavalla urasparrauksen sekä hyvinvoinnin sparrauksen yhteen kokonaisuuteen. Lifeworksin ammattilaisten vetämä urasparraus antoi hyviä vinkkejä pitkän tähtäimen uratavoitteiden luomiseen, omien vahvuuksien ja motivaatioiden tunnistamiseen sekä itsensä johtamiseen. Hintsan ammattilaisten vetämä hyvinvoinnin sparraus taas keskittyi itsetuntemuksen lisäämiseen, elämän eri osa-alueiden tasapainottamiseen sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämiseen hektisen arjen keskellä.  

Lue myös artikkelini: Kun nuori nainen uupuu työelämässä

Etänä järjestetty valmennus antoi paljon ajattelemisen aihetta ja ehkäpä suurimpana oppina mieleeni jäi ymmärrys siitä, että nykyelämän vaatimustulvassa on otettava vastuu omasta ajankäytöstään. Nyt on aika kirkastaa tärkeimpiä prioriteetteja, päätettävä mihin keskittää energiansa ja lopetettava niiden asioiden tekeminen (tai ulkoistettava ne asiat), jotka eivät luo lisäarvoa noihin tärkeimpiin prioriteetteihin. Tämä kaikki vaatii kasvua ja päästämistä irti vanhoista “teen kaiken itse” -tottumuksista ja liian suurista odotuksista/vaatimuksista itseään kohtaan. 

Pienillä muutoksilla kohti parempaa tasapainoa

Aloitin siitä, että listasin viisi tärkeintä prioriteettiä äitiysvapaan ajalle (huom: nämä tavoitteet on siis luotu ajatellen elämääni äitiysvapaan aikana, eivätkä ne ota huomioon päivätyötäni mitenkään). 

Prioriteetit:

  1. Läsnäolo ydinperheen kanssa
  2. Terveyden/fyysisen hyvinvoinnin parantaminen
  3. Positiivisten ihmissuhteiden vaaliminen
  4. Asuntosalkun kasvattaminen 
  5. Itseni kehittäminen ja älyllinen haastaminen

Kun nämä tavoitteet ovat selvillä, oli paljon helpompi priorisoida ajankäyttöä ja tulla tietoisemmaksi valinnoistaan. Alla listaan konkreettisia toimenpiteitä, joita olen alkanut tekemään prioriteettieni saralla.

Aito läsnäolo:

  • Kodin siivous lähti samantien ulkoistukseen – tervemenoa! Käytän paljon mieluummin tuonkin ajan lapseni kanssa leikkien. 
  • Kaupassa käynnit vaihtuivat netin kauppakassipalveluun. Kaupan käytävillä vaeltelu ei tuo mitään lisää elämääni, joten ei tule ikävä!
  • Rajoitin ruutuaikaa: en selaa somea tai katsele televisiota vauvan ollessa hereillä. Olen suhteellisen valikoiva ruutuajan suhteen myös iltaisin, koska paljon mieluummin käytän tuon ajan esimerkiksi blogijuttuihin, itseni kehittämiseen tai seuraavan asuntodiilin etsimiseen.

Hyvinvointi:

  • Hankin yli vuoden tauon jälkeen kuntosalikortin ja aloin viritellä tuota rakasta harrastustani uudelleen. Mamma saa omaa aikaa samalla! 
  • Aloitin päivittäiset vaunulenkit vauvan kanssa.
  • Kävin kevään ja alkukesän aikana vauvan kanssa vauvajoogakurssilla sekä puistojumpissa.
  • Aloimme kokata enemmän kotona (ulkona syömisen/ulkoa tilaamisen sijaan). Tämä auttaa ylläpitämään terveellisempää ruokavaliota ja mahdollistaa perheen yhteisen puuhailun. Ja rahaakin säästyy!

Positiivisten ihmissuhteiden vaaliminen:

  • Olen pyrkinyt pysymään sosiaalisesti aktiivisena vauva-arjenkin keskellä ja tapaamaan ystäviäni esimerkiksi kävelylenkin tai lounaan merkeissä. Vauva kulkee näissä tilanteissa tyytyväisenä mukana.
  • Olen kutsunut sukulaisiani kylään pidemmille vierailuille. Näin saan viettää heidän kanssaan laatuaikaa ja vauvakin tutustuu lähisukuun paremmin.
  • Olen tavannut säännöllisesti inspiroivia ja positiivisia ihmisiä esimerkiksi asuntosijoittamisen saralta. Nämä tapaamiset ovat onnistuneet kävelylenkin, lounaan tai skype-puhelun merkeissä tai joskus jopa niin, että isä on jäänyt vauvan kanssa kotiin. 
Verkostoitumista muiden asuntosijoittajien kanssa

Asuntosalkun kasvattaminen:

  • Aloitimme puolison kanssa lyhyet synkkauspalaverit, jossa päivitämme tehtävät asiat ja jaamme tehtävät.
  • Sovimme, että molemmat saavat halutessaan aikaa asuntodiilien etsimiseen ja asioiden hoitamiseen esimerkiksi niin, että toinen lähtee sillä aikaa vauvan kanssa vaunulenkille.
  • Päätimme myös ulkoistaa ison osan rutiineista. Esimerkiksi asuntojen remppaus, siivous ja vuokraus on suurelta osin ulkoistettu ulkopuolisille kumppaneille.

Itseni kehittäminen ja älyllinen haastaminen:

  • Vaunulenkit ovat loistavaa aikaa kuunnella podcasteja tai äänikirjoja. 
  • Rahamedian jutut tuovat jatkuvasti mukavaa älyllistä haastetta. Esimerkiksi tänä kesänä olen muutamana viikonloppuna nauhoittanut asuntosijoittamiseen liittyvää podcastia, jossa sain haastatella kymmentä eri kokenutta asuntosijoittajaa. Olen kuitenkin jättänyt vähemmälle Rahamediankin touhuissa niitä tehtäviä, jotka eivät tunnu itselle luontevilta tai motivoivilta.
  • Blogia olen päättänyt kirjoittaa vain silloin tällöin, ajan salliessa. Se on mukava lisä arkeen, mutta en aio ottaa sen päivittämisestä minkäänlaista stressiä.

Kaikki muu jääköön tauolle

Kaikki muut asiat, jotka eivät jollakin tavalla tuo lisäarvoa näihin tärkeimpiin prioriteetteihin, olen pyrkinyt jättämään taka-alalle tai ulkoistamaan. Edelleenkin ajankäytön valinnat tuottavat jonkin verran kipuilua, mutta prioriteettien määrittely auttoi paremmin näkemään ne asiat, joista voi päästää irti tai jotka voi ainakin hetkeksi laittaa tauolle.

Kannustan sinuakin tekemään samanlaisen harjoituksen listaamalla viisi tärkeintä prioriteettia. Tarkastele sen jälkeen elämääsi ja tsekkaa, onko ajankäyttösi linjassa noiden prioriteettien kanssa, vai käytätkö aikaasi sellaisiin asioihin (tai esimerkiksi negatiivisiin ihmisiin), jotka eivät tuo mitään lisäarvoa elämääsi.

Hyvin valaiseva harjoitus — suosittelen!


Haluatko pysyä kartalla Kasvussa-blogin uusimmista päivityksistä? Klikkaa itsesi blogin Instagram-tilin tai Facebook-sivun seuraajaksi jo tänään!

Muista myös seurata Rahamedian Instagramia, josta löytyy säännöllisesti uutta sisältöä sijoittamiseen ja vaurastumiseen liittyen.